Yhdistystoiminta ja HelHO 2026:1 – laittoman yhdistystoiminnan jatkaminen ja yhdistyksen lakkauttaminen
- Leo-Pekka Salmi
- 3 tuntia sitten
- 4 min käytetty lukemiseen
Helsingin hovioikeuden ratkaistavana oli tapaus, jossa pohdittiin laittoman yhdistystoiminnan jatkamisen tuntomerkkejä. Kysymyksinä olivat erityisesti, minkälaiset toimenpiteet voitaisiin laskea toiminnan jatkamiseksi ja missä laajuudessa niihin tulisi soveltaa yhdistyslain 503/1989 rangaistussäännöksiä.
Yhdistystoiminta ja yhdistyksen perustaminen Suomessa
Yhdistystoiminta Suomessa perustuu Yhdistyslaki -sääntelyyn, joka ohjaa yhdistyksen toimintaa, sääntöjen laatimista ja toiminnan rajoja. Yhdistyksen perustaminen edellyttää vähintään kolmea 15 vuotta täyttänyttä henkilöä, ja perustamiskokouksessa täytyy hyväksyä yhdistyksen säännöt, joissa määritellään muun muassa nimi, tarkoitus ja toiminnan keskeiset periaatteet. Yhdistys voi rekisteröityä Patentti- ja rekisterihallituksessa, mikä vahvistaa sen oikeudellisen aseman Suomessa. Yhdistystoiminnan tarkoitus on tyypillisesti aatteellinen tai yhteisöllinen, eikä voiton tavoittelu. On tärkeää huomata, että yhdistyksen lakkauttaminen velvoittaa lopettamaan toiminnan, ja yhdistyslain mukaan toiminnan jatkaminen voi johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.
Sovellettavat oikeusohjeet yhdistystoiminnassa ja yhdistyslaissa
Yhdistyslaki:
45 § 1 momentin ensimmäinen lause:
”Kun yhdistys on julistettu lakkautetuksi tai määrätty väliaikaiseen toimintakieltoon, yhdistyksen toiminta on heti lopetettava.”
62 § 1 momentti:
”Joka tämän lain vastaisesti jatkaa lakkautetuksi julistetun tai väliaikaiseen toimintakieltoon määrätyn yhdistyksen toimintaa edustamalla yhdistystä tai toimimalla sen puolesta taikka ottamalla uusia jäseniä yhdistykseen tai toimeenpanemalla yhdistyksen kokouksen taikka muulla sellaisella tavalla, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, laittoman yhdistystoiminnan harjoittamisesta sakkoon.”
Tapauksen tausta: Pohjoismainen vastarintaliike ja yhdistyksen lakkauttaminen
Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) oli lakkautettu Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiolla 30.11.2017 perustuen yhdistyksen toimintaan, joka ajoi demokraattisten arvojen kanssa yhteensopimattomia tavoitteita laittomasti ja räikeästi hyvän tavan vastaisin keinoin. Käräjäoikeuden päätöstä ei kumottu hovi- tai korkeimmassa oikeudessa. Myöhemmin henkilöitä A, B, C, D ja E syytettiin lakkautetun yhdistyksen laittoman toiminnan jatkamisesta.
Helsingin käräjäoikeuden tuomio – laittoman yhdistystoiminnan jatkaminen ja yhdistyksen lakkauttaminen
Helsingin käräjäoikeus antoi 30.12.2022 tuomion, jonka mukaan henkilöt A, B, C ja E olivat syyllistyneet lakkautetun PVL:n kielletyn toiminnan tietoiseen jatkamiseen yhdistyslain 62 §:n 1 momentin mukaisesti ”muulla tavoin” ja kyseessä oli laiton yhdistystoiminnan harjoittaminen. Henkilön D osalta syyte hylättiin vanhentuneena. Henkilöt olivat organisoineet Kohti vapautta (KV)- nimisen kansanliikkeen toimintaa mm. värväämällä jäseniä, levittämällä liikkeen ideologiaa ja järjestämällä tapahtumia. KV- liikkeen toiminta nähtiin aatemaailmaltaan ja tavoitteiltaan pitkälti vastaavan PVL:ää. KV:n toiminnassa ei kuitenkaan ollut PVL:n johtohenkilöitä, eikä ollut osoitettu, kuka tosiasiassa on KV- liikettä johtanut tai mikä liikkeiden välinen yhteys todellisuudessa on ollut. KV- liike oli itse kertonut irtautuneensa PVL:n toiminnasta.
Helsingin käräjäoikeus katsoi, että KV- liikkeen toiminnassa on tosiasiallisesti ollut kysymys PVL:n toiminnan jatkamisesta, mutta KV:n toimintaan on ainakin mahdollista ollut osallistua myös syyllistymättä laittoman yhdistystoiminnan jatkamiseen. Rangaistavuus sidottiin siihen toimintaan, joka voitiin rinnastaa yhdistyslain 62 §:n 1 momentissa kuvattuihin yksilöityihin tekotapoihin. Käräjäoikeuden mukaan siis yhdistyksen toiminnan jatkaminen toisella nimellä voitiin rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen estämättä rinnastaa kyseisen lain kohtaan.
Milloin yhdistystoiminta on laitonta? Hovioikeuden linjaus ja Pohjoismainen vastarintaliike -tapaus
Henkilöille B ja C myönnettiin jatkokäsittelylupa Helsingin hovioikeuteen. B ja C vaativat syytteiden hylkäämistä ja syyttäjä henkilöiden valitusten hylkäämistä. Hovioikeus totesi, että yhdistyslakia koskevasta hallituksen esityksestä ei ilmennyt lainsäätäjän tarkoitusta siltä osin, millaiset seikat osoittaisivat säännöksessä tarkoitettuja laittoman yhdistystoiminnan jatkamista koskevia määritelmiä.
Hovioikeus katsoi oikeuskirjallisuuteen perustuen, että rangaistavuus edellyttää konkreettista toimimista, joka osoittaa toiminnan jatkamista. Lisäksi esitettiin, että rangaistavuuden edellytyksenä on, että asianomainen tiesi yhdistyksen lakkauttamisesta ja rangaistavaa on lakkautetun yhdistyksen toiminnan jatkaminen riippumatta sen lakkauttamiseen johtaneista syistä. Hovioikeus punnitsi rangaistussäännöksen tulkinnan rajoja verrattuna sen soveltamisen vaikuttamista yhdistysvapautta ja sananvapautta koskeviin perussoikeuksiin, minkä johdosta tuli puoltaa rangaistussäännöksen tarkkarajaista tulkintaa.
Koska sekä KV että PVL olivat rekisteröimättömiä yhdistyksiä, niiden nimille tai erilaisille tunnuksille ei tullut antaa arvioinnissa keskeistä merkitystä, vaan oleellisempaa oli arvioida ajallista yhteyttä ja toiminnan tosiasiallisen sisällön samankaltaisuutta. Koska KV- liikkeen laajempi toiminta oli alkanut samana vuonna kun PVL:n toiminta oli kielletty, nähtiin toiminnan olevan perustellusti kielletyn toiminnan olennaista jatkumoa. Hovioikeuden vertaillessa yhdistysten arvomaailmaa ja tavoitteita toisiinsa päätyivät he kuitenkin eri näkemykseen kuin käräjäoikeus. Hovioikeuden mukaan liikkeiden kuvaukset tavoitteista ja toiminnan luonne sisälsivät ainoastaan samankaltaisia piirteitä, eivätkä ne siis vastanneet olennaisesti toisiaan.
Lopuksi hovioikeus arvioi yhdistystoiminnan koostumista, tarkoitusperiä ja niitä henkilöitä, jotka yhdistyksessä toimivat. Hovioikeus näki, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella KV- liikkeen toiminta on ollut selkeästi pienimuotoisempaa ja vähemmän organisoitua kuin PVL:n. Asiassa jäi selvittämättä vastaajien aktiivisen toiminnan laajuus koskien PVL:ää tai sitä koskevaa oikeudenkäyntiä.
Hovioikeus päätyi siihen, että asiassa ei ollut todistettu riittävästi sitä, että yhdistysten toiminta olisi olennaisesti ollut samankaltaista organisaatioiden, johtohenkilöiden, jäsenkunnan, toiminnan yksilöidyn laadun ja maantieteellisen ulottuvuuden kannalta. Näin ollen hovioikeus hylkäsi syytteet B:n ja C:n osalta.
Yhteenveto: yhdistystoiminta, yhdistyksen säännöt ja oikeudellinen arvio
Helsingin hovioikeuden ratkaistavana oli kysymys, johon ei aikaisemmin suomalaisessa tuomioistuintoiminnassa ollut otettu selkeää kantaa. Millaisessa laajuudessa laittoman yhdistystoiminnan määritelmä nähdään oikeudellisessa järjestelmässä? Hovioikeuden tuomio kuvastaa suppeamman merkityksen tulkintaa, varsinkin ottaen huomioon oikeudellisessa punninnassa käytetyt yhdistysten samankaltaisuuden mittarien määrän. Hovioikeudelle ei syytettyjen tuomitsemiseen riittänyt pelkästään toiminnan laadun samankaltaisuus, vaan lisänäyttöjä olisi vaadittu myös esimerkiksi organisaation ja johtohenkilöiden osalta. Lisäksi jäsenkunta ja jopa maantieteellinen rajoittuvuus otettiin huomioon.
Tämä herättääkin kysymyksen: Voidaanko jo aiemmin laittomaksi todettua yhdistystoimintaa jatkaa liian helposti uuden yhdistyksen nimen alla, kun rangaistavuuden näyttökynnys on asetettu näin korkealle? Perusoikeusmyönteinen laintulkinta on Suomessa johtavia periaatteita, mutta on otettava huomioon, miten siihen mahdollisesti liikaa nojautuva tulkintamalli voi merkittävästi haitata oikeuden riittävää toteutumista.
Mikäli oikeustapauskommentit kiinnostavat laajemmin, lue myös blogimme Takaisinsaantikanteen määräaika ja konkurssi – KKO 2026:13, jossa käsitellään ajankohtaista korkeimman oikeuden ratkaisua.
Leo-Pekka Salmi
Tradenomi (AMK), Liiketalous
oikeustieteen ylioppilas
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 3528 438
