Rikosvahinko ja vakuutuskorvaus arvonlisäverotuksessa
- Iiris Waltari
- 6.10.
- 2 min käytetty lukemiseen
Arvonlisäveroa suoritetaan Suomessa tapahtuvasta palvelun ja tavaran myynnistä. Myyntinä pidetään myös tavaran tai palvelun ottamista omaan käyttöön. Rikosvahingon tai rikosvahingosta seuraavan vakuutus- tai vahingonkorvauksen arvonlisäverokohtelusta ei ole nimenomaista säännöstä arvonlisäverolaissa. Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi aiheeseen liittyvän sääntelyn ja tulkintakysymykset.
Arvonlisäverolaki – menetetyn omaisuuden verotus
Pääsääntö arvonlisäverollisesta tavaran tai palvelun luovuttamisesta on arvonlisäverolain 1 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan:
“[Arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään:]
1) liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä;”
Tavaran ja palvelun myynnin määritelmistä säädetään arvonlisäverolain 18 §:ssä:
“Tavaran myynnillä tarkoitetaan tavaran omistusoikeuden vastikkeellista luovuttamista.
Palvelun myynnillä tarkoitetaan palvelun suorittamista tai muuta luovuttamista vastiketta vastaan.”
Jos esimerkiksi yhtiöltä anastetaan omaisuutta, voidaan lähtökohtana pitää sitä, ettei kyseinen anastus ole yhtiön liiketoiminnan muodossa tekemä tavaran myynti. Tämä johtuu siitä, että luovutus ei tapahdu liiketoiminnan muodossa ja luovutuksesta ei saada vastasuoritetta. Näin ollen tavaran anastaminen ei saa aikaan yhtiölle verovelvollisuutta.
Asiaa ei ole myöskään syytä arvioida omaan käyttöön rinnastettavana luovutuksena, sillä kuvatussa tilanteessa verovelvollinen yhtiö ei tee tavaran luovutusta tai siirtoa verottomaan käyttöön. Tällöin tilanne ei vastaa arvonlisäverolain 21 §:n määritelmää omaan käyttöön otosta.
Arvonlisäverolaki – menetettyyn omaisuuteen sisältyvän veron vähennyskelpoisuus
Yleisestä vähennysoikeudesta säädetään arvonlisäverolain 102 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan:
“Verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten:
1) toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron taikka ostosta 8 a–8 d tai 9 §:n perusteella suoritettavan veron;”
Vähennysoikeuden kannalta keskeistä on se, mitä varten tavara tai palvelu hankitaan. Jos rikoksen kohteena oleva omaisuus on alunperin hankittu verollista liiketoimintaa varten ja liiketoiminnan ulkopuolelle siirtyminen ei ole verovelvollisesta riippuvainen tapahtuma, ei muutoksella ole vaikutusta aikaisemmin tehtyyn vähennykseen.
Vakuutus- ja vahingonkorvaus
Rikosvahingosta maksettava vakuutuskorvaus ei sisällä arvonlisäveroa. Tämä johtuu siitä, että rikosvahingosta mahdollisesti maksettava vakuutuskorvaus ei ole sellainen luovutus, joka saisi luovuttajalleen aikaan verovelvollisuuden. Kyse ei ole vastikkeellisesta suorituksesta, joka olisi kiinteästi yhteydessä luovutettuun tavaraan tai palveluun.
Myöskään rikoksentekijän maksamassa vahingonkorvauksessa ei ole kyse liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaran tai palvelun myynnistä. Asia on tulkinnallisempi tilanteessa, jossa korvauksen voidaan katsoa vastaavan ennemminkin hinnanalennusta. Tällöin maksettava hyvitys voidaan niin ikään luonnehtia hinnanalennukseksi ja sellaiseksi arvonlisäverolain 78 §:n mukaiseksi oikaisueräksi, jonka perusteella arvonlisäverollisen myynnin veron perustetta oli oikaistava. Korkein hallinto-oikeus käsitteli kysymystä esimerkiksi ratkaisussaan KHO 2018:26.
Yhteenveto
Arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaran tai palvelun myynnistä. Esimerkiksi varkaus tai ryöstö ei lähtökohtaisesti ole yhtiön tekemää vastikkeellista myyntiä tai rinnastettavissa omaan käyttöön ottoon, jolloin se ei aiheuta yritykselle verovelvollisuutta. Myöskään rikosvahingosta maksettava vakuutuskorvaus ei ole verollista tavaran myyntiä.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
ON, LKV
Julkinen kaupanvahvistaja
Oikeusnotaari
Lakitoimisto KPF
050 5513 013
Kommentit