top of page
Etsi

The Arraignment, Tryal, and Condemnation of Captain William Kidd, for murther and piracy

“You shall be taken from the Place where you are, and be carried to the Place from where you came, and from thence to the Place of Execution, and there be feverally hanged by your Necks until you be dead. And the Lord have Mercy on your Souls.”


Tässä kirjoituksessa käydään läpi The Adventure Galley -laivan kapteeni William Kiddin oikeudenkäynti, joka käytiin 8.5.1701 Lontoon Old Bailey -oikeustalossa. Kiddiä syytettiin murhasta ja merirosvoudesta. Oikeudenkäyntipöytäkirjat ja myöhemmät historialliset löydöt antavat osviittaa siitä, että kyseessä saattoi olla yksi Englannin historian suurimmista oikeusmurhista ja poliittisista peittelyoperaatioista. 


Kaapparikirja ja -kapteenit


Kauppalaivat kulkivat Atlantin ja Intian valtamerillä täynnä silkkiä, mausteita, hopeaa ja muita tuotteita, jotka tekivät kokonaisista valtioista rikkaita. Mikään yksittäinen globaali auktoriteetti ei hallinnut meriä. Voima merillä oli jaettu kauppaverkostoille, kilpaileville imperiumeille ja sodanaikaisille liitoille. 


Hallitsijat antoivat sodan aikana niin sanottuja kaapparikirjoja. Kaapparikirja antoi kapteenille oikeuden hyökätä vihollisen laivoihin, laillisesti. Hallitsijat pyrkivät tällä tavoin katkaisemaan vihollisten kaupankäyntiä merellä ja he saivat myös osan kaappausten voitoista. Se oli muutenkin oiva ja halpa tapa käydä sotaa ja saada samalla tuottoja.


Aukoton kaapparijärjestelmä ei ollut. Kaapparikapteeneilla oli lupa toimia vain sodan aikana, mutta Euroopan merivallat eivät kuitenkaan olleet alituisesti sodassa 1500-luvun aikana. Osa kaapparikapteeneista jatkoivatkin hyökkäyksiä laivoihin myös rauhan aikana, jolloin useista heistä tuli merirosvoja. Kaapparikirjojen antama toimivalta oli muutenkin usein tulkinnanvaraista, jolloin hyökkäyksien laillisuus oli vähintäänkin harmaalla alueella.


Kaapparikapteenit olivat usein kansallisia sankareita kotimaissaan. Esimerkiksi kaapparikapteenit Francis Drake ja John Hawkins auttoivat englantilaisia kukistamaan Espanjan voittamattomana armadana tunnetun suuren sotalaivaston, joka hyökkäsi Englantiin vuonna 1588. Englannin kuningatar Elisabet I aateloikin Francis Draken hyökkäyksistä espanjalaisten laivastojen kimppuun. 


William Mooren kuolema


Tällä harmaalla alueella oli William Kidd (1645-1701), joka metsästi merirosvoja ja Ranskan laivoja Intian valtamerellä kaapparikirjan turvin. Saalis jaettaisiin Kiddin, miehistön, hallitsijan ja nimettöminä pysyttelevien lordien kesken. Kidd palkattiin käytännössä puhtaalla provisiopalkkauksella eli palkkaa tulisi vain, jos saalista saataisiin.

Kiddin kohtalokas Intian valtameren retkikunta vuonna 1696 ei ollut hänen ideansa. Hankkeen takana oli ryhmä Englannin vaikutusvaltaisimpia hahmoja, niin sanottu Whig Junto, johon kuului muun muassa ministereitä ja amiraliteetin johtajia, sekä New Yorkin tuleva kuvernööri Lordi Bellomont. Suunnitelmana oli metsästää Kiddin 34-tykkisen Adventure Galley -laivan kanssa merirosvoja ja Ranskan laivoja. Retkikunta oli kuitenkin katastrofi. Yli vuoteen Kidd ei vallannut ainuttakaan laivaa. Miehistö turhautui, nälkiintyi ja vaati Kiddiä ryhtymään avoimeen merirosvouteen hyökkäämällä kenen tahansa kimppuun. Kidd kieltäytyi rikkomasta hallitsijan antaman kaapparikirjan toimivaltaa, mikä ajoi laivan kapinan partaalle. 


Tilanne kärjistyi lokakuussa 1697. Oikeudenkäyntipöytäkirjojen mukaan Kidd ajautui sanaharkkaan laivan tykkimiehen, William Mooren, kanssa. Moore syytti Kiddiä miehistön viemisestä perikatoon, mihin Kidd vastasi kutsumalla Moorea “kurjaksi koiraksi” (Lousie Dog). Sanaharkka jatkui aina siihen asti, kunnes Kidd iski Moorea päähän rautavanteisella puuämpärillä. Moore kuoli seuraavana päivänä. Kiddin palatessa muutaman vuoden jälkeen takaisin Englantiin, suhtautuminen merirosvoihin oli muuttunut. Paluumatkallaan Kidd sai kuulla Englannissa liikkuvista huhuista Kiddin merirosvoudesta. Kaapparikapteenilla oli kuitenkin onnekseen taskussaan todistusaineistoa, joka todistaisi hänen syyttömyytensä. 


Syyttäjä ja todistajat esittivät teon oikeudessa kylmäverisenä ja harkittuna murhana. Tämä tulkinta kuulostaa oikeudenkäyntipöytäkirjassa kuvatun tilanteen perusteella epäuskottavalta. Laivalla on ollut miehistön turhautumisesta aluillaan oleva kapina, jota Kidd on yrittänyt tukahduttaa. Mooren kanssa käyty sanaharkka päätyi lopulta raivonpuuskassa tehtyyn iskuun päähän. 


Merirosvousta koskevat syytteet


Oikeudenkäynnin keskeisin ratkaistava kysymys oli, oliko Kidd harjoittanut merirosvousta, etenkin vallatessaan rikkaan Quedagh Merchant -kauppalaivan tammikuussa 1698.


Oikeudenkäynnissä Kiddin omat entiset miehistön jäsenet, kirurgi Robert Bradinham ja merimies Joseph Palmer, todistivat kapteeniaan vastaan. He kertoivat Kiddin jakaneen laivasta saadun valtavan saaliin (silkkiä, oopiumia ja kultaa) miehistönsä kesken. Kiddistä maalattiin kuva armottomana merirosvona.


Kidd puolusti itseään väittämällä toistuvasti, että Quedagh Merchantilla ja aiemmin vallatulla Rouparellella oli ranskalaiset passit. Tämä tarkoitti, että ne olivat Ranskan kruunun suojeluksessa ja täten Kiddin kaapparikirjan nojalla täysin laillisia sotasaaliita. 

Kiddin kannalta ongelmaksi muodostui se, että ranskalaisia passeja ei löytynyt. Kidd vetosi siihen, että kaikki paperit takavarikoitiin häneltä ja hän ei voinut tehdä puolustustaan ilman niitä. Kidd pyysi oikeudenkäynnin lykkäämistä siihen asti, kunnes hän saa ne. Passeja ei koskaan tuotu oikeussaliin. Englannin hallinto, mahdollisesti juuri Kiddin alkuperäisten rahoittajien suojelemiseksi, oli pimittänyt ratkaisevan todistusaineiston. Passit olivat piilotettuina virkamiesten arkistoissa, joista historioitsija Ralph Paine löysi ne sattumalta vasta yli 200 vuotta myöhemmin, vuonna 1910. Kidd siis puhui totta.


Oikeusmurha Old Baileyssä


Oikeudenkäynnin lopputulos vaikutti olevan päätetty ennalta. Syyttäjän tähtitodistajat, Bradinham ja Palmer olivat liittyneet merirosvo Robert Cullifordin matkaan Kiddin laivalta. He säästyivät hirttosilmukalta todistamalla Kiddiä vastaan ja vierittämällä kaiken syyn tämän niskoille. 


Kiddin lakimiehet, tohtori Oldys ja herra Lemmon, saivat palkkionsa vasta oikeudenkäyntiä edeltävänä iltana, jotta heillä ei olisi aikaa valmistautua. Lakimiehet kirjaimellisesti katosivat oikeussalista juuri ennen merirosvoussyytteiden käsittelyä, jättäen Kiddin puolustamaan itse itseään monimutkaisissa juridisissa kysymyksissä. Oikeudenkäyntipöytäkirjoista ilmeneekin useampi kohta, joissa Kidd ei vaikuta ymmärtävän vallitsevaa oikeusjärjestelmää. Mainittakoon, että tohtori Oldysiä pidettiin merirosvouden huippujuristina koko Englannissa tuohon aikaan, hänellä oli eniten kokemusta merirosvoustapauksista. Tämän takia Kidd olikin valinnut hänet puolustukseensa.


Englannin Itä-Intian kauppakomppania vaati Kiddin päätä vadille suojellakseen kauppamonopoliaan ja lepytelläkseen Intian suurmogulia (Great Mughal). Kiddin vaikutusvaltaiset tukijat Lordi Bellomont ja Whig-lordit luultavasti pesivät kätensä miehestä välttääkseen poliittisen skandaalin.


Hirttosilmukka katkeaa


Valamiehistö totesi Kiddin syylliseksi kaikkiin syytteisiin. Toukokuun 23. päivänä 1701 yli 10 000 ihmistä kerääntyi Thames-joen rannalle ja veneisiin katsomaan teloitusta Lontoossa sijaitsevaan julkiseen teloituspaikkaan nimeltä Execution Dock. Siellä teloitettiin yli 400 vuoden ajan merirosvoja, salakuljettajia ja kapinallisia. Kun hirttolavan luukku aukesi tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta: köysi Kiddin kaulassa katkesi hänen painostaan, ja hän putosi mutaan. Köyden katkeamista pidettiin usein “Jumalan väliintulona”, joka saattoi johtaa armahdukseen. Kiddin tapauksessa Jumala oli kuitenkin auktoriteettilistalla korkeintaan toisena. Kidd raahattiin takaisin lavalle ja hirtettiin uuteen köyteen. Varoitukseksi muille merenkulkijoille Kiddin ruumis tervattiin, kahlittiin rautahäkkiin ja jätettiin roikkumaan Thamesin suulle vuosikausiksi.


Oikeudenkäyntipöytäkirjojen viimeinen lause on William Kiddin viimeinen vetoomus tuomarille:


“My lord, it is a very hard Sentence. For my Part, I am the innocentest Person of them all, only I have been sworn against by perjured Persons.”


Roope Heinonen

KtK, oikeustieteen ylioppilas

Associate

Lakitoimisto KPF


050 533 8431



bottom of page
}