Tahallisuus harhaiskun tilanteessa ja KKO 2026:56 – Tappo vai törkeä kuolemantuottamus?
Korkeimmassa oikeudessa oli ratkaistavana kysymys siitä, onko A aiheuttanut C:n kuoleman tahallaan ja onko hän siten syyllistynyt tappoon. Lisäksi ratkaistavana oli kysymys siitä, mihin rikokseen tai rikoksiin A on menettelyllään syyllistynyt, sekä mikä on rangaistuksen mitta, jos tapon tunnusmerkistö ei täyty. Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen tapauksen taustat, sovellettavat oikeusohjeet ja korkeimman oikeuden ratkaisun.
Sovellettavat oikeusohjeet
Rikoslain 21 luvun 1 §:n mukaan:
“Joka tappaa toisen, on tuomittava taposta vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksaksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.”
Rikoslain 21 luvun 8 §:n mukaan:
“Joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman, on tuomittava kuolemantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Saman luvun 9 §:n mukaan:
“Jos kuolemantuottamuksessa kuolema aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kuolemantuottamuksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.”
Nämä säännökset määrittelevät tahallisen ja huolimattoman henkirikoksen eron. Taposta tuomitaan, kun toinen henkilö tapetaan tahallisesti, ja myös yritys on rangaistava. Kuolemantuottamuksessa taas kuolemaa ei ole tarkoitettu aiheuttaa, vaan se johtuu tekijän huolimattomuudesta.
Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan:
“Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.”
Tahallisuus ei siis edellytä sitä, että tekijä nimenomaisesti haluaa seurauksen tapahtuvan.
Saman luvun 7 §:n mukaan:
“Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus).
Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.
Pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista.”
Huolimattomuutta ei arvioida pelkästään seurauksen perusteella, vaan keskeistä on se, rikkoiko tekijä häneltä vaadittua huolellisuusvelvollisuutta ja olisiko hän kyennyt toimimaan toisin. Törkeässä tuottamuksessa arviointi on kokonaisvaltaisempaa.
Tapauksen taustat ja asian käsittely alemmissa oikeusasteissa
A oli mennyt pistooli mukanaan yhdessä C:n kanssa B:n luokse. Kerrostalon porrastasanteella oli alkanut kamppailutilanne A:n sekä tasanteella olleiden B:n ja D:n välillä. Porrastasanteelta perääntyessään A oli ampunut pistoolilla laukauksen tarkoituksenaan osua hänen peräänsä lähteneeseen B:hen. Ampumisen hetkellä A:n kyky tehdä havaintoja oli ollut alentunut porraskäytävän pimeyden ja hänen silmilleen saamansa kaasusumutteen vuoksi. A oli ampunut pistoolilla laukauksen tarkoituksenaan osua B:hen, mutta laukaus oli osunut C:hen, joka oli kuollut.
Käräjäoikeus katsoi, että A syyllistyi tappoon, vaaran aiheuttamiseen sekä ampuma-aserikokseen. Käräjäoikeus totesi tappoa koskevassa syytekohdassa, että A oli tahallaan ampunut laukauksen tarkoituksena osua B:hen, mutta laukaus oli osunut C:hen joka oli kuollut.
Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen tappoon, koska tämän oli tullut pitää ampumisen todennäköisenä seurauksena B:n kuolemaa, ottaen huomioon, että laukaus oli ammuttu 7,65 kaliiperin pistoolilla lähietäisyydeltä, ahtaassa ja pimeässä rappukäytävässä. A:n oli tarkoitus osua B:hen, mutta oli osunut C:hen. Käräjäoikeus katsoi, että jos tekijä erehtyy kohteesta tai kohdistaa tekonsa erehdyksessä muuhun kuin tarkoitettuun kohteeseen, erehdys samanarvoisten kohteiden välillä ei vaikuta vastuuseen. Harhaiskulla ei ollut siten käräjäoikeuden mukaan merkitystä, koska kyse oli samanarvoisesta kohteesta. Käräjäoikeus katsoi myös, että A syyllistyi tapon lisäksi ampuma-aserikokseen ja vaaran aiheuttamiseen.
A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte taposta hylätään. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tahallisuusarvioinnin ja katsoi, että A oli syyllistynyt tappoon eikä siten muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.
A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna siihen kysymykseen, onko A syyllistynyt tappoon hovioikeuden selvitetyksi katsomalla menettelyllä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, onko A aiheuttanut C:n kuoleman tahallaan ja onko hän siten syyllistynyt tappoon. Jos tapon tunnusmerkistö ei täyty, kysymys oli myös siitä, mihin rikokseen tai rikoksiin A on menettelyllään syyllistynyt. Lisäksi kysymys rangaistuksen mittaamisesta tuli kyseeseen.
Rikoslain 21 luvun 1 §:n mukaan tappoon syyllistyminen edellyttää, että teko on tehty tahallisesti. Rikoslain 3 luvun 6 §:ssä tahallisuus täyttyy, jos tekijä on pyrkinyt aiheuttamaan seurauksen tai on pitänyt sen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä.
Lain esitöiden mukaan todennäköisyystahallisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa tekijä pitää seurauksen syntymistä tekohetkellä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Arvio perustuu tekijän omaan näkökulmaan siitä, kuinka uskottavana hän pitää tunnusmerkistön täyttymistä. Tahallisuutta arvioitaessa keskeistä on se, mitä tekijä on tekojensa mahdollisista seurauksista tiennyt.
Korkein oikeus katsoi, että A oli tahallaan ampunut B:tä kohti, mutta C:n kuoleman tahallisuus edellytti, että A:n olisi täytynyt pitää myös C:n kuolemaa varsin todennäköisenä. Vaikka olosuhteet tekivät B:n kuoleman todennäköiseksi, C oli B:n takana vain muutaman metrin päässä ja A:n havaintokyky oli heikentynyt pimeyden ja kaasusumutteen vuoksi. Näin ollen A:n ei katsottu voineen pitää C:n kuolemaa varsin todennäköisenä. C:n kuolema ei ollut A:n osalta tahallinen, joten syyte taposta hylättiin.
Korkein oikeus totesi, että syytesidonnaisuus ei estänyt A:n teon arvioimista B:hen kohdistuneena tapon yrityksenä ja C:hen kohdistuneena törkeänä kuolemantuottamuksena, vaikka syyttäjä oli vaatinut rangaistusta vain taposta. A:n katsottiin ampuneen kohti B:tä tahallaan ja pitäneen tämän kuolemaa varsin todennäköisenä, joten hän syyllistyi tapon yritykseen. C:n kuoleman osalta A:n ei katsottu toimineen tahallisesti, mutta hän oli ampunut ahtaassa tilassa, jossa oli kolme ihmistä, ja hänen olisi pitänyt ymmärtää laukauksen voivan osua myös toiseen henkilöön. Menettely oli siten törkeän huolimatonta, ja A syyllistyi törkeään kuolemantuottamukseen.
Korkein oikeus katsoi, että A olisi tuomittava tapon yrityksestä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta yhteiseen 8 vuoden vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus katsoi hovioikeuden tavoin, että muiden syytekohtien rikokset ja jäännösrangaistus lisäisivät A:n yhteistä vankeusrangaistusta 1 vuodella ja 3 kuukaudella, eikä rangaistusta ollut perusteita lieventää. Korkein oikeus katsoi edellä mainituilla perusteilla oikeudenmukaiseksi yhteiseksi rangaistukseksi A:lle 9 vuotta 3 kuukautta vankeutta.
Yhteenveto
Korkein oikeus katsoi, ettei A:n voinut pitää C:n kuolemaa varsin todennäköisenä, joten hän ei ollut aiheuttanut C:n kuolemaa tahallaan eikä siten syyllistynyt tappoon. Teko kuitenkin täytti törkeän kuolemantuottamuksen tunnusmerkistön. Toisaalta A:n katsottiin tahallisesti toimineen B:tä kohtaan, koska hänen oli täytynyt pitää B:n kuolemaa varsin todennäköisenä. A syyllistyi siten tapon yritykseen. Ratkaisussa korostuu tekijän oma näkökulma tahallisuutta arvioitaessa, eli ratkaisevaa oli tekijän tietoisuus ja suhtautuminen seurauksen todennäköisyyteen tekohetkellä.
Emmi Huovinen
ON
Oikeusnotaari
Lakitoimisto KPF
050 530 0152
