top of page

Kirjanpitorikos maksukyvyttömyystilanteessa

Päivitetty: 4. tammik.

Viikon blogikirjoituksessa tarkastelen, milloin kirjanpitorikoksesta voidaan antaa tuomio tilanteessa, jossa kirjanpito on jäänyt maksukyvyttömyystilanteessa tekemättä. Kirjoituksessa tarkastelen tahallisen rikoksen käsitettä kirjanpitorikoksissa sekä esitän kritiikkiä nykyistä rikoslain tulkintaa kohtaan. Kirjoitus perustuu tuoreeseen artikkeliini nimeltä ”Maksukyvyttömyydestä johtuva kirjanpitovelvollisuuden laiminlyönti tekorikosoikeuden ja syyllisyysperiaatteen näkökulmasta?” Artikkeli on vertaisarvioitu akateeminen tutkimus, joka on julkaistu Edilex-sarjassa. Linkki artikkeliin sekä muuhun tuotantooni löytyy seuraavan linkin takaa:


https://www.kpflaki.com/julkaisuluettelo


Tässä blogikirjoituksessa avaan artikkelin keskeiset tulokset ja sisällön.


Yleistä


Tutkimuksessa pyrin vastaamaan tutkimuskysymykseen ”onko maksukyvyttömyyden vuoksi tekemättä jääneestä kirjanpidosta perusteltua rangaista?”. Tutkimus jakautuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa tarkastelen, milloin maksukyvyttömyyden vuoksi tekemätön kirjanpito johtaa rikostuomioon. Jälkimmäisessä tarkastelen, onko nykyinen linja perusteltua rikosoikeudellisen järjestelmän perusperiaatteiden ja tavoitteiden näkökulmasta.


Syyllisyysperiaate ja tekorikosoikeus


Suomalainen kriminaalipoliittinen järjestelmä perustuu tekorikosoikeudelle. Tämä tarkoittaa, että rikoksentekijää rangaistaan hänen tekemänsä teon, ei hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella. Tämä linja valittiin jo vuonna 1884, mutta tekijärikosoikeudesta keskusteltiin pitkään 1900-luvulla, lähinnä saksalaisen keskustelun vuoksi. Muualla Euroopassa tekorikosoikeus vakiintui 1900-luvun loppupuolella yleiseksi linjaksi. Suomessa on tosin nykyään tiettyjä tekijärikosoikeudellisia piirteitä, erityisesti lieventämis- ja ankaroittamisperusteissa.


Toinen keskeinen periaate suomalaisessa rikosoikeudessa on syyllisyysperiaate. Tämä tarkoittaa, että rikosvastuu ei koskaan voi seurata vain olosuhteesta, vaan se edellyttää tekijältä tiettyä tekoa tai laiminlyöntiä. Henkilöä, joka ei olisi voinut toimia toisin, ei voida tuomita rikoksesta. Syyllisyysperiaate tarkoittaa, että vain sellaisia henkilöitä rangaistaan, jotka ovat valinneet toimia rikoslaissa kielletyllä tavalla.


Kirjanpitorikoksesta ja tahallisuudesta


Kirjanpitorikoksen tunnusmerkistö on rikoslain 30:9 §:ssä:


Jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu,


1) laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia,


2) merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka


3) hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa


ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”


Olen kirjoittanut kirjanpitorikoksesta useita muita kirjoituksia, ne löytyvät tämän blogitekstin alaosasta.


Kirjanpitorikos on käytännössä seurausrikos. Tämä tarkoittaa, että rikostuomio seuraa siitä, että rikoslaissa kielletty seuraus aiheutuu. Tässä tapauksessa kielletty seuraus on, että kirjanpito on tehty väärin, tai että sitä ei ole. Rikoslain säännös hämää hieman, koska se on kirjoitettu tekorikoksen muotoon ”vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista”. Käytännössä kirjanpitorikostuomiota ei kuitenkaan anneta ilman kiellettyä seurausta eli väärää tai puuttuvaa kirjanpitoa.


Kirjanpitorikos on rangaistavissa vain tahallisena. Syy tähän on rikoslain 3:5 §:ssä:


Rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus.

Jollei toisin säädetä, tässä laissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava.”


Seuraavassa pykälässä, 3:6 §:ssä, määritellään tahallisuus:


Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.”


Tahallisuus voidaan jakaa kahteen ryhmään: seuraus- ja olosuhdetahallisuuteen. Seuraustahallisuudessa tekijällä on tarkoitus aiheuttaa tietty seuraus, kun taas olosuhdetahallisuudessa tekijä on tietoinen siitä, että rikoksen täyttävät olosuhteet ovat olemassa, mutta hän ei puutu niihin. Näiden ryhmän sisällä tahallisuus jakautuu kolmeen eri tasoon: tarkoitustahallisuuteen, varmuustahallisuuteen ja todennäköisyystahallisuuteen.


Olosuhdetahallisuutta käytetään erityisesti talousrikoksissa. Näissä oikeuskäytännöstä on johdettu oppi selonottovelvollisuudesta, jonka mukaan liiketoiminnan harjoittajalla on vahva velvollisuus ottaa selvää siihen liittyvien lakisääteisten velvollisuuksien olemassaolosta ja sisällöstä. Jos tämä velvollisuus laiminlyödään ja kielletty seuraus aiheutuu, tekijän katsotaan menetelleen tahallisesti. Jos elinkeinonharjoittaja menettele yhtiö-, vero- tai kirjanpito-oikeudellisen normiston vastaisesti, hänen katsotaan lähtökohtaisesti toimineen tahallisesti, koska hän on joko tarkoittanut rikkoa normistoa, ei ole välittänyt normiston noudattamisesta tai ei ole noudattanut selonottovelvollisuuttaan.


Kirjanpitorikos ja maksukyvyttömyys


Kirjanpitorikoksessa selonottovelvollisuus on asetettu niin korkealle, että lähes kaikki kirjanpitorikostuomiot annetaan tahallisina, vaikka rikoslaissa on myös tuottamuksellinen tekomuoto. Kirjanpitoa koskeva sääntely on osittain kirjanpitolaissa, mutta kirjanpidon osaaminen edellyttää myös hyvän kirjanpitotavan ymmärtämistä. Käytännössä siis lakia lukemalla ja tekemällä kirjanpito sen mukaan, ei välttämättä saada aikaan oikeaa lopputulosta.


Kirjanpitorikossääntelyä on jopa tulkittu niin, että on rangaistavaa ryhtyä tekemään kirjanpitoa osaamatta tehdä sitä, jos lopputuloksena on kielletty seuraus eli vääränlainen kirjanpito. Jos kirjanpitoa ei kykene hoitamaan itse, on se annettava sellaisen tahon tehtäväksi, joka sen kykenee hoitamaan. Lähes kaikki yritykset ovat ulkoistaneet kirjanpitonsa. Kirjanpidon tekeminen on maksullinen palvelu, joka loppuu, jos kirjanpidosta vastaavan toimijan laskuja ei makseta. Kriisitilanteessa ennen konkurssia on yleistä, että kirjanpito on tekemättä usealta kuukaudelta maksujen laiminlyöntien vuoksi.


Käytännössä näissäkin tapauksissa yhtiön vastuuhenkilöitä rangaistaan kirjanpitorikoksesta. Käsillä on kielletty seuraus, eli tekemätön kirjanpito. Yhtiön johdon taas katsotaan laiminlyöneen selonottovelvollisuutensa sekä velvollisuuden järjestää kirjanpito, koska he eivät ole huolehtineet kirjanpidon tekemisestä. Viime kädessä johdon pitäisi tehdä kirjanpito itse. Rikosvastuu tosin seuraa myös siitä, että kirjanpitoa tekee osaamatta tehdä sitä, jos se on tehty väärin. Korkein oikeus on ottanut tällaiseen ristiriitaan kantaa muun elinkeinorikoksen yhteydessä:


”[velvoitteen hoitaminen] saattaa olla käytännössä hankalaa ja aiheuttaa kustannuksia yritystoiminnalle, ei näistä lähtökohdista voi vapauttaa alalla toimivaa elinkeinonharjoittajaa liiketoimintaan liittyvistä velvoitteista


Oikeusohje tarkoittaa siis sitä, että liiketoimintaa on harjoitettavaa niin, että kirjanpito ja muut lakisääteiset velvoitteet saadaan tehtyä. Käytännössä tätä on noudatettu kaikissa tuomioistuinasteissa, ja kirjanpitorikoksesta annetaan tuomio, jos kirjanpitoa ei ole tehty. Taloudelliset vaikeudet eivät ole peruste jättää kirjanpitoa tekemättä.


Kritiikkiä ja yhteenvetoa


Kirjanpitorikos on selkeästi seurausrikos. Tuomio annetaan, jos kirjanpito on tekemättä. Tätä voidaan kritisoida tekorikosoikeuden ja syyllisyysperiaatteen näkökulmasta. Maksukyvyttömyystilanteessa tekijän näkökulmasta vaikuttaa siltä, että rangaistus annetaan olosuhteesta, kirjanpidon puutteesta, eikä teosta. Tekijä ei välttämättä käytännössä ole voinut mitenkään hoitaa kirjanpitoa itse, eikä hänellä välttämättä ole ollut varoja tehdä kirjanpitoa. Tällaisessa tilanteessa hän toki olisi voinut toimia toisin ajamalla liiketoiminnan konkurssiin ennen kuin lakisääteisten velvoitteiden laiminlyönti tapahtuu. Joka tapauksessa kirjanpitorikoksen selonottovelvollisuuden raja on asetettu niin korkealle, että annettaessa maksukyvyttömyyden perusteella kirjanpitorikostuomio, liikutaan syyllisyysperiaatteen rajamailla.

Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/rikosoikeus


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

HT-tilintarkastaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com


75 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page