Veronkorotus, veropetos ja ne bis in idem – KKO 2026:14 ja veronkorotuksen määräaika
- Iiris Waltari
- 7 tuntia sitten
- 5 min käytetty lukemiseen
Lähtökohtaisesti veronkorotuspäätös estää veroviranomaista tekemästä rikosilmoitusta samasta asiasta. Niin sanotussa veronkorotuslaissa tälle veronkorotuspäätökselle on asetettu määräaika, jonka puitteissa päätös voidaan tehdä. Korkeimman oikeuden 12.2.2026 antamassa ratkaisussa oli kyse tapauksesta, jossa päätöstä ei oltu tehty ollenkaan ja rikosilmoitus oli tehty kyseisen määräajan jo päätyttyä. Tässä tekstissä käyn läpi asian kannalta keskeisen sääntelyn, tapauksen taustat ja korkeimman oikeuden ratkaisun.
Veronkorotuslaki, veronkorotuksen määräaika ja ne bis in idem – milloin rikosilmoitus veropetoksesta on mahdollinen?
Laissa erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta eli veronkorotuslaissa säädetään veronkorotuspäätöksen tekemisestä. Veronkorotuspäätöksellä voidaan määrätä, että veronkorotus määrätään tai jätetään määräämättä. Määräajasta tehdä päätös säädetään lain 2 §:n 3 momentissa:
“Erillistä veronkorotusta koskeva päätös on tehtävä viimeistään asianomaisen verotuspäätöksen tekemistä seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä, jollei toimivaltainen viranomainen ole tehnyt asiasta mainitussa ajassa rikosilmoitusta tai saanut tietoa esitutkinnan aloittamisesta.”
Jos veronkorotuksesta ei ole määrätty verotuspäätöksellä, voidaan erillinen päätös veronkorotuksesta tehdä seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Päätöksen edellytyksenä on, ettei veroviranomainen ole tehnyt asiasta mainitussa ajassa rikosilmoitusta tai saanut tietoa esitutkinnan aloittamisesta. Veronkorotuslain sääntelyllä on tarkoitus toteuttaa ne bis in idem -kielto, joka estää samasta asiasta kahdesti tutkimisen ja rankaisemisen. Ne bis in idem -kielto on kansainvälisillä sopimuksilla turvattu ihmisoikeus ja sen on katsottu sisältyvän myös Suomen perustuslain oikeusturvaa koskevaan 21 §:ään.
Veronkorotuksen suhteesta rikosilmoitukseen ja esitutkinnan aloittamiseen säädetään veronkorotuslain 3 §:ssä:
“Toimivaltainen viranomainen voi tehdä veronkorotuksen määräämisen jälkeen samasta asiasta rikosilmoituksen vain, jos se on saanut näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista olennaisista tosiseikoista niin, että veronkorotusta ei olisi määrätty alun perinkään sen perusteella, vaan asia olisi siirretty rikosprosessissa käsiteltäväksi. Lisäksi edellytetään, ettei uusi näyttö ole jäänyt huomiotta viranomaisesta johtuvasta syystä.
Asian käsittely rikosprosessissa edellyttää, että toimivaltainen viranomainen poistaa aiemmin määrätyn veronkorotuksen viimeistään ennen syytteen vireillepanoa.
Veronkorotus poistetaan noudattaen soveltuvin osin, mitä asianomaisessa laissa on säädetty viranomaisen aloitteesta tapahtuvasta verotuksen tai veron oikaisusta verovelvollisen hyväksi. Veronkorotus voidaan poistaa, vaikka oikaisun edellytykset puuttuvat.
Toimivaltaisen viranomaisen 2 momentin nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta.”
Veronkorotuksen määräämisen jälkeen veroviranomainen voi tehdä rikosilmoituksen verovelvollisen menettelystä vain, jos se on saanut näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista olennaisista tosiseikoista. Lisäksi edellytys on, että veronkorotusta ei olisi määrätty alun perinkään kyseisen näytön perusteella, vaan asia olisi siirretty rikosprosessissa käsiteltäväksi. Vaikka laissa puhutaan vain tilanteista, joissa veronkorotus on määrätty, koskee este myös tilanteita, joissa veronkorotus jätetään määräämättä. Sen sijaan este ei koske tilanteita, joissa päätösvaltaa ei ole lainkaan käytetty.
Tapauksen taustat: törkeä veropetos ja ilmoittamatta jätetyt tulot
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä veropetoksesta. Syytteen mukaan A oli jättänyt ilmoittamatta veroilmoituksissaan kahden vuoden ajalta ulkomailta saamansa tulot ja siten välttänyt veroa lähes 90 000 euroa. Verohallinto yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen.
A vaati ensisijaisesti, että syyte jätetään ottamatta tutkittavaksi, koska Verohallinto oli laiminlyönyt veronkorotuksen määräämisen ja rikosilmoituksen tekemisen veronkorotuslain 2 §:ssä säädetyssä määräajassa. Lisäksi A vetosi ne bis in idem -kieltoon todeten, että syytteen tutkimiselle oli este myös, koska verotusmenettelyssä oli käytetty veronkorotusta koskevaa päätösvaltaa, kun veronkorotus oli jätetty määräämättä. Toissijaisesti A vaati, että syyte hylätään.
Helsingin käräjäoikeus katsoi, ettei veronkorotuslain 2 §:n 3 momentti rajoittanut Verohallinnon oikeutta rikosilmoituksen tekemiseen. Koska A:lle ei enää edes voitu määrätä veronkorotusta, syytteen nostamisella ja rikosasian käsittelyllä ei ollut rikottu ne bis in idem -kieltoa. Käräjäoikeus hylkäsi A:n vaatimuksen syytteen tutkimatta jättämisestä. Päätökseen ei saanut erikseen hakea muutosta.
A valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen ja vaati, että syyte jätetään ensisijaisesti tutkimatta tai että se toissijaisesti hylätään. Hovioikeus ratkaisi tutkimatta jättämistä koskevan kysymyksen ennen pääasian tutkimista. Hovioikeus katsoi, että asian käsittelylle ei ollut ollut ne bis in idem -kiellosta johtuvaa estettä ja hylkäsi vaatimuksen syytteen tutkimatta jättämisestä. Päätökseen ei saanut erikseen hakea muutosta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2026:14 – estääkö veronkorotuksen määräaika rikosprosessin?
A haki valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Korkein oikeus myönsi valitusluvan rajattuna kysymykseen siitä, onko veronkorotuslain 2 §:n 3 momentissa säädetty määräaika ollut esteenä kyseisen määräajan jälkeen tehdyn rikosilmoituksen perusteella nostetun samaan menettelyyn perustuvan veropetossyytteen tutkimiselle. A vaati, että hovioikeuden päätös ja tuomio kumotaan ja että syyte ensisijaisesti jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään. Syyttäjä ja Verohallinto vaativat, että valitus hylätään.
Korkein oikeus kävi läpi veronkorotuslain esitöitä ja totesi, että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut yhteensovittaa hallinnollinen veron- tai tullinkorotusjärjestelmä ja rikosprosessi ne bis in idem -kiellon edellyttämällä tavalla. Lisäksi tarkoituksena on varata toimivaltaiselle viranomaiselle riittävästi aikaa selvittää, onko kyse hallinnollisessa menettelyssä vai rikosprosessissa käsiteltävästä asiasta. Rikosilmoituksen tekeminen ei ole veropetosta koskevan syytteen nostamisen ja tutkimisen edellytys, eikä rikosilmoituksen tekemiselle ole laissa säädetty määräaikaa
Ne bis in idem -kiellon osalta korkein oikeus viittasi aikaisemmasta ratkaisukäytännöstään ratkaisuihin KKO 2013:59 ja KKO 2023:15. Ratkaisuista ensimmäisessä oli kyse korkeimman oikeuden tekemästä arvioinnista asiassa, jossa veronkorotusta koskevaa päätösvaltaa oli käytetty jättämällä veronkorotus määräämättä. Ratkaisuista jälkimmäisessä oli kyse tapauksesta, jossa Verohallinto oli verotuspäätöksellä ilmoittanut, ettei veronkorotusta koskevaa päätöstä ollut tehty. Tämän lisäksi Verohallinto oli osassa päätöksissä ilmoittanut jättävänsä asian veronkorotusta koskevilta osin tutkimatta. Vaikka tutkimatta jättäminen päättää asian käsittelyn, oli korkein oikeus katsonut, että päätöksistä oli kuitenkin selvästi käynyt ilmi, että veronkorotusta koskevia ratkaisuja ei ollut vielä tehty vaan asia oli jäänyt tältä osin vielä vireille.
Käsillä olevassa asiassa Verohallinto ei ollut tehnyt veronkorotuksia koskevia päätöksiä määräaikaan mennessä ja päätöksissä oli ilmoitettu, ettei niillä oltu tehty veronkorotusta koskevaa päätöstä. Korkein oikeus totesi, että veronkorotusta koskevan päätösvallan käyttäminen edellyttää nimenomaisen päätöksen tekemistä, ja ettei pidättäytymisessä veronkorotuspäätösten tekemisestä säännöksen mukaisessa määräajassa ole kysymys veronkorotuksen määräämisestä tai päätöksen tekemisestä siitä, ettei veronkorotukseen ole perusteita.
Korkein oikeus katsoi, että veropetosta koskevan syytteen tutkimiselle ei ole ollut estettä sillä perusteella, että viranomainen olisi menettänyt oikeutensa tehdä rikosilmoitus veronkorotuslain 2 §:n 3 momentin mukaisen määräajan päätyttyä. Lisäksi korkein oikeus katsoi, ettei estettä syytteen tutkimiselle ollut myöskään ne bis in idem -kiellon perusteella.
Yhteenveto: veronkorotus ei estä rikosilmoitusta ilman nimenomaista päätöstä
Korkein oikeus linjasi, ettei veronkorotuslain 2 §:n 3 momentissa säädetty määräaika erillisen veronkorotuspäätöksen tekemiselle rajoita viranomaisen oikeutta tehdä asiasta myöhemmin rikosilmoitusta. Määräaika ei näin ollen aseta takarajaa rikosoikeudelliselle prosessille. Päätösvallan käyttämättä jättäminen ei tarkoita ratkaisua veronkorotuksesta, jolloin asiassa ei synny myöskään ne bis in idem -kiellosta johtuvaa estettä.
Mikäli vero-oikeus kiinnostaa laajemmin, tutustu myös aikaisempaan blogiimme: "Perintövero- ja lahjaverolain muutokset 2026 – HE 94/2025".
Usein kysytyt kysymykset veronkorotuksesta ja veropetoksesta
Mikä on veropetos?
Veropetos tarkoittaa tilannetta, jossa verovelvollinen antaa verotusta varten väärän tiedon, salaa veron määräämiseen vaikuttavan seikan, laiminlyö säädetyn velvollisuuden tai toimii muuten petollisesti ja siten aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen, liian alhaisen veron tai veron aiheettoman palauttamisen.
Milloin veronkorotus voidaan määrätä?
Veronkorotus voidaan määrätä, jos verovelvollinen on laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuuden tai antanut verotusta varten virheellisiä tai puutteellisia tietoja, jotka vaikuttavat veron määräämiseen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa tilanteita, joissa verovelvollinen on laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden tai antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon vaikuttanut veron määräämiseen, esimerkiksi kun verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan tiedot ovat puutteelliset tai virheelliset.
Mitä tarkoittaa ne bis in idem verotuksessa?
Ne bis in idem tarkoittaa, ettei samaa asiaa voida tutkia ja rangaista kahdesti. Verotuksessa tämä liittyy tilanteisiin, joissa veronkorotus ja veropetos perustuvat samaan menettelyyn, kuten siihen, että verotusta varten annetussa ilmoituksessa annetaan väärää tietoa veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta tai jätetään ilmoittamatta tietoja, joilla on merkitystä veron määräämiselle.
Milloin kyse on törkeästä veropetoksesta?
Törkeä veropetos voi tulla kyseeseen, jos veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä. Arviointi tehdään kokonaisuutena arvostellen, ja huomioon otetaan esimerkiksi tavoiteltu hyöty, menettelyn suunnitelmallisuus ja se, kuinka merkittävä vaikutus teolla on veron määräämiseen.
OTM, LKV
Julkinen kaupanvahvistaja
Juristi
Lakitoimisto KPF
050 5513 013
