top of page

Veronkorotusta alennettiin inhimillisen virheen vuoksi – KHO 2024:94

Korkein hallinto-oikeus antoi kesäkuun lopussa kaksi veronkorotuksia koskevaa ennakkoratkaisua. Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen tapausta KHO 2024:94, jossa arvioitiin veronkorotuksen määrää tilanteessa, jossa veroilmoitus ja liitelomake erosivat toisistaan inhimillisen virheen vuoksi. Käyn tässä kirjoituksessa läpi tapaukseen vaikuttavan lainsäädännön, tapauksen taustat ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun.


Veronkorotuksesta


Veronkorotusta koskeva sääntely on verotusmenettelylain 32 §:ssä:


Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos:


1) veroilmoitus tai muu ilmoitus taikka muu säädetty tieto, asiakirja tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta;


2) verovelvollinen ei ole esittänyt siirtohinnoitteludokumentointia tai sitä täydentävää lisäselvitystä 14 c §:ssä tarkoitetussa määräajassa taikka on esittänyt siirtohinnoitteludokumentoinnin tai lisäselvityksen olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä;


3) 14 d §:ssä tarkoitettu ilmoituksen tai verotuksen maakohtaisen raportin antaja ei ole täyttänyt velvoitettaan säädetyssä määräajassa tai on täyttänyt sen olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä; tai


4) verovelvollinen on aiheettomasti vaatinut ulkomaille maksettua veroa vähennettäväksi Suomessa.


Veronkorotusta ei kuitenkaan määrätä sen johdosta, että verovelvollinen on jättänyt veroilmoituksessaan ilmoittamatta tiedon vähennyksestä tai muun verotuksessa verovelvollisen hyväksi vaikuttavan tiedon, ellei kyse ole 32 a §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta.


Veronkorotus jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi 32 a §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.


Veronkorotus määrätään tuloverolaissa säädettyjen verosta tehtävien vähennysten ja alijäämähyvityksen vähentämisen jälkeen.


Jos veronkorotuksen yhteydessä ei määrätä veroa, veronkorotus tilitetään valtiolle.”


Veronkorotus määrätään kaavamaisesti lähes kaikissa tilanteissa, joissa verovelvollinen jättää ilmoittamatta tulojaan tai varallisuuttaan, tai ilmoittaa ne virheellisesti. Veronkorotuksen määrä määräytyy verotusmenettelylain 32 a §:n mukaisesti:


Veronkorotus on 2 prosenttia lisätyn tulon määrästä.


Veronkorotus on kuitenkin vähintään 3 prosenttia ja enintään 10 prosenttia lisätyn tulon määrästä, jos:


1) 32 §:ssä tarkoitettu laiminlyönti on toistuvaa; tai

2) verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.


Arvioverotuksessa veronkorotus on 5 prosenttia lisätyn tulon määrästä.


Jos asia on 26 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tulkinnanvarainen tai epäselvä tai 1 momentin mukainen veronkorotus on muusta erityisestä syystä kohtuuton, veronkorotus on 1 prosentti lisätyn tulon määrästä.


Veronkorotus on 1 prosentti vieraasta valtiosta saadun lisätyn tulon määrästä, ellei kyse ole 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jos:


1) tulon kaksinkertainen verotus on poistettava Suomessa kansainvälisen sopimuksen määräyksen nojalla; tai


2) verovelvollinen on suorittanut tulosta veroa, joka hyvitetään Suomessa kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain (1552/1995) nojalla.


Veronkorotus on 0,5 prosenttia lisätyn tulon määrästä, jos verovelvollinen oma-aloitteisesti vaatii virheen korjaamista verotuksen päättymisen jälkeen ja on täyttänyt selvittämisvelvollisuutensa.


Lisättynä tulona pidetään myös määrää, jolla verotusta on muutettu verotettavaa tuloa myöhempänä verovuonna lisäävällä tavalla.


Edellä 32 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitetusta laiminlyönnistä veronkorotus on enintään 25 000 euroa.


Luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle määrättävä veronkorotus on kuitenkin vähintään 75 euroa ja muulle verovelvolliselle vähintään 150 euroa.”


Veronkorotuksen niin sanottu perustaso on kaksi prosenttia. Tämä voidaan määrätä lievennettynä yhden prosentin tasolla, jos veronkorotuksen määrääminen kahden prosentin mukaan olisi kohtuutonta. Matalampaa tasoa voidaan käyttää silloin, jos virhe veroilmoituksessa on ollut tahaton tai vähäinen, ja siksi olosuhteisiin nähden kohtuuton. Veronkorotuksen euromäärä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti vaikuta kohtuuttomuusarviointiin.


Tapauksen taustat


Yhtiö A Oy antoi vuoden 2020 veroilmoituksensa sähköisesti ja ilmoitti käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappioita 914 256,73 euroa. Tämä olisi tullut ilmoittaa muun omaisuuden luovutustappiona eli vähennyskelvottomana eränä. Yhtiö ilmoitti myös käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittona 142 512,38 euroa. Myös tämä olisi tullut ilmoittaa muun omaisuuden luovutusvoittona.


Yhtiölle olisi muodostunut tappiota. Verohallinto kuitenkin huomasi virheen ja poisti 914 256,73 euron vähennyksen, ja määräsi kahden prosentin veronkorotuksen. Yhtiö valitti veronkorotuksesta verotuksen oikaisulautakuntaan, joka hyväksyi valituksen osittain ja alensi veronkorotuksen laskentapohjan lisättyjen tappioiden ja voittojen erotukseen eli 771 744,35 euroon. Veronkorotuksen taso kahdessa prosentissa säilyi.


Yhtiö valitti päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka antoi asiassa ratkaisun 31.8.2023. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, jolla vaadittiin veronkorotuksen poistamista tai kohtuullistamista. Päätöstään hallinto-oikeus perusteli sillä, että yhtiö ilmoitti pääverolomakkeella osakkeiden luovutukset väärin, minkä vuoksi elinkeinotoiminnan tappio oli 771 744,35 euroa liian suuri. Tällöin veroilmoitus oli virheellinen. Hallinto-oikeus myös katsoi, että laiminlyönti ei ollut vähäinen, eikä sille ollut inhimillistä syytä.


Yhtiö valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja sai valitusluvan.


Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu


A Oy korosti valituksessaan sitä, että kyseessä oli inhimillinen virhe. Yhtiö korosti myös sitä, että oli ilmoittanut liitelomakkeella tiedot oikein. Yhtiö oli toimittanut Verohallinnolle kaikki tiedot asian oikeaksi ratkaisemiseksi, vaikka pääverolomakkeella olikin virhe.


Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota aikaisempaan ratkaisukäytäntöönsä KHO 2016:15, jossa konserniavustuksen ilmoittamatta jättäminen pääverolomakkeella katsottiin törkeän huolimattomaksi, vaikka konserniavustuslomake olikin oikein. Korkein hallinto-oikeus totesi, että myös käsillä olevassa tapauksessa veroilmoitus on virheellinen, ja veronkorotus voitiin siten määrätä. Merkitystä ei ollut sillä, että virhe vaikutti vain tappion määrään, jolloin välittömiä verovaikutuksia ei ollut.


Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että virhettä ei voitu pitää vähäisenä, koska virheen euromäärä oli suuri ottaen huomioon myös yhtiön toiminnan laajuus. Asiaa ei myöskään voitu pitää tulkinnanvaraisena, vaikka yhtiö käyttikin ensimmäistä kertaa muun omaisuuden verolajia verotuksessaan. Asiassa oli kuitenkin arvioitava, oliko veronkorotus muulla perusteella kohtuuton ja tuliko se siksi kumota tai alentaa.


Veronkorotukset ovat kaavamaisia, mikä aiheuttaa tiettyjä perustuslaillisia ongelmia, jotka on ratkaistu kohtuullistamismahdollisuudella. Veronkorotus on rangaistusluonteinen hallinnollinen seuraamus, minkä vuoksi kaavamaisuutta voidaan soveltaa vain rajallisesti ja tapauksessa on huomioitava laiminlyönnin tosiasiallinen moitittavuus. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että moitittavuusarviossa voitiin huomioida virheen inhimillisyys ja se, että yhtiö pyrki antamaan veroilmoituksensa oikean sisältöisenä. Yhtiö oli myös ilmoittanut tiedot liitelomakkeella oikein, mikä vähensi merkittävästi riskiä siitä, että verotus olisi toimitettu virheellisesti.


Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, että kahden prosentin veronkorotusta tuli tässä tapauksessa pitää kohtuuttomana. Korkein hallinto-oikeus alensi veronkorotuksen yhteen prosenttiin. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että veronkorotusta ei voitu jättää määräämättä, koska kyseinen virhe olisi tullut sen suuruusluokka huomioiden havaita, jos ilmoituksen täyttäjä olisi ollut huolellinen.

Korkein hallinto-oikeus muutti päätöstä niin, että veronkorotus alennettiin yhteen prosenttiin.


Yhteenveto


Veronkorotukset ovat kaavamainen seuraus virheellisestä veroilmoituksesta. Ne ovat kuitenkin rangaistusluonteinen seuraus, minkä vuoksi niissäkin tulee huomioida virheen moitittavuus. Korkeimman hallinto-oikeuden uusi ratkaisu korostaa kokonaisharkintaa tässä arvioinnissa.

 

Lue lisää oikeustapauskommenttejamme


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

KHT-tilintarkastaja

Lakimies, tilintarkastaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196



53 katselukertaa0 kommenttia

Comments


bottom of page