Verotarkastuksessa voi ilmetä yrityksen kannalta epäedullisia seikkoja, ja usein joitain seikkoja verotetaan yrittäjälle yllättävällä tavalla. Yrityksen voidaan myös katsoa kiertäneen veroja, vaikka kyseessä olisikin vain vahingossa väärin tehty veroilmoitus. Vaikka yrittäjän tai yrityksen katsottaisiin kiertäneen veroja jossain yksittäisessä asiassa, eivät seuraukset välttämättä ole kovin vakavia. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi veronkierron seurauksia silloin, kun se ilmenee verovalvonnassa.
Ilmoitusvelvollisuudesta
Sekä oma-aloitteisissa veroissa, kuten arvonlisäverossa, että muussa verotuksessa, erityisesti elinkeinoverotuksessa ja yrittäjän tuloverotuksessa, yrityksellä on vahva ilmoitusvelvollisuus. Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 16 §:ssä on selkeä säännös ilmoitusvelvollisuudesta:
”Verovelvollisen on annettava kultakin verokaudelta veroa koskevat tiedot Verohallinnon vahvistamalla veroilmoituksella. Siltä osin kuin verokauden veroa koskevat tiedot on tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n nojalla talletettava tulorekisteriin, tietojen antamiseen sovelletaan, mitä mainitussa laissa säädetään. Verohallinto muodostaa näin annetuista tiedoista verokaudelta veroa koskevat tiedot.”
Säännös on siltä osin yksiselitteinen, että velvollisuus antaa veroa koskevat tiedot on verovelvollisella. Myös verotusmenettelylaissa on vastaava säännös 7 §:ssä:
”Verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava Verohallinnolle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot.”
Tältäkin osin velvollisuus on yksiselitteisesti verovelvollisella. Tältä osin verovelvollinen ei voi vedota tehokkaasti tietämättömyyteen, väärinkäsitykseen tai muuhunkaan vastaavaan. Vastuu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä on yksinomaan verovelvollisella.
Vastuu veroista
Usein kaikkein merkittävin seuraus on aiemmin maksamatta jääneiden verojen maksaminen. Verovelvollinen ei voi käytännössä koskaan välttyä verojen maksamiselta, vaikka hän olisi ilmoittanut ja maksanut ne liian pienenä väärinkäsityksen tai muun inhimillisen syyn vuoksi. Verovelvollisella on tietty luottamuksensuoja, jota koskeva säännös on verotusmenettelylain 26 §:ssä:
”Jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jos ei erityisistä syistä muuta johdu. Jos vero kuitenkin maksuunpannaan, veroon liittyvät korkoseuraamukset voidaan jättää perimättä ja veronkorotus määräämättä kokonaan tai osittain, jos korkoseuraamusten perintä ja veronkorotuksen määrääminen olisivat asian tulkinnanvaraisuuden tai epäselvyyden vuoksi kohtuuttomia.”
Vastaava säännös on oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain 6 §:ssä:
”Jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, asia on ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jos erityisestä syystä ei muuta johdu.
Jos vero kuitenkin määrätään tai päätöstä oikaistaan, veroon liittyvät korkoseuraamukset voidaan jättää perimättä ja veronkorotus määräämättä kokonaan tai osittain, jos korkoseuraamusten perintä ja veronkorotuksen määrääminen olisivat asian tulkinnanvaraisuuden tai epäselvyyden vuoksi kohtuuttomia.”
Käytännössä luottamuksensuojan kynnys on hyvin korkea, ja jos verovelvollisella ei ole nimenomaista päätöstä tai ohjausta Verohallinnolta siitä, että tietyn veron osalta voidaan menetellä tietyllä tavalla, ei luottamuksensuojaa saa. Luottamuksensuojaa ei koskaan voi saada siten, että Verohallinto ei ole aikaisemmin puuttunut verotuksessa johonkin seikkaan.
Verohallinnolle annettu oikeus oikaista jo tehtyjä verotuspäätöksiä onkin laaja. Tätä koskeva säännös on verotusmenettelylain 56 §:ssä:
”Jos verovelvollinen on jäänyt osaksi tai kokonaan verottamatta tai hänelle on muuten jäänyt määräämättä säädetty vero, Verohallinto oikaisee verotusta verovelvollisen vahingoksi.
Verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi on tehtävä kolmen vuoden kuluessa verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta.
Verotusta ei oikaista, jos Verohallinto on selvittänyt ja nimenomaisesti ratkaissut asian. Verotusta voidaan kuitenkin oikaista, jos ratkaisu asiassa on perustunut virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka asiassa on ilmennyt sellaista uutta selvitystä, joka olisi voinut vaikuttaa asian ratkaisuun. Kirjoitusvirhe, laskuvirhe tai muu niihin verrattava erehdys voidaan oikaista.
Verotusta ei oikaista, jos asia on valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.”
Oma-aloitteisten verojen osalta vastaava säännös on oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain 40 §:ssä:
”Jos veroa on ilmoitettu liian vähän tai sitä on muusta syystä tullut liian vähän maksettavaksi, Verohallinto määrää veron tai oikaisee päätöstä verovelvollisen vahingoksi.
Veroa ei määrätä eikä oikaisua tehdä, jos Verohallinto on selvittänyt ja nimenomaisesti ratkaissut asian. Vero voidaan kuitenkin määrätä ja oikaisu tehdä, jos ratkaisu asiassa on perustunut virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai asiassa on ilmennyt sellaista uutta selvitystä, joka olisi voinut vaikuttaa asian ratkaisuun. Kirjoitusvirhe, laskuvirhe tai muu niihin verrattava erehdys voidaan oikaista.”
Käytännössä verovelvollinen voikin saada luottamuksensuojaa vain, jos Verohallinnolle on annettu asian ratkaisemiseksi kaikki olennainen tieto. Verohallinto voi oikaista veroja pääsääntöisesti kolmen vuoden ajan; tätä pidemmältä ajalta maksamatta jääneet verot eivät tule maksettavaksi.
Verovelvollinen joutuu lähtökohtaisesti aina maksamaan verotarkastuksessa ilmi tulleet maksamatta jääneet verot. Nämä voivat pahimmassa tapauksessa olla niin suuret, että yritys ajautuu maksukyvyttömyyteen. Erityisen todennäköistä tämä on silloin, jos yrityksen keskeisten tuotteiden tai palveluiden hinnoittelu perustuu matalampaan verotasoon, kuin mitä tosiasiassa sovelletaan.
Korot
Maksamattomille veroille tulee maksettavaksi myös korkoa. Verotuksessa oma-aloitteisten verojen tapauksessa korolle on erityinen nimi: veronlisäys. Tätä koskeva säännös on veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain 2 §:ssä:
”Muun kuin veronkantolain soveltamisalaan kuuluvan oma-aloitteisesti suoritettavan veron maksamatta jättämisen tai maksun viivästymisen vuoksi sekä jälkiverotuksen toimittamisen yhteydessä lasketaan verolle veronlisäys. Se on määrältään kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä, yhteensä kuitenkin vähintään kolme euroa.
Oma-aloitteisesti suoritettavalla verolla tarkoitetaan veroa tai maksua, jonka verovelvollinen tai verosta vastuussa oleva on velvollinen itse laskemaan ja suorittamaan laissa säädettynä maksupäivänä Verohallinnolle tai muulle veroa kantavalle viranomaiselle.”
Muissa verolajeissa maksettavaksi voi tulla viivästyskorkoa tai viivekorkoa saman lain 4 §:n ja 5 a §:n mukaan:
”Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle maksamattomalle verolle lasketaan viivekorko, joka on määrältään kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä, yhteensä kuitenkin vähintään kolme euroa.
Edellä 1 momentissa säädettyä ei sovelleta veronkantolain soveltamisalaan kuuluvaan veroon.”
Yleisin on 5 a §:n mukainen viivästyskorko:
”Viivästyskorkoa lasketaan maksamatta jätetylle veronkantolain soveltamisalaan kuuluvalle verolle, verotusmenettelystä annetun lain 57 §:ssä tarkoitetun verotuksen oikaisun yhteydessä määrättävälle verolle, valmisteverotuslain 11 a §:n 1 momentissa ja 82 a §:n 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa määrättävälle valmisteverolle ja autoverolain 89 §:ssä tarkoitetun verotuksen toimittamisen tai oikaisun yhteydessä määrättävälle autoverolle. Viivästyskorko on kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.
Verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitetulle jäännösverolle ja verotuksen muutoksesta johtuvalle verolle sekä ennakkoperintälaissa tarkoitetulle ennakolle, joka erääntyy verovuoden päättymistä seuraavan kuukauden jälkeen, lasketaan korkoa, joka on kutakin kalenterivuotta edeltävänä puolivuotiskautena voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia (huojennettu viivästyskorko). Huojennettua viivästyskorkoa lasketaan myös verotusmenettelystä annetun lain 50 a §:n mukaisille maksuerille.
Viivästyskorkoa ei lasketa veronlisäykselle, viivästyskorolle eikä huojennetulle viivästyskorolle.”
Veronkantolakia sovelletaan sen 1 §:n mukaisesti seuraaviin veroihin:
”Tätä lakia sovelletaan verotusmenettelystä annetussa laissa ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitettujen verojen ja maksujen maksamisessa, palauttamisessa ja perimisessä noudatettavaan menettelyyn. Lakia sovelletaan lisäksi suurten konsernien vähimmäisverosta annetussa laissa tarkoitettuihin täydennysveroihin. Lakia sovelletaan ennakkoperintälaissa, arvonlisäverolaissa ja valmisteverotuslaissa tarkoitettuihin veroihin myös siltä osin kuin niihin ei sovelleta oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettua lakia, jollei asianomaisessa laissa toisin säädetä.”
Käytännössä soveltamisalan vuoksi useimpiin yrityksen ja yrittäjän veroihin sovelletaan viivästyskorkoa eli korkolain 12 §:n mukainen viitekorko + 7 %. Mainittu korkolain 12 § kuuluu:
”Tässä laissa tarkoitettu viitekorko on Euroopan keskuspankin viimeisimpään perusrahoitusoperaatioon ennen kunkin puolivuotiskauden ensimmäistä kalenteripäivää soveltama korko pyöristettynä ylöspäin lähimpään seuraavaan puoleen prosenttiyksikköön. Kyseisen puolivuotiskauden ensimmäisenä kalenteripäivänä voimassa olevaa viitekorkoa sovelletaan seuraavien kuuden kuukauden ajan.”
Kyseiset viitekorot löytyvät mm. Suomen pankin sivuilta, mutta nopeassa arvioinnissa nyrkkisääntönä voidaan pitää euribor-korkojen tasoa.
Veronkorotus
Verot ja korot tulevat maksuun pääsääntöisesti verovelvollisen menettelyn moitittavuudesta riippumatta. Sen sijaan veronkorotus riippuu ainakin osittain menettelyn moitittavuuden määrästä. Veronkorotus on kuitenkin vuoden 2018 jälkeen ollut huomattavasti aiempaa kaavamaisempi, ja käytännössä yksilöllistä moitittavuusarviointia tehdään vähemmän, vaikkakin sitä edellytetään oikeuskäytännössä.
Veronkorotusta koskeva sääntely on verotusmenettelylain 32 §:ssä:
”Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos:
1) veroilmoitus tai muu ilmoitus taikka muu säädetty tieto, asiakirja tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta;
2) verovelvollinen ei ole esittänyt siirtohinnoitteludokumentointia tai sitä täydentävää lisäselvitystä 14 c §:ssä tarkoitetussa määräajassa taikka on esittänyt siirtohinnoitteludokumentoinnin tai lisäselvityksen olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä;
3) 14 d §:ssä tarkoitettu ilmoituksen tai verotuksen maakohtaisen raportin antaja ei ole täyttänyt velvoitettaan säädetyssä määräajassa tai on täyttänyt sen olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä; tai
4) verovelvollinen on aiheettomasti vaatinut ulkomaille maksettua veroa vähennettäväksi Suomessa.
Veronkorotusta ei kuitenkaan määrätä sen johdosta, että verovelvollinen on jättänyt veroilmoituksessaan ilmoittamatta tiedon vähennyksestä tai muun verotuksessa verovelvollisen hyväksi vaikuttavan tiedon, ellei kyse ole 32 a §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta.
Veronkorotus jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi 32 a §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.
Veronkorotus määrätään tuloverolaissa säädettyjen verosta tehtävien vähennysten ja alijäämähyvityksen vähentämisen jälkeen.
Jos veronkorotuksen yhteydessä ei määrätä veroa, veronkorotus tilitetään valtiolle.”
Vastaava säännös on oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 37 §:ssä:
”Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos:
1) veroilmoitus tai muu ilmoitus taikka muu säädetty tieto tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta;
2) ennakonpidätys on jätetty toimittamatta tai lähdevero perimättä säädetyssä ajassa.
Veronkorotus jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi 38 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.
Jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen tai oikaisee veron määrää ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että myöhästymismaksusta tai veronkorotuksesta vapauduttaisiin, myöhästymismaksun sijaan verovelvolliselle määrätään veronkorotus.
Jos veronkorotuksen yhteydessä ei määrätä veroa, veronkorotus tilitetään valtiolle.”
Käytännössä veronkorotus voidaan aina määrätä, kun veroa määrätään maksettavaksi lisää verotarkastuksen seurauksena. Yleensä verotarkastuksessa tehdyissä oikaisuvaatimuksissa kyse on lähinnä määrästä. Tätä koskeva säännös on verotusmenettelylain 32 a §:ssä:
”Veronkorotus on 2 prosenttia lisätyn tulon määrästä.
Veronkorotus on kuitenkin vähintään 3 prosenttia ja enintään 10 prosenttia lisätyn tulon määrästä, jos:
1) 32 §:ssä tarkoitettu laiminlyönti on toistuvaa; tai
2) verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.
Arvioverotuksessa veronkorotus on 5 prosenttia lisätyn tulon määrästä.
Jos asia on 26 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tulkinnanvarainen tai epäselvä tai 1 momentin mukainen veronkorotus on muusta erityisestä syystä kohtuuton, veronkorotus on 1 prosentti lisätyn tulon määrästä.
Veronkorotus on 1 prosentti vieraasta valtiosta saadun lisätyn tulon määrästä, ellei kyse ole 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jos:
1) tulon kaksinkertainen verotus on poistettava Suomessa kansainvälisen sopimuksen määräyksen nojalla; tai
2) verovelvollinen on suorittanut tulosta veroa, joka hyvitetään Suomessa kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain (1552/1995) nojalla.
Veronkorotus on 0,5 prosenttia lisätyn tulon määrästä, jos verovelvollinen oma-aloitteisesti vaatii virheen korjaamista verotuksen päättymisen jälkeen ja on täyttänyt selvittämisvelvollisuutensa.
Lisättynä tulona pidetään myös määrää, jolla verotusta on muutettu verotettavaa tuloa myöhempänä verovuonna lisäävällä tavalla.
Edellä 32 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitetusta laiminlyönnistä veronkorotus on enintään 25 000 euroa.
Luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle määrättävä veronkorotus on kuitenkin vähintään 75 euroa ja muulle verovelvolliselle vähintään 150 euroa.”
Veronkorotus on lähtökohtaisesti kaksi prosenttia lisätyn tulon määrästä. Tämä määrä nousee kuitenkin nopeasti, jos menettely on toistuva tai jos menettelyä pidetään piittaamattomana. Verotarkastuksissa joudutaan usein riitelemään piittaamattomuuskriteeristä. Piittaamattomuudella tarkoitetaan käytännössä jo tilanteita, joissa verovelvollinen on aktiivisesti pyrkinyt välttelemään verotusta joko harjoittamalla kassan ohi tapahtuvaa myyntiä tai toteuttamalla peiteltyä osingonjakoa. Näissä tilanteissakin on eri asteisia tulkinnanvaraisuuksia.
Oma-aloitteisten verojen osalta veronkorotuksen määrä lasketaan hieman eri perusteella. Tätä koskeva säännös on lain 38 §:ssä:
”Veronkorotus on 10 prosenttia verovelvollisen vahingoksi määrätystä verosta.
Veronkorotus on kuitenkin vähintään 15 prosenttia ja enintään 50 prosenttia verovelvollisen vahingoksi määrätystä verosta, jos:
1) 37 §:ssä tarkoitettu laiminlyönti on toistuvaa; tai
2) verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.
Arvioidusta veron määrästä veronkorotus on 25 prosenttia.
Jos kyse on 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla tulkinnanvaraisesta tai epäselvästä asiasta tai 1 momentin mukainen veronkorotus olisi muusta erityisestä syystä kohtuuton, veronkorotus on 3 prosenttia verovelvollisen vahingoksi määrätystä verosta.
Edellä 37 §:n 3 momentin perusteella määrätty veronkorotus on tämän pykälän 1 ja 2
momentin mukainen määrä myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä.
Jos veroa ei määrätä, veronkorotus on enintään 200 euroa.”
Oma-aloitteisissa veroissa korotus lasketaan veron määrästä, ei lisätyn tulon määrästä. Tällöin käytetään kymmenen prosentin perustasoa, joka voi nousta enintään 50 %:iin, jos menettelyä pidetään piittaamattomana.
Rikosoikeudellinen vastuu
Kun verotarkastuksessa käy ilmi riittävän suuria vältettyjä veroja, tehdään asiasta tyypillisesti tutkintapyyntö. Tutkintapyyntö tehdään usein, jos vältettyjen verojen määrä alkaa olla useita kymmeniä tuhansia euroja. Samasta asiasta ei kaksoisrangaistuksen kiellon (ne bis in idem) vuoksi voi määrätä sekä veronkorotusta että rikosoikeudellista seuraamusta. Tämän vuoksi Verohallinto voi jättää veronkorotuksen tilapäisesti tekemättä ja tehdä asiasta tutkintapyynnön. Asiasta on annettu oma lakinsa: laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta. Keskeinen pykälä tässä on 2 §:
”Sen estämättä, mitä verotuspäätöksen tekemisestä muualla laissa säädetään, veronkorotusta koskeva päätös voidaan jättää tekemättä verotuspäätöstä tehtäessä ja tehdä se erillisellä päätöksellä siten kuin jäljempänä säädetään.
Veronkorotusta koskevan päätöksen tekemättä jättämisestä on ilmoitettava verovelvolliselle viimeistään verotuspäätöksen yhteydessä.
Erillistä veronkorotusta koskeva päätös on tehtävä viimeistään asianomaisen verotuspäätöksen tekemistä seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä, jollei toimivaltainen viranomainen ole tehnyt asiasta mainitussa ajassa rikosilmoitusta tai saanut tietoa esitutkinnan aloittamisesta.
Edellä 3 momentissa tarkoitettu päätös annetaan tiedoksi siten kuin hallintolain 59 §:ssä säädetään.
Jos toimivaltainen viranomainen tekee asiasta rikosilmoituksen tai on saanut tiedon esitutkinnan aloittamisesta, veronkorotus voidaan määrätä samasta asiasta ainoastaan 4 §:n 1 momentissa säädetyssä tapauksessa.
Tässä laissa samalla asialla tarkoitetaan tekoa tai laiminlyöntiä, jossa tapauksen tosiseikat ovat samat tai olennaisilta osin samat.”
Jos verotarkastuksen yhteydessä verovelvollinen saa erillisen päätöksen siitä, että veronkorotusta koskeva päätös jätetään tekemättä, voidaan asiassa olettaa tehtävän tutkintapyynnön. Tältä osin on kuitenkin syytä huomioida, että koska rikosoikeudellinen vastuu on vain yksityishenkilöllä, voidaan yritykselle tehdä veronkorotus, mutta tehdä silti johtohenkilöistä tutkintapyyntö. Jos esimerkiksi peitellystä osingosta tehdään yrittäjälle päätös veronkorotuksesta, voi hän olla suhteellisen rauhallisin mielin siitä, että tutkintapyyntöä tuskin tehdään.
Veropetosta koskeva pykälä on rikoslain 29:1 §:
”Joka
1) antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta,
2) salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan,
3) veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai
4) muuten petollisesti,
aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen, on tuomittava veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Käytännössä tätä voidaan soveltaa hyvinkin matalalla kynnyksellä erilaisiin tekoihin. Olen kirjoittanut asiasta aiemmin pidempiä blogikirjoituksia. Olen myös kirjoittanut verorikoksista pidemmän tekstin.
Usein yritystoiminnan tapauksessa veropetosta käsitellään törkeänä, koska vältetyt verot ovat lähtökohtaisesti aina niin suuria yritystoiminnan volyymin vuoksi. Tällöin rikoslain 29:2 §:n mukaisen huomattavan taloudellisen hyödyn katsotaan täyttyvän:
”Jos veropetoksessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä veropetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.”
Näissä tapauksissa voidaan kuitenkin tehokkaasti argumentoida, että veropetosta ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä, koska yrittäjän toiminta ei ole ollut niin moitittavaa, jos veroja ei ole vältelty tahallaan.
Yhteenveto
Verotarkastuksessa on hyvä käyttää asiantuntevaa apua jos on riski siitä, että yritys on saattanut jättää ilmoittamatta ja maksamatta veroja. Verotuksen oikaisuun tehtävällä muutoksenhaulla on suuri merkitys, jos asiassa myöhemmin joudutaan rikosprosessiin. Verotarkastuksessa on syytä käyttää alusta asti asiantuntevaa apua silloin, jos on riski, että asiassa voidaan päätyä rikosprosessiin.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments