Rahanpesurikoksen näytön arviointi - KKO 2026:53

Korkein oikeus antoi 3.7.2026 ennakkoratkaisun KKO 2026:53, joka koski törkeän rahanpesun näytön arviointia. Syyttäjä oli vaatinut tapauksessa kahdelle henkilölle rangaistusta törkeästä rahanpesusta. Korkeimmassa oikeudessa käsiteltiin kysymystä siitä, oliko rahanpesurikoksen esirikoksesta esitetty riittävä selvitys rangaistuksen tuomitsemiseksi. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi tapauksen taustat ja asiassa sovelletut säännökset. 

Rahanpesusta

Rahanpesu on rikoslain mukaan rangaistava rikos, jonka tunnusmerkistöstä säädetään rikoslain 32 luvun 6 §:ssä:

“Joka

1. ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset taikka

2. peittää tai häivyttää rikoksella hankitun omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn taikka näiden tilalle tulleen omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvat määräämistoimet tai oikeudet taikka avustaa toista tällaisessa peittämisessä tai häivyttämisessä, on tuomittava rahanpesusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.”

Rahanpesun törkeästä tekomuodosta säädetään rikoslain 32 luvun 7 §:ssä seuraavasti:

“Jos rahanpesussa

1. rikoksen kautta saatu omaisuus on ollut erittäin arvokas tai

2. rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti,

ja rahanpesu on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rahanpesusta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.”

Rahanpesussa käytännössä pyritään häivyttämään rikoksella hankittujen varojen alkuperä, jotta hankitut varat vaikuttaisivat laillisilta tai laillisella tavalla hankituilta. Rahanpesu edellyttää aina esirikosta, eli rikosta, jolla varat on hankittu. Rahanpesussa rahanpesijä pyrkii häivyttämään esirikoksella hankittujen varojen alkuperän.Tyypillisesti rikoksella hankitut varat kierrätetään jonkin laillisen maksujärjestelmän läpi, jotta varojen tosiasiallinen luonne, alkuperä ja/tai omistajat eivät ilmene. 

Esirikos voi olla mikä tahansa rangaistavaksi säädetty teko, josta tekijä on saanut taloudellista hyötyä. Esirikoksesta ei ole täytynyt tuomita ketään, mutta esirikoksen tulee olla riittävästi yksilöitävissä, jotta rahanpesusta voidaan tuomita rangaistus. Esirikoksen tekijää rangaistaan yleensä ainoastaan tekemästään esirikoksesta eikä jälkeenpäin tehdystä rahanpesusta. Rahanpesusta rangaistaan sitä, joka ei ole osallistunut esirikoksen tekemiseen, mutta on auttanut toiminnallaan häivyttämään rikoksella hankitut varat. Rahanpesusta voidaan tuomita tahallisuuden sijasta tuottamuksellisena tekona, jos henkilö on ryhtynyt rahanpesun tunnusmerkistön mukaiseen toimintaan törkeästä huolimattomuudesta. 

Tapauksen taustat ja asian käsittely alemmissa oikeusasteissa

Henkilöt A ja B olivat saapuneet Suomeen 11.12.2021 Espanjasta ja he olivat majoittuneet 11.-13.12.2021 välisen ajan vuokrahuoneistossa Helsingissä. Saapuessaan Suomeen, molempien henkilöiden matkalaukut oli läpivalaistu lentokentällä, eikä heidän hallussaan ollut havaittu suuria määriä käteistä rahaa. Suomesta poistuessaan 13.12.2021, heidän matkalaukuistaan löydettiin Suomen lentoasemalla yhteensä 73 700 euroa käteistä rahaa. Rahat olivat useissa nipuissa, jotka olivat sidottuna kumilenkeillä. Rahoista ei löytynyt A:n tai B:n sormenjälkiä. 

A:lla ja B:llä ei ollut uskottavaa syytä suuren käteismäärän hallussapitoon ja heidän puhelimistaan löydettiin materiaalia, jotka viittasivat huumausainekauppaan. Syytteen mukaan oli selvää, että rahat olisivat olleet peräisin rikollisesta toiminnasta huumausainekauppaan viittaavan materiaalin vuoksi, eikä henkilöillä ollut suuria määriä käteistä mukanaan ennen Suomeen saapumista. A:n ja B:n vastauksen mukaan syyttäjä ei ollut osoittanut rikoshyötyä tuottanutta esirikosta vaan kyse olisi ollut heidän laillisista rahavaroista, jotka olivat olleet heidän hallussaan jo heidän saapuessaan Suomeen. 

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että rahavarat olivat peräisin Suomesta ja varat oli rikoksella saatua omaisuutta, minkä vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n törkeästä rahanpesusta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja menettämään takavarikoidut varat valtiolle. 

Hovioikeus puolestaan katsoi, ettei asiassa ollut esitetty riittävää esirikoksen yksilöintiä ja selvitystä siitä, että A:n ja B:n hallusta takavarikoidut varat olisivat rikollisesta alkuperästä. Hovioikeus hylkäsi syytteen ja vapautti A:n ja B:n tuomitusta rangaistuksesta sekä menettämisseuraamuksesta.   

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa korkeimmassa oikeudessa. Syyttäjä vaati, että A ja B tuomitaan sekä törkeästä rahanpesusta että menettämään valtiolle rahanpesurikoksen kohteena olleet varat. 

Korkein oikeus totesi, että rahanpesusta tuomitseminen edellyttää riittävää selvitystä mistä tahansa sellaisesta esirikoksesta, josta tekijä on saanut taloudellista hyötyä. Korkeimman oikeuden mukaan esirikoksen selvittäminen on tarpeen, jotta voidaan osoittaa, että rahanpesun kohteena olevat varat voidaan katsoa saaduksi jollakin taloudellista hyötyä tuottaneella rikoksella. 

Korkein oikeus totesi, että mahdollisuudet esittää näyttöä rahanpesun esirikoksesta vaihtelevat tapauskohtaisesti myös sen mukaan, minkä laatuisesta esirikoksesta on kysymys ja minkälaiseen omaisuuteen väitetty rahanpesu on kohdistunut. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetään rikosasioita koskevasta näyttökynnyksestä, jonka mukaan rikoksen syyksilukeminen edellyttää, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. 

Korkein oikeus totesi aiempiin ennakkoratkaisuihin viitaten, että näyttökynnys voi ylittyä myös rikosasiassa, vaikka esirikosta ei pystytä tarkasti yksilöimään tai esittämään sitä koskevaa yksilöityä näyttöä. Jotta näyttökynnys voisi ylittyä, asiassa on tullut kuitenkin esittää näyttöä siitä, että omaisuutta tai hyötyä ei ole voitu saada muutoin kuin rikoksella. Vastaajan syyllistymisestä rahanpesuun ei kuitenkaan saa jäädä varteenotettavaa epäilyä.

Korkein oikeus katsoi, että vaikka esirikosta ei ole kyetty enemmälti yksilöimään, asiassa ei ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että A:n ja B:n hallusta löydetyt rahat ovat rahanpesun tunnusmerkistössä edellytetyllä tavalla rikoksella hankittuja. Korkein oikeus totesi, että  A:n ja B:n on myös täytynyt tietää, että rahat ovat olleet peräisin rikollisesta toiminnasta. Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota ja tuomitsi molemmat henkilöt törkeästä rahanpesusta sekä menettämään takavarikoidut varat valtiolle. 

Yhteenveto

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2026:53 arvioitiin törkeää rahanpesua koskevaa näyttökynnystä tilanteessa, jossa taloudellisen hyödyn tuottanutta esirikosta ei kyetty yksityiskohtaisesti yksilöimään. Korkein oikeus linjasi, että syyksilukeva tuomio ei ehdottomasti edellytä esirikoksen tarkkaa yksilöintiä, mikäli asiassa esitetyn näytön perusteella ei jää varteenotettavaa epäilyä siitä, ettei kyseistä omaisuutta ole voitu hankkia muutoin kuin rikollisin keinoin. Koska vastaajien hallusta takavarikoitujen käteisvarojen rikollisesta alkuperästä ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä, korkein oikeus kumosi hovioikeuden ratkaisun ja tuomitsi vastaajat sekä törkeästä rahanpesusta että menettämään takavarikoidut varat valtiolle.

Marjaana Korhonen

HTM (finanssioikeus), kauppatieteen ylioppilas

Veroasiantuntija

Tilintarkastusassistentti

Lakitoimisto KPF

050 533 8295

marjaana.korhonen@kpflaki.com