Veronkorotus ja sen määrä inhimillisen virheen yhteydessä – KHO 2026:48
- Iiris Waltari
- 6 päivää sitten
- 4 min käytetty lukemiseen
Verohallinnon on määrättävä verovelvolliselle veronkorotus, mikäli verovelvollinen toimii laissa säädetyllä tavalla moitittavasti. Sääntely on Verohallintoa velvoittavaa ja veronkorotuksen määräämiseen näin ollen soveltuu viranomaisharkintaa lähtökohtaisesti vain siltä osin kuin kyse on veronkorotuksen määrästä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2026:48 arvioitiin veronkorotuksen määrää ja määräämättä jättämisen edellytyksiä, kun virheellinen arvonlisäveroilmoitus oli seuraus inhimillisestä virheestä. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi asian kannalta keskeisen sääntelyn, tapauksen taustat ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun.
Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä
Arvonlisäverotukseen liittyvät verotusmenettelysäännökset löytyvät oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetusta laista. Veronkorotuksen määräämisestä säädetään lain 37 §:ssä:
“Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos:
1) veroilmoitus tai muu ilmoitus taikka muu säädetty tieto tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta;
2) ennakonpidätys on jätetty toimittamatta tai lähdevero perimättä säädetyssä ajassa.
Veronkorotus jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi 38 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.
Jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen tai oikaisee veron määrää ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että myöhästymismaksusta tai veronkorotuksesta vapauduttaisiin, myöhästymismaksun sijaan verovelvolliselle määrätään veronkorotus.
Jos veronkorotuksen yhteydessä ei määrätä veroa, veronkorotus tilitetään valtiolle.”
Veronkorotuksen määrästä säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 38 §:ssä:
“Veronkorotus on 10 prosenttia verovelvollisen vahingoksi määrätystä verosta.
Veronkorotus on kuitenkin vähintään 15 prosenttia ja enintään 50 prosenttia verovelvollisen vahingoksi määrätystä verosta, jos:
1) 37 §:ssä tarkoitettu laiminlyönti on toistuvaa; tai
2) verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.
Arvioidusta veron määrästä veronkorotus on 25 prosenttia.
Jos kyse on 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla tulkinnanvaraisesta tai epäselvästä asiasta tai 1 momentin mukainen veronkorotus olisi muusta erityisestä syystä kohtuuton, veronkorotus on 3 prosenttia verovelvollisen vahingoksi määrätystä verosta.
Edellä 37 §:n 3 momentin perusteella määrätty veronkorotus on tämän pykälän 1 ja 2 momentin mukainen määrä myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä. Liikaa ilmoitettuun palautukseen oikeuttavaan arvonlisäveroon sovelletaan, mitä tässä momentissa säädetään maksettavasta verosta.
Jos veroa ei määrätä, veronkorotus on enintään 200 euroa.”
Veron määrään sidonnaisen veronkorotuksen määrä vaihtelee 3–50 %:n välillä verovelvolliselle määrätyn veron määrästä.
Tapauksen tausta – virheellinen ALV-ilmoitus johti veronkorotukseen
A oli antanut arvonlisäveroilmoituksen, jossa oli ilmoitettu myynnistä suoritettavaa ja vähennettävää veroa. Maksettavaksi veroksi oli ilmoitettu 11 848,82 euroa. Kuukautta myöhemmin kevytyrittäjä-palvelu oli antanut A:n Omaverossa uuden veroilmoituksen, jossa ei ilmoitettu lainkaan suoritettavaa tai vähennettävää arvonlisäveroa. Verohallinto oli lähettänyt A:lle uuden ilmoituksen takia selvityspyynnön.
A oli selvityksessään todennut, että hän oli aiemmin laskuttanut kevytyrittäjä-palvelun kautta, mutta vaihtanut kirjanpitäjään. A oli unohtanut lopettaa kevytyrittäjä-palvelun. Palvelu oli antanut nollaveroilmoituksen, koska laskutusta ei ollut tapahtunut palvelun kautta. A ei ollut veroilmoituksesta tietoinen. Verohallinto määräsi A:lle 10 prosentin suuruisen veronkorotuksen.
A teki oikaisuvaatimuksen verotuksen oikaisulautakunnalle, joka hyväksyi vaatimuksen ja poisti määrätyn veronkorotuksen. Oikaisulautakunta piti veronkorotuksen määräämistä selvitetyissä olosuhteissa kohtuuttomana. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti oikaisulautakunnan päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi valituksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö haki korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa ja vaati, että hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset kumotaan ja A:lle määrätään ensisijaisesti veronkorotus perustason 10 prosentin suuruisena tai toissijaisesti alennettu veronkorotus kolmen prosentin suuruisena.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 37 §:ää säädettäessä on pyritty siihen, että veronkorotuksen taso määräytyisi kaavamaisesti ja ettei veronkorotuksen määräämiseen pääsääntöisesti sisältyisi viranomaisharkintaa. Veronkorotuksen tasoa harkittaisiin tapauskohtaisesti vain silloin, kun laiminlyöntiin liittyy veronkorotusta korottavia tai alentavia tekijöitä.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan koska virheellinen veroilmoitus oli annettu, yleiset edellytykset veronkorotuksen määräämiselle olivat sinänsä täyttyneet. Kun virheellinen veroilmoitus oli johtunut siitä, että A oli jättänyt lopettamatta kevytyrittäjä-palvelulle antamansa valtuudet, oli virheellisen veroilmoituksen antaminen kuitenkin tapahtunut inhimillisenä pidettävän virheen vuoksi.
Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota siihen, että myöhemmin annettu veroilmoitus oli siinä määrin merkittävästi eronnut aiemmasta ilmoituksesta, että ilmoituksen hyväksyminen ilman lisäselvitystä oli epätodennäköistä. Riski verotuksen virheellisesti toimittamisesta voitiin katsoa jääneen vähäiseksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että perustason mukaisen 10 prosentin veronkorotusta voitiin pitää erityisestä syystä kohtuuttomana.
Ratkaisussa lisäksi arvioitiin, oliko veronkorotus tullut määrätä kolmeksi prosentiksi alennettuna vai oliko sen määrääminen ollut siten kohtuutonta, että se on tullut jättää kokonaan määräämättä. Lain esitöihin viitaten korkein hallinto-oikeus totesi, että Verohallinnon harkinta päätettäessä veronkorotuksen määräämättä jättämisestä on sidottua harkintaa. Sidottu harkinta merkitsee sitä, että kysymys ei ole viranomaiselle jätetystä harkintavallasta, vaan edellytysten täyttyminen on arvioitava lakia tulkitsemalla ja säännöstä tapauksen olosuhteissa soveltaen.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan A:lta on voitu kohtuudella edellyttää, että antaessaan veroilmoituksen antamisen kirjanpitäjän tehtäväksi A olisi samalla peruuttanut kevytyrittäjä-palvelulle antamansa valtuutuksen. Aikaisempaan oikeuskäytäntöön viitaten korkein hallinto-oikeus katsoi perustelluksi, että A vastaa myös valtuutukseen perustuneesta kevytyrittäjä-palvelun toiminnasta. Korkein hallinto-oikeus muutti hallinto-oikeuden päätöstä siten, että A:lle määrättiin alennettu kolmen prosentin suuruinen veronkorotus. Asian tulkinnanvaraisuutta korostaa se, että asia päätettiin äänestyksellä 3–2.
Yhteenveto – inhimillisen virheen vaikutus tapauksessa
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa arvioitiin edellytyksiä määrätä veronkorotus, sen määräämistä alennettuna ja sen määräämättä jättämisen edellytyksiä tilanteessa, jossa virheellinen arvonlisäveroilmoitus oli seurausta inhimillisestä virheestä. Tapauksessa A oli siirtynyt käyttämään kirjanpitäjää ja ilmoittanut arvonlisäveronsa lähes oikein, mutta oli unohtanut peruuttaa kevytyrittäjä-palvelulle antamansa valtuutuksen, minkä seurauksena palvelu oli antanut virheellisen nollaveroilmoituksen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka virheellisen ilmoituksen antaminen sinänsä täytti veronkorotuksen määräämisen yleiset edellytykset, perustason 10 prosentin veronkorotusta oli pidettävä kohtuuttomana. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan aiemman ja myöhemmän ilmoituksen merkittävä ero teki verotuksen virheellisen toimittamisen riskistä vähäisen. Toisaalta veronkorotusta ei voitu jättää kokonaan määräämättä, sillä A:n katsottiin vastaavan valtuuttamansa palvelun toiminnasta ja hänen olisi pitänyt huolehtia valtuutuksen peruuttamisesta. Äänestysratkaisun myötä A:lle määrättiin alennettu 3 prosentin suuruinen veronkorotus.
Mikäli veronkorotus ja siihen liittyvät oikeudelliset kysymykset kiinnostavat, tutustu myös aiempiin blogeihimme:
Usein kysyttyä veronkorotuksista
Milloin veronkorotus määrätään?
Veronkorotus määrätään, jos veroilmoitus tai muu säädetty tieto annetaan puutteellisena tai virheellisenä tai jätetään kokonaan antamatta, ellei peruste määräämättä jättämiselle täyty.
Mikä on veronkorotuksen määrä?
Veronkorotus on lähtökohtaisesti 10 prosenttia verovelvollisen vahingoksi määrätystä verosta. Se voi tilanteesta riippuen olla 3–50 prosenttia. Arvioidusta verosta veronkorotus on 25 prosenttia. Jos veroa ei määrätä, veronkorotus on enintään 200 euroa.
Voiko inhimillinen virhe vaikuttaa veronkorotukseen?
Kyllä. Esimerkiksi KHO 2026:48:ssa inhimillisenä pidettävä virhe vaikutti veronkorotuksen määrään, mutta ei johtanut sen kokonaan määräämättä jättämiseen. Veronkorotus alennettiin 10 prosentista 3 prosenttiin.
Juristi, OTM, LKV
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Julkinen kaupanvahvistaja
Lakitoimisto KPF
050 5513 013
