Vahingonkorvausvastuu rahanpesurikoksessa - KKO 2026:31
- Silja Viiansalo
- 3 päivää sitten
- 3 min käytetty lukemiseen
Korkeimman oikeuden tuore ratkaisu KKO 2026:31 koskee rahanpesuun syyllistyneen henkilön vahingonkorvausvastuuta tilanteessa, jossa petoksella hankitut varat on siirretty useiden pankkitilien kautta käteiseksi ja eteenpäin tuntemattomille henkilöille. Tapauksessa arvioitiin erityisesti sitä, voiko rahanpesurikokseen syyllistynyt olla vahingonkorvausvastuussa myös esirikoksen, tässä tapauksessa petoksen, asianomistajalle aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta. Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen asian taustat, sovellettavat oikeusohjeet sekä korkeimman oikeuden ratkaisun.
Sovellettavat oikeusohjeet
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan:
“Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.“
Vahingon aiheuttaja on siis velvollinen korvaamaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttamansa vahingon. Lain 5 luvun 1 §:n mukaan:
“Vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta sekä 4 a ja 6 §:ssä säädetyin edellytyksin kärsimyksestä. Milloin vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa on erittäin painavia syitä, käsittää vahingonkorvaus hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.”
Kyseinen lainkohta mahdollistaa siis puhtaan varallisuusvahingon korvaamisen silloin, kun vahinko on aiheutettu rikoksella. Lain 6 luvun 2 §:n mukaan:
“Milloin vahinko on kahden tai useamman aiheuttama taikka he muuten ovat velvolliset korvaamaan saman vahingon, vastaavat he yhteisvastuullisesti. Se, jota ei ole tuomittu maksamaan täyttä korvausta, vastaa kuitenkin vain tuomitusta määrästä ja se, joka on vastuussa 4 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan, vain siitä määrästä, jota ei voida saada vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa olevalta.”
Useampi vahingon aiheuttaja voi täten olla yhteisvastuussa vahingosta.
Rahanpesun rangaistavuudesta säädetään puolestaan rikoslaissa. Lain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rahanpesuun syyllistyy se:
“Joka
1)ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset taikka;”
Korvausvastuu edellyttää riittävää syy-yhteyttä vahingon ja menettelyn välillä sekä sitä, että vahinko on ollut tekijän kohtuudella ennakoitavissa. Pelkkä ajallinen tai välillinen yhteys ei riitä, vaan menettelyn tulee konkreettisesti vaikuttaa vahingon syntymiseen tai sen laajenemiseen.
Ratkaisussa viitattiin myös Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien ratkaisuihin, joissa rahanpesuun osallistuneille oli tietyin edellytyksin asetettu vahingonkorvausvastuu esirikoksen asianomistajaa kohtaan.
Asian taustat
Tapauksessa tuntemattomiksi jääneet henkilöt olivat saaneet oikeudettomasti haltuunsa Y:n pankkitunnukset ja käyttäneet niitä erehdyttääkseen rahoitusyhtiö X Oy:n myöntämään 15 000 euron luoton. Luotto maksettiin Y:n pankkitilille, minkä jälkeen varoja siirrettiin edelleen useille eri tileille. Y:n pankkitililtä oli ennen tätä tehty lisäksi muita tilisiirtoja yhteensä 37 000 euron arvosta eri pankkitileille. Näistä siirroista 30 000 euroa oli nostettu käteiseksi.
A oli hankkinut rikoksentekijöiden käyttöön B:n pankkitilin luvattua palkkiota vastaan. Tälle tilille siirrettiin petoksella saatuja varoja yhteensä 11 500 euroa. B siirsi rahat edelleen veljensä pankkitilille, nosti ne käteiseksi ja luovutti ne A:lle, joka puolestaan toimitti rahat tuntemattomille henkilöille.
Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n syyllistyneen tahalliseen rahanpesuun. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti heidät korvaamaan osan X Oy:lle aiheutuneesta vahingosta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.
A vaati valituksessaan korkeimpaan oikeuteen, että X Oy:n vahingonkorvausvaatimus hylätään. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavaksi tuli, oliko A:n rahanpesuna pidettävä menettely sellaisessa oikeudellisessa syy-yhteydessä X Oy:n kärsimään vahinkoon, että A voitiin velvoittaa vahingonkorvaukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus katsoi, että rahanpesuun syyllistynyt voi tietyissä tilanteissa olla vahingonkorvausvastuussa myös esirikoksen asianomistajalle aiheuttamasta vahingosta. Ratkaisevaa oli arvio siitä, oliko rahanpesutoimilla merkityksellisellä tavalla heikennetty asianomistajan mahdollisuuksia saada rikoksella menetetyt varat takaisin.
Korkein oikeus totesi, että X Oy:n vahinko oli saanut alkunsa jo petosrikoksesta, kun luotto oli erehdyttämällä myönnetty ja maksettu Y:n tilille. Tässä vaiheessa varat olivat kuitenkin vielä jäljitettävissä eikä niiden palauttamista ollut vaikeutettu.
Varojen siirtäminen useiden tilien kautta, käteisnostot sekä rahojen luovuttaminen tuntemattomille henkilöille vaikeuttivat merkityksellisesti varojen jäljittämistä ja takaisin saamista. Korkein oikeus katsoi, että A oli täten menettelyllään merkityksellisellä tavalla heikentänyt X Oy:n mahdollisuuksia saada varat takaisin.
Lisäksi vahingon katsottiin olleen A:n kohtuudella ennakoitavissa. Näin ollen korkein oikeus katsoi A:n menettelyn olevan riittävässä syy-yhteydessä X Oy:n vahinkoon ja vahvisti tämän vahingonkorvausvastuun.
Yhteenveto
Ratkaisu on merkittävä, koska korkein oikeus otti ensimmäistä kertaa nimenomaisesti kantaa siihen, millä edellytyksillä rahanpesuun osallistuneen menettelyn voidaan katsoa olevan oikeudellisesti riittävässä syy-yhteydessä esirikoksella aiheutuneeseen vahinkoon. Ratkaisussa korostuvat erityisesti vahingonkorvausoikeudellinen syy-yhteys, vahingon ennakoitavuus sekä rahanpesun vaikutus varojen takaisin saamisen mahdollisuuksiin.
Ratkaisu vahvistaa, että rahanpesurikos voi synnyttää itsenäisen vahingonkorvausvastuun suhteessa esirikoksen asianomistajaan. Korkein oikeus korosti kuitenkin tapauskohtaisen arvioinnin tarpeellisuutta.
HTK (finanssioikeus), IAT
Tilintarkastusavustaja
Lakitoimisto KPF
050 5562 234
