Rikosvahinkojen verovähennyskelpoisuus kavallustyyppisessä teossa
- Eelis Paukku
- 2 päivää sitten
- 4 min käytetty lukemiseen
Käsittelin aiemmassa blogikirjoituksessani rikosvahingon vähennyskelpoisuutta sellaisissa teoissa, joissa osakeyhtiön omaisuutta on tuhoutunut tai anastettu. Tällaisten tekojen vähennyskelpoisuus eroaa jossain määrin kavallustyyppisissä teoissa, joissa tekijänä toimii yhtiön henkilöstö. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen kavallustyyppisten tekojen vähentämistä osakeyhtiön elinkeinotulon verotuksessa. En käsittele tässä kirjoituksessa arvonlisäverotusta, joka jää tulevan kirjoituksen aiheeksi.
Kavallus menona tai menetyksenä
Rikosvahingot vähennetään lähtökohtaisesti elinkeinoverolain 7 §:n yleissäännöksen perusteella:
“Vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.”
Kavallustyyppisiin tekoihin ei voida juurikaan soveltaa tavanomaisia omaisuuden arvonalentumisen säännöksiä. Esimerkiksi elinkeinoverolain 32 § käyttöomaisuuden arvonalentumisesta soveltuu huonosti kavallustyyppiseen tekoon:
“Jos verovelvollinen osoittaa, että kaiken edellä 30 ja 31 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden käypä arvo on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, tuhoutumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi pienempi kuin menojäännös, josta on jo tehty verovuoden poisto, saadaan menojäännöksestä tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa menojäännöksen käypään arvoon.”
Kavallustyyppisessä teossa omaisuus ei vahingoitu tai tuhoudu, vaan se poistuu verovelvollisen omistuksessa. Samalla tavalla koneiden ja kaluston arvonalentumisen säännös elinkeinoverolain 40 §:ssä soveltuu huonosti sellaisiin tilanteisiin, jossa omaisuutta poistuu yhtiön hallinnasta:
”Jos verovelvollinen osoittaa että muun kuin 30 ja 31 §:ssä tarkoitetun kuluvan käyttöomaisuuden käypä arvo on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi sen poistamatonta hankintamenon osaa pienempi, saadaan hankintamenosta tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa poistamattoman hankintamenon osan käyvän arvon suuruiseksi, kuitenkin niin, että 36 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenosta saadaan lisäpoisto tehdä vain omaisuuden vahingoittumisen tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi.”
Näiden osalta omaisuuden katoaminen yhtiön hallinnasta soveltuu huonosti pykälän sanamuotoon, jolloin joudutaan soveltamaan 7 §:n mukaista yleissäännöstä menetyksen vähennyskelpoisuudesta.
Vaihto- ja rahoitusomaisuus
Sen sijaan vaihto-omaisuuden osalta menetys on säädetty erikseen vähennyskelpoiseksi:
“Vaihto-omaisuuden hankintameno on sen verovuoden kulua, jona vaihto-omaisuus on luovutettu, kulutettu tai menetetty. Verovelvollisella verovuoden päättyessä olevan vaihto-omaisuuden hankintamenosta on verovuoden kulua kuitenkin se osa, joka ylittää vastaavan vaihto-omaisuuden hankintaan verovuoden päättyessä todennäköisesti tarvittavan hankintamenon tai siitä samana ajankohtana todennäköisesti saatavan luovutushinnan taikka kirjanpitolain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitetuissa kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa tarkoitetun nettorealisointiarvon.”
Menettäminen kattaa myös sellaisia tekoja, joissa työntekijä on ottanut vaihto-omaisuutta luvatta käyttöönsä. Tällöin tämän pykälän nojalla voidaan vähentää mm. sellaisia tekoja, joissa ravintolan työntekijä ottaa alkoholia luvatta omaan käyttöönsä.
Kavallusteoissa keskeisin teon kohde ovat työnantajan rahat. Nämä ovat elinkeinoverolain 9 §:n mukaisesti rahoitusomaisuutta:
”Rahoitusomaisuutta ovat rahat, saamiset ja muut rahoitusvarat.”
Tältä osin elinkeinoverolakiin on otettu erityissäännös 17 §:ään vähennyskelpoisuudesta:
“Edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menetyksiä ovat tämän momentin 2 ja 3 kohdan osalta 16 §:ssä säädetyin poikkeuksin muun ohessa:
1) rahoitusomaisuuteen kohdistuvasta kavalluksesta, varkaudesta tai muusta rikoksesta johtuneet menetykset;“
Säännös on sanamuodoltaan selventävä eli siinä todetaan erikseen, että kavallukset ovat vähennyskelpoisia menetyksiä. Pykälän perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöstä siitä, että muissa omaisuuslajeissa menetykset eivät olisi vähennyskelpoisia, vaan ainoastaan se, että 7 §:n yleissäännös kattaa kavallusluontoisia tekoja.
Aktivoimattoman omaisuuden osalta
Jos kavallettua omaisuutta ei ole lainkaan aktivoitu taseeseen, on tilanne hieman yksinkertaisempi. Tällöin sovelletaan elinkeinoverolain 8 §:n säännöstä hankintamenon vähennyskelpoisuudesta:
”Edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa:
1) rahoitusomaisuuden, vaihto-omaisuuden, sijoitusomaisuuden ja muun omaisuuden hankintamenot 8 a ja 42 a §:ssä säädetyin poikkeuksin sekä 5 §:n 6 kohdassa tarkoitettu sijoitusomaisuuden arvonkorotus”
Jos omaisuuden hankintameno on vähennetty jo alun alkaen tuloksen kautta, ei kavallus aiheuta enää muutoksia yhteisön verotuksessa kun se havaitaan.
Kavallus ennakonpidätyksessä
Työntekijän siirrettyä työnantajan varoja itselleen herää usein kysymys, vaatiiko tämä työnantajalta joitain toimia verottajan suuntaan. Erityisesti tässä kiinnostava on ennakonpidätysvelvollisuus. Työnantaja määritellään ennakkoperintälain 14 §:ssä:
”Työnantajalla tarkoitetaan sitä, jonka lukuun tehdystä työstä palkka maksetaan. Työnantaja on vastuussa paitsi ennakonpidätyksen toimittamisesta myös ennakonpidätyksen ja työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta siten kuin siitä erikseen säädetään. Jos työ tehdään useamman työnantajan lukuun, he vastaavat yhteisvastuullisesti tässä laissa säädetyistä velvollisuuksista.”
Sinänsä kavaltajan työnantaja on pykälässä määritelty taho, jonka lukuun tehdystä työstä maksetaan palkkaa. Tältä osin työnantajalla on yleinen vastuu ennakonpidätyksen toimittamisesta.
Ennakkoperintälain 9 §:n mukaan:
” Suorituksen maksaja on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen, jollei asiasta jäljempänä toisin säädetä tai 6 §:n nojalla toisin määrätä. Suorituksen maksajaa koskevia säännöksiä sovelletaan suorituksen sijaismaksajaan, jollei asiasta erikseen säädetä tai määrätä.”
Jos työnantajalta kavalletaan rahaa, ei kyse ole työntekijälle maksettavasta suorituksesta. Tältä osin ennakonpidätysvelvollisuutta ei ole.
Vahingonkorvaus ja vakuutuskorvaus
Kavalluksesta aiheutuneet vahingot voidaan joissain tapauksissa korvata vakuutuksesta. Tämän lisäksi tekijältä voidaan oikeudenkäynnin kautta saada joitain korvauksia. Nämä tulot ovat lähtökohtaisesti veronalaisia elinkeinoverolain 4 §:n nojalla:
”Veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot.”
Asiaa selvennetään vielä erikseen 50 §:ssä:
”Vastikkeeksi katsotaan tätä lakia sovellettaessa myös vahingon-, vakuutus- ja muu sellainen korvaus.”
Tällöin vakuutuskorvauksiin sovelletaan myös elinkeinoverolain 5 §:n selventävän listan kohtaa 1:
”Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa:
1) rahoitus-, vaihto-, sijoitus-, käyttö- ja muusta omaisuudesta sekä muista elinkeinossa käytetyistä aineellisista ja aineettomista hyödykkeistä saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyin poikkeuksin”
Käytännössä vakuutuskorvaukset on katsottu veronalaiseksi tuloksi silloin, kun niillä katetaan verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Jos vakuutuskorvaus maksetaan aiemmin jo kuluna vähennetyn omaisuuden kavalluksesta, tulee vakuutus ilmoittaa tulona ilman samalle vuodelle kirjattavaa menoa. Jos sen sijaan vakuutuskorvaus kohdistuu aktivoituun menoon, voidaan ne mahdollisesti tehdä samana verovuonna kuin kyseisen menon alaskirjaus.
Yhteenveto
Myös kavallustyyppiset teot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia yhtiön tuloverotuksessa vähennyskelpoisena menetyksenä. Rahoitusomaisuuden osalta vähennyskelpoisuuden kavalluksesta on erillinen selventävä säännös elinkeinoverolaissa. Myös muiden omaisuuslajien osalta yleissäännöstä menetyksen vähennyskelpoisuudesta voidaan soveltaa kavalluksiin, esimerkiksi vaihto-omaisuuden kanssa.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Juristi, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Kommentit