Koroton laina vanhemmilta vai lahja? – KHO 2026:54
- Silja Viiansalo
- 2 tuntia sitten
- 4 min käytetty lukemiseen
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tuli kysymys siitä, oliko A:n vanhemmiltaan saama 270 000 euron koroton ja pitkäaikainen laina katsottava verotuksessa lainaksi vai lahjaksi. Tapauksessa keskeiseksi nousi kysymys siitä, milloin läheisten väliseen velkasuhteeseen voidaan soveltaa perintö- ja lahjaverolain veronkiertosäännöstä sekä millä perusteilla laina voidaan katsoa aidoksi velaksi eikä veronalaiseksi lahjaksi. Ratkaisussa otettiin kantaa myös seurannaismuutosta koskevan säännöksen soveltamisalaan lahjaverotuksessa. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen taustat, keskeiset oikeusohjeet sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun.
Sovellettavat oikeusohjeet – veronkierto ja seurannaismuutos perintö- ja lahjaverotuksessa
Perintö- ja lahjaverolain 33 a §:n 1 momentin mukaan:
“Jos perinnönjakosopimukselle, luovutustoimelle tai muulle perintö- tai lahjaverotukseen vaikuttavalle oikeustoimelle on annettu sellainen oikeudellinen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että perintö- tai lahjaverosta vapauduttaisiin, on perintö- tai lahjaverotuksessa meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksenmukaisesti.”
Lainkohdan tarkoituksena on estää perintö- ja lahjaveron kiertäminen keinotekoisilla järjestelyillä. Jos oikeustoimen muoto ei vastaa sen todellista sisältöä tai järjestelyn pääasiallisena tarkoituksena on veron välttäminen, verotus toimitetaan todellisen tilanteen perusteella. Perintö- ja lahjaverolain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 68/1995 vp, jakso 2.8.) mukaan veronkiertosäännöstä voidaan soveltaa silloin, kun oikeustoimelle on annettu sellainen oikeudellinen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta. Hallituksen esityksessä korostetaan kuitenkin myös sitä, että verovelvollisella on oikeus valita useista laillisista vaihtoehdoista itselleen verotuksellisesti edullisin ratkaisu. Pelkästään se, että järjestely johtaa pienempään veroon, ei tee siitä veronkiertoa. Edellytyksenä on, että valittu menettely vastaa aidosti osapuolten tarkoitusta ja että sekä järjestelyn sisältö että sen oikeudellinen muoto ovat keskenään yhdenmukaisia.
Perintö- ja lahjaverolain 50 §:n 1 momentin mukaan:
“Jos verotusta on muutettu toisen verovelvollisen verotukseen vaikuttavalla tavalla, Verohallinto oikaisee verotuksen oikaisuna myös tämän verovelvollisen verotusta muutosta vastaavasti (seurannaismuutos), jollei oikaisun tekeminen ole erityisestä syystä kohtuutonta. Seurannaismuutos voidaan tehdä silloinkin, kun muuta kuin tämän lain mukaista verotusta on muutettu suoritettavan veron määrään vaikuttavalla tavalla. Seurannaismuutos voidaan tehdä, vaikka verotuksen oikaisun edellytykset puuttuvat.”
Kyseinen säännös tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jos yhden henkilön verotusta muutetaan ja muutos vaikuttaa toisen henkilön verotukseen, Verohallinto voi oikaista myös tämän toisen henkilön verotuksen vastaamaan muuttunutta tilannetta.
Tapauksen taustat – miksi koroton laina lapselle nähtiin lahjana?
A oli saanut vanhemmiltaan varat asunnon hankintaa varten. Osapuolet olivat laatineet 3.10.2018 päivätyn velkakirjan, jonka mukaan kyseessä oli koroton laina. Velkakirjan mukainen laina-aika oli 27 vuotta ja takaisinmaksuun sisältyi noin kolmen vuoden lyhennysvapaa. Lainan lyhennykset kasvoivat asteittain laina-ajan kuluessa.
Verohallinto katsoi joulukuussa 2021, ettei järjestelyä voitu pitää aidosti lainana, vaan A:n isältään saamana 270 000 euron lahjana, ja määräsi tästä lahjaveroa maksettavaksi 32 600 euroa. A vaati päätöksen kumoamista vedoten siihen, että kyse oli todellisesta velkasuhteesta. Verotuksen oikaisulautakunta ei kuitenkaan hyväksynyt tätä vaatimusta, mutta katsoi A:n toissijaisen vaatimuksen mukaisesti, että varat oli saatu puoliksi kummaltakin vanhemmalta. Tämän seurauksena lahjan määräksi katsottiin kummankin vanhemman osalta 135 000 euroa, mikä alensi myös lahjaveron kokonaismäärää.
A valitti päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi A:n valitukset. Hallinto-oikeus kiinnitti huomiota erityisesti lainajärjestelyn poikkeuksellisiin ehtoihin, kuten huomattavan suureen lainapääomaan, pitkään takaisinmaksuaikaan, usean vuoden lyhennysvapaaseen sekä laina-ajan loppupuolelle painottuvaan takaisinmaksuun. Arvioituaan velkasuhdetta kokonaisuutena hallinto-oikeus katsoi, ettei varojen siirtoa voitu uskottavasti pitää tavanomaisena läheisten välisenä lainana, vaan kyseessä oli lahjaverotuksen piiriin kuuluva saanto.
A haki asiassa valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta ja vaati, että hänen ja vanhempiensa välinen velkasuhde tunnustetaan velkakirjan mukaisena lainana sekä että määrätty lahjavero palautetaan korkoineen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö puolestaan vaati valituksen hylkäämistä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu – milloin lainaa voidaan pitää lahjana?
Ratkaisussaan korkein hallinto-oikeus tarkasteli sitä, oliko A:n isältään saama 135 000 euron suoritus jo lähtökohtaisesti luonteeltaan lahja vai laina. Korkein hallinto-oikeus viittasi aiempaan oikeuskäytäntöönsä (KHO 1986-B-II-601 sekä KHO 1989-B-562), jossa vanhempien lapsilleen antamia lainoja tai kauppahintavelkoja oli pidetty todellisuudessa lahjoina tilanteissa, joissa velan takaisinmaksua ei ollut koskaan tarkoitettu toteuttaa. Näissä tapauksissa ratkaisevaa oli ollut se, että järjestelyjen muodolliset ehdot eivät vastanneet niiden todellista tarkoitusta.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että nyt käsiteltävä tapaus poikkesi olennaisesti aiemmista ratkaisuista. Vaikka lainaehtoihin sisältyi usean vuoden lyhennysvapaa, pitkä laina-aika ja takaisinmaksun painottuminen laina-ajan loppupuolelle, osapuolten välillä oli laadittu kirjallinen velkakirja ja yksityiskohtainen takaisinmaksusuunnitelma. Lisäksi A:n tulotaso oli lainan myöntämishetkellä sellainen, että hänellä oli tosiasiallinen kyky suoriutua lainan takaisinmaksusta. Merkitystä annettiin myös sille, että A oli selvityksen mukaan maksanut lainaa takaisin suunnitelman mukaisesti noin 20 000 euroa.
Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei suoritusta voitu pitää perintö- ja lahjaverolain tarkoittamana lahjana. Pelkästään se, että lainan ehdot olivat tavanomaisesta poikkeavia tai velalliselle edullisia, ei riittänyt osoittamaan, että kyseessä olisi ollut lahja.
Korkein hallinto-oikeus arvioi lisäksi, voitiinko järjestely sivuuttaa perintö- ja lahjaverolain veronkiertosäännöksen (33 a §) perusteella. Tuomioistuin korosti, että verovelvollisella on oikeus valita verotuksellisesti edullinen menettely, kunhan se vastaa oikeustoimen todellista sisältöä ja tarkoitusta. Koska velkasuhde oli sekä muodollisesti että tosiasiallisesti toteutunut lainana, veronkiertosäännöksen soveltamiselle ei ollut perusteita.
Äidiltä saadun 135 000 euron suorituksen osalta korkein hallinto-oikeus päätyi kumoamaan lahjaverotuksen jo menettelyllisistä syistä. Verohallinto oli määrännyt veron seurannaismuutoksena sen jälkeen, kun oikaisulautakunta oli katsonut lahjan tulleen puoliksi kummaltakin vanhemmalta. Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei perintö- ja lahjaverolain seurannaismuutosta koskeva säännös (50.1 §) mahdollistanut tällaisen muutoksen tekemistä saman verovelvollisen toisen väitetyn lahjan perusteella.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden, verotuksen oikaisulautakunnan ja Verohallinnon päätökset sekä katsoi, ettei A ollut saanut vanhemmiltaan veronalaista lahjaa.
Yhteenveto – vanhempien ja lapsen välisen velkasuhteen verotus
Ratkaisussa korkein hallinto-oikeus korosti, että läheisten välisen lainan epätavallisetkaan ehdot eivät yksin riitä osoittamaan, että kyseessä olisi lahja. Arvioinnissa ratkaisevaa on se, vastaavatko järjestelyn muoto ja sisältö toisiaan sekä onko velan takaisinmaksu tosiasiallisesti tarkoitettu toteutettavaksi. Lisäksi korkein hallinto-oikeus muistutti, että verovelvollisella on oikeus valita verotuksellisesti edullinen toimintatapa, kunhan järjestely on aidosti sen mukainen kuin se on esitetty.
Jos haluat tutustua tarkemmin lahjaverotukseen ja sitä koskevaan oikeuskäytäntöön, lue myös blogimme "Piilevän tuloverovelan vaikutus lahjaverotukseen – KHO 2026:42" ja "Perintövero- ja lahjaverolain muutokset 2026 – HE 94/2025."
Usein kysytyt kysymykset läheisten välisestä lainasta ja lahjaverotuksesta
Voiko lapselle antaa korotonta lainaa?
Kyllä voi. Koroton laina lapselle ei ole automaattisesti lahja. KHO:n ratkaisussa merkitystä annettiin sille, että osapuolten välillä oli laadittu velkakirja ja takaisinmaksusuunnitelma, lainansaajalla oli maksukykyä lainaan nähden ja lainaa oli myös maksettu takaisin sovitun mukaisesti.
Milloin laina voidaan katsoa lahjaksi?
Laina voidaan katsoa lahjaksi, jos velan takaisinmaksua ei ole tosiasiassa tarkoitettu toteuttaa. Arvioinnissa ratkaisevaa on se, vastaavatko järjestelyn muoto ja todellinen sisältö toisiaan. Pelkästään lainan korottomuus, pitkä laina-aika tai velalliselle edulliset ehdot eivät yksin tarkoita, että kyseessä olisi lahja.
Voidaanko korotonta ja pitkäaikaista lainaa pitää veronkiertona?
Korotonta, pitkäaikaista lainaa ei voida pitää veronkiertona vain siksi, että järjestely on verotuksellisesti edullinen. Korkein hallinto-oikeus korosti ratkaisussaan KHO 2026:54, että verovelvollisella on oikeus valita laillisista vaihtoehdoista itselleen edullisin ratkaisu, kunhan järjestely vastaa sen todellista sisältöä ja tarkoitusta.
HTK (finanssioikeus), IAT, kauppatieteiden ylioppilas
Tilintarkastusavustaja
Lakitoimisto KPF
050 5562 234
