Sveitsi rikkoi ihmisoikeuksia passiivisuudellaan ilmastonmuutosta kohtaan - Verein KlimaSeniorinnen v. Switzerland
- Roope Heinonen
- 6 tuntia sitten
- 4 min käytetty lukemiseen
Ilmastonmuutos on yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista ja sen estämiseen edellytetään jokaisen valtion panosta. Imperial College Londonin tutkijat arvioivat, että ilmastonmuutoksen aiheuttaman lämpenemisen seurauksena Euroopassa kuoli noin 16 500 ihmistä vuoden 2025 kesäkuusta elokuuhun. Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen tapausta, jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi Sveitsin rikkoneen ihmisoikeussopimusta, kun se ei ryhtynyt aktiivisiin toimiin ilmastonmuutoksen estämiseksi.
Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS) ja Pariisin ilmastosopimus
EIS 2 artikla takaa jokaisen oikeuden elämään ja sen 1 kohdan mukaan:
“Jokaisen oikeus elämään on suojattava laissa. Keneltäkään ei saa riistää hänen elämäänsä tahallisesti, paitsi tuomioistuimen päätöksen täytäntöön panemiseksi silloin, kun hänet on tuomittu rikoksesta, josta laissa määrätään tällainen rangaistus.”
EIS 6 artikla turvaa jokaiselle oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja sen 1 kohdan mukaan:
“Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.”
EIS 8 artikla puolestaan takaa jokaiselle oikeuden nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta:
“1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.
2. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.”
Ihmisoikeussopimuksen noudattamista turvaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT).
Pariisin ilmastosopimus on kansainvälisoikeudellinen sitova sopimus ilmastonmuutoksesta, jonka tavoitteena on sopimuksen 2 artiklan mukaan pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa celsiusasteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 celsiusasteen.
Taustat ja käsittely alemmissa oikeusasteissa
Hakijoina olivat sveitsiläinen yhdistys Verein KlimaSeniorinnen Schweiz sekä neljä yli 80-vuotiasta naista. Yhdistys koostui yli 2 000 naisjäsenestä, joista valtaosa oli yli 70-vuotiaita. Hakijat väittivät, että Sveitsin viranomaiset olivat laiminlyöneet velvollisuutensa torjua ilmastonmuutosta riittävästi, mikä vaaransi heidän terveyttään ja elinolosuhteitaan erityisesti kuumien helleaaltojen aikana.
Hakijat vetosivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamaan oikeuteen elämään (2 artikla) sekä oikeuteen nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta (8 artikla). Heidän mukaansa Sveitsi ei ollut toteuttanut riittäviä lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimenpiteitä saavuttaakseen ilmastonsuojelutavoitteensa Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti. Lisäksi hakijat katsoivat, että heidän oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan (6 artikla) oli loukattu, sillä Sveitsin tuomioistuimet eivät olleet ottaneet heidän valituksiaan tutkittavaksi.
Hakijat olivat vuonna 2016 tehneet liittovaltion viranomaisille useita pyyntöjä, joissa he vaativat konkreettisia toimia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja ilmastopolitiikan tehostamiseksi Sveitsin perustuslain, Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla. Vedoten etenkin Sveitsin perustuslain mukaisiin varovaisuus- ja kestävyysperiaatteisiin. Nämä pyynnöt hylättiin liittovaltion ympäristöministeriön (DETEC) toimesta sillä perusteella, että hakijoilla ei ollut asiassa oikeudellista asemaa.
Hakijat valittivat päätöksestä edelleen liittovaltion hallinto-oikeuteen (FAC). FAC hylkäsi valituksen vuonna 2018 vedoten siihen, että hakijoiden pyyntö oli actio popularis eli yleisen edun nimissä tehty valitus, ei yksilölliseen oikeuteen perustuva kanne. Hakijat valittivat Sveitsin korkeimpaan oikeuteen (Federeal Supreme Court, FSC), joka vahvisti alempien oikeuksien ratkaisut muun muassa sillä perusteella, ettei heillä ollut riittävää yksilöllistä asianosaisasemaa (locus standi).
Kun Sveitsin oikeusasteista mieluisaa lopputulosta ei löytynyt, asiasta valitettiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Keskeistä on, että tuomioistuin jätti valituksen tutkimatta henkilöiden osalta, mutta tutki sen yhdistyksen osalta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu
EIT:llä oli arvioitavana kolme pääkysymystä. Ensinnäkin oliko Sveitsi rikkonut oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen (EIS 8 artikla), kun se ei ollut ryhtynyt riittäviin toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Toiseksi oliko valittajilla valitusoikeus eli tässä tapauksessa asianosaisasema (locus standi) ilmastoasiassa. Kolmanneksi oliko Sveitsi rikkonut oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (EIS 6 artikla), kun sen tuomioistuimet eivät olleet tutkineet valitusta ilmastovelvoitteiden toimeenpanosta.
EIT hylkäsi neljän yksittäisen naisen valitukset, koska heidän asemaansa ei katsottu riittävän osoitetuksi. EIT katsoi ratkaisussa, että hakijan tulee pystyä näyttämään, että valituksen kohteena oleva asia vaikuttaa välittömästi häneen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asian tulisi olla henkilökohtaisesti kohdistettu hakijaan.
Yhdistys ei pääsääntöisesti voi valittaa ongelmista, joita voi kohdata vain luonnollinen henkilö. Erikoistapauksissa, kuten käsillä olevassa asiassa yhdistys edustaa yksilöitä. Täten EIT katsoi yhdistyksellä olevan locus standi asiassa.
EIT vahvisti, että 8 artikla kattaa myös oikeuden tehokkaaseen suojeluun ilmastonmuutoksen vakavia vaikutuksia vastaan, sillä ne voivat vaikuttaa suoraan ihmisen elinolosuhteisiin, terveyteen ja hyvinvointiin.
Sveitsi ei ollut asettanut selkeää kansallista hiilibudjettia tai aikataulua hiilineutraaliuden saavuttamiseksi. Maa ei ollut myöskään saavuttanut aiempia päästövähennystavoitteitaan. Viranomaiset eivät olleet osoittaneet, että päästövähennysten toteutus vastaisi Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteita.
Valtioilla on rajattu harkintamarginaali. Se on kuitenkin suppea, kun kyseessä on yleisestä velvollisuudesta torjua ilmastonmuutosta, mutta laajempi, kun kyse on konkreettisista keinoista sen toteuttamiseen. EIT katsoi Sveitsin ylittäneen harkintavaltansa ja jättäneen täyttämättä EIS 8 artiklan mukaiset velvollisuudet.
EIS 6 artiklan osalta EIT toteaa, että Sveitsin korkein oikeus ei ollu käsitellyt yhdistyksen valitusta lainkaan asiasisällöllisesti, vaan hylkäsi sen muodollisin perustein, kun se katsoi ettei yhdistyksellä ollut asianosaisasemaa.
EIT ei katsonut tarvetta tutkia asiaa EIS 2 artiklan (oikeus elämään) osalta, koska EIS 8 artiklan katsottiin jo kattavan tehokkaasti valittajien suojan.
EIT määräsi Sveitsin maksamaan 80 000 euroa yhdistykselle oikeudenkäyntikuluista. Tuomioistuin määräsi myös Sveitsin ottamaan kohtuulliset toimet ilmastovelvoitteiden saavuttamiseksi.
Yhteenveto
EIS katsoi Sveitsin rikkoneen EIS 6 (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) ja 8 (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) artikloja, kun se ei ollut ryhtynyt riittäviin, johdonmukaisiin ja ajoissa toteutettuihin ilmastotoimiin eikä tarjonnut tehokasta oikeussuojaa ilmastopassiivisuutta vastaan. Tämä tapaus on ensimmäinen kerta, kun EIT on käsitellyt ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien välistä suhdetta. Suomessakin on jo nähty tapauksen vaikutuksia oikeuskäytännössä; ainakin asiassa KHO 2025:2.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
Roope Heinonen
KtK, oikeustieteen ylioppilas
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 533 8431
