Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen useita itselleni mielenkiintoisia kysymyksiä, joiden parissa olen viettänyt paljon aikaa sekä akateemisesti että ammatillisesti. Oikeustapauskommentti käsittelee takaisinsaantia konkurssipesään ja pääomalainaa. Aiheita käsitteleviä kirjoituksiani löydät näiden linkkien takaa. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tuoretta korkeimman oikeuden päätöstä, joka käsitteli pääomalainan peräyttämiskelpoisuutta konkurssipesään, kun pääomalaina oli alun perin maksettu takaisin kriisitilanteessa. Käyn läpi keskeiset normit, tapauksen taustat ja korkeimman oikeuden ratkaisun.
Pääomalainasta
Pääomalaina on rahoitusmuoto, joka on oman pääoman ja vieraan pääoman välissä. Pidemmän kirjoitukseni pääomalainasta löydät tästä. Pääomalainan keskeinen kriteeri tämän tapauksen kannalta on sen takasijaisuus, sitä ei saa maksaa takaisin yhtiön oman pääoman ollessa liian heikko:
” Yhtiö voi ottaa lainan (pääomalaina), jonka:
..
2) pääoma saadaan muutoin palauttaa ja korkoa maksaa vain siltä osin kuin yhtiön vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä ylittää yhtiön viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän; sekä”.
Vapaa oma pääoma määritellään osakeyhtiölain 8:1 §:ssä seuraavasti:
”Yhtiön oma pääoma jakautuu sidottuun omaan pääomaan ja vapaaseen omaan pääomaan. Osakepääoma sekä kirjanpitolain mukainen arvonkorotusrahasto, käyvän arvon rahasto ja uudelleenarvostusrahasto ovat sidottua omaa pääomaa. Muut rahastot sekä tilikauden ja edellisten tilikausien voitto ovat vapaata omaa pääomaa.”
Käytännössä vapaata omaa pääomaa ovat SVOP-rahasto ja kertyneet voittovarat. Myös kuluvan tilikauden voitto huomioidaan tässä, jos oma pääoma on alentunut tilikauden aikana, joudutaan tarkastelemaan maksuhetken tilannetta, ei viimeistä tilinpäätöstä.
Kehittämismenoista
Tapauksessa keskeisessä roolissa oli myös tutkimus- ja kehittämismenojen kirjanpitokohtelu. Aiemman kirjoitukseni aiheesta löydät tästä. Kirjanpitolain 5:8 § sisältää kehittämismenojen aktivoinnin säännön:
”Tutkimusmenot kirjataan tilikauden kuluksi.
Kehittämismenot saadaan aktivoida, jos niiden odotetaan tuottavan tuloa useampana tilikautena. Aktivoidut kehittämismenot on poistettava suunnitelman mukaan vaikutusaikanaan. Jollei kirjanpitovelvollinen voi luotettavalla tavalla arvioida vaikutusaikaa, on kehittämismenot poistettava enintään kymmenessä vuodessa. Kehittämismenoja ei saada aktivoida muina pitkävaikutteisina menoina.
Jos kehittämismenoja on aktivoitu, ei aktivoinnista vielä kuluksi kirjaamatonta määrää saada jakaa tilikauden tuloksesta, voittovaroista tai muista jakokelpoisista rahastoista kirjanpitovelvollisessa, joka on:
1) osakeyhtiö tai muussa laissa osakeyhtiölain noudattamiseen velvoitettu yhteisö;
2) sellainen avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, jonka kaikki vastuunalaiset yhtiömiehet ovat osakeyhtiöitä; tai
3) osuuskunta tai muussa laissa osuuskuntalain noudattamiseen velvoitettu yhteisö.”
Kehittämismenojen kirjaamisessa keskeistä on nimenomaan tulevat tulonodotukset. Nämä tulonodotukset perustuvat going concern-olettamalle eli olettamalle siitä, että yhteisö jatkaa toimintaansa ja kerryttää tulevina tuottoina varat, jotka kehittämismenoihin on investoitu. Voit lukea tätä going concern-olettamaa käsittelevän kirjoitukseni tästä. Jos kehittämismenojen osalta osoittautuu, että ne eivät kerrytä tuottoa tulevaisuudessa, tulee ne kirjata alas heti. Tätä koskeva säännös on kirjanpitolain 5:13 §:ssä:
”Jos pysyviin vastaaviin kuuluvan hyödykkeen tai sijoituksen todennäköisesti tulevaisuudessa kerryttämän tulon arvioidaan olevan pysyvästi vielä poistamatonta hankintamenoa pienempi, erotus on kirjattava arvonalennuksena kuluksi.”
Arvonalentumiskirjaus vähentää tasearvoa ja lisää tilikauden kuluja. Jos yhtiö ei voi käyttää enää going concern-olettamaa, arvonalentumiskirjauksia tulee tehdä useisiin tase-eriin, koska tulevien tuottojen olettamaa ei voida enää käyttää. Tämä aiheuttaa tyypillisesti erittäin suuren tappion tilikaudelle.
Takaisinsaanti
Takaisinsaannissa ennen konkurssia tehtyjä maksuja palautetaan konkurssipesään. Sääntelyn tarkoituksena on suojata velkojia ennen konkurssia tehdyiltä äkkiliikkeiltä, joilla vahingoitetaan velkojien intressejä tai suositaan joitain velkojia toisten kustannuksella. Takaisinsaantilaissa on erityinen pykälä velkojen maksun peräyttämiselle konkurssipesään:
”Velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Jos maksu on suoritettu velallisen läheiselle edellä sanottua aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kaksi vuotta ennen määräpäivää, maksu peräytyy vastaavasti, jollei näytetä, ettei velallinen ollut maksukyvytön eikä maksun vuoksi tullut maksukyvyttömäksi.”
Ennenaikaisilla maksuilla tarkoitetaan sellaisia, jotka ovat epänormaaleja verrattuna tavallisten velkojien maksuun. Tällä arvioidaan, onko maksu suoritettu aiemmin kuin asianomaisella alalla ja osapuolten välillä on ollut normaalia. Käytännössä tällä peräytetään usein sellaisia maksuja, jotka on maksettu huomattavasti ennen eräpäivää, ja joilla on suosittu jotain tiettyä velkojaa.
Tapauksen taustat
Tapauksessa oli kyse yhtiön A Oy suuntaamista pääomalainavelkakirjoista, joiden pääoma oli yhteensä 555 000 euroa. Lainat laskettiin liikkeelle 6.11.2015, ja laina-aikaa jatkettiin myöhemmin 30.4.2018. Yhtiö maksoi pääomalainoja takaisin 29.6.2018 noin 55 000 euroa pääomaa ja 14 000 euroa korkoja. Yhtiö hakeutui 17.9.2018 yrityssaneeraukseen. Yhtiö hakeutui konkurssiin 8.10.2018.
Konkurssipesä nosti Keski-Suomen käräjäoikeudessa kanteen velkojen maksun peräyttämisestä konkurssipesään takaisinsaantilain nojalla. Keski-Suomen käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 26.3.2021 ja hylkäsi kanteen. Hylkäävää päätöstään käräjäoikeus perusteli sillä, että pääomalainojen takaisinmaksua varten ei ollut tarpeen vahvistaa tilinpäätöstä tilikaudelta 28.2.2018, vaan takaisinmaksun edellytykset voitiin todentaa kirjanpidon väliajoista.
Käräjäoikeus katsoi, että pääomalainat oli maksettu takaisin osakeyhtiölain vastaisesti, koska yhtiön taseessa oli maksuhetkellä ylisuuria kehittämismenoja. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että osakeyhtiölain vastaisuus ei itsessään tarkoittanut, että maksut olisivat olleet takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennenaikaisia. Tätä perustelua tuki käräjäoikeuden mukaan se, että velat olivat erääntyneet jo aikaisemmin. Tämän lisäksi käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että maksuja ei oltu tehty intressitahoille eivätkä ne olleet huomattavan suuria.
Konkurssipesä valitti ratkaisusta Vaasan hovioikeuteen, joka antoi asiassa tuomion 7.2.2022. Myös hovioikeus katsoi, että pääomalainojen takaisinmaksua tuli arvioida maksuhetken eikä viimeisen tilinpäätöksen mukaan. Hovioikeus kuitenkin katsoi käräjäoikeuden ratkaisusta poiketen, että kehittämismenojen aktivointi ei ollut virheellistä, koska konkurssirealisointi ei osoittanut niiden todellista arvoa. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi myös yhtiön kirjanpidon olleen asianmukaista, minkä vuoksi myös maksut olivat osakeyhtiölain mukaisia. Myös hovioikeus hylkäsi valituksen.
Oman näkemykseni mukaan hovioikeuden perustelut olivat virheellisiä kehittämismenojen arvon osalta, koska hyvän kirjanpitotavan mukaisesti ne tulee arvostaa niiden todennäköiseen realisointihintaan tai going concern-tapauksessa tuleviin tuottoihin. Jos arviointihetkellä yhtiö ei kykene jatkamaan toimintaansa eli going concern -ehto ei täyty, ei tulevia tuottoja saa enää käyttää, vaan arvostus tulee tehdä realisointiarvon mukaan.
Konkurssipesä haki valituslupaa korkeimmasta oikeudesta ja myös sai sen. Korkein oikeus antoi asiassa ratkaisunsa 9.4.2024.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus totesi, että asiassa tulee ratkaista kaksi eri kysymystä: 1) olivatko maksut osakeyhtiölain vastaisia, ja 2) jos olivat, olivatko ne takaisinsaantilaissa tarkoitetulla tavalla ennenaikaisia ja epätavanomaisia. Korkein oikeus totesi, että takaisinsaantilaki ja osakeyhtiölain mukainen jaettujen varojen palautusvelvollisuus ovat toisistaan erillisiä, ja vaikka maksuja ei voitaisi peräyttää yhtiöoikeudellisilla perusteilla, voidaan ne mahdollisesti peräyttää takaisinsaantilain nojalla.
Osakeyhtiölaissa on kuitenkin sääntelyä, milloin pääomalainan saa maksaa takaisin. Pääomalainaa ei saa koskaan maksaa takaisin, jos nämä edellytykset eivät täyty, jolloin laina lykkääntyy tulevaisuuteen. Korkein oikeus totesi, että jos pääomalaina maksetaan takaisin silloin kun sitä ei osakeyhtiölain mukaan saisi, kyseessä on aina takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitettu ennenaikainen maksu.
Pääomalainan takaisinmaksuedellytyksiä arvioidaan nimenomaan maksuhetkellä. Tältä osin tilikaudella tapahtunut varojenjako ja tappiot vaikuttavat siihen, minkä verran pääomalainaa voidaan maksaa takaisin. Korkein oikeus lausui myös, että mitä epäselvää edellytysten täyttyminen on tarkasteluhetkellä, sitä tarkemmat laskelmat on tehtävä. Käytännössä tämä tulee tulevaisuudessa tarkoittamaan velvollisuutta laatia epäselvissä tapauksissa välitilinpäätös tilinpäätösjaksotuksiin sisäiseen käyttöön.
Korkein oikeus totesi, että keskeiseksi tapauksessa nousi arvio siitä, oliko kehittämismenoille realistisia tulonodotuksia maksuhetkellä 29.6.2018. Yhtiöllä oli 28.2.2018 päivätyn tilinpäätöksen taseessa 8,4 miljoonaa euroa kehittämismenoja. Yhtiö oli raskaasti tappiollinen, eikä sillä ollut 28.2.2018 lainkaan rahaa. Yhtiöllä oli merkittävästi velkoja. Yhtiö oli saanut huhtikuussa 2018 vielä miljoonan euron lisärahoituksen, mutta sekään ei parantanut merkittävästi yhtiön taloudellista tilannetta.
Korkein oikeus katsoi tällä perusteella, että kehittämismenoille ei 29.6.2018 ollut realistisia tulonodotuksia ja niitä ei saanut ottaa huomioon jakokelpoisia varoja laskiessa. Korkein oikeus käytännössä totesi, että yhtiön omaa pääomaa ei enää 29.6.2018 saanut arvioida going concern-periaatteella. Korkein oikeus totesi pääomalainojen takaisinmaksun olevan osakeyhtiölain vastaista ja siten myös takaisinsaantilaissa tarkoitetulla tavalla ennenaikaista. Korkein oikeus katsoi, että koska maksut olivat pakottavan osakeyhtiölain säännöksen vastaisia, niitä ei voitu pitää tavanomaisina.
Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että pääomalainojen maksut tuli peräyttää konkurssipesään takaisinsaantilain 10 §:n nojalla.
Yhteenveto
Tapauksesta saadaan montakin hyödyllistä oikeusohjetta tuleviin maksukyvyttömyystapauksiin. Erityisesti korkeimman oikeuden välilliset going concern-arvostuskannanotot vaikuttavat paljon siihen, miten tilikauden aikana tapahtuvaa varojen jakoa tulkitaan. Tapaus avaa konkurssipesille runsaasti mahdollisuuksia arvioida, että hyödykkeiden tuleviin tulonodotuksiin perustuvia tuottoja ei voinut enää huomioida varojenjakohetkellä, koska ei voitu pitää todennäköisinä, että ne kerryttävät tasearvon mukaiset varat takaisin. Koska vastaavaa tuleviin tuottoihin perustuvaa arvostusta käytetään lähes kaikissa taseen hyödykkeissä arvonalentumisen vasta-argumenttina, voidaan todella monissa konkurssipesissä jatkossa vaatia varoja takaisin konkurssipesään takaisinsaantilain nojalla.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
