Työnantajan velvollisuudet, työsuorituksen estyminen ja palkanmaksun keskeytys – KKO 2026:49

Korkeimman oikeuden päätös KKO 2026:49 käsittelee työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta tilanteessa, jossa työnteko keskeytyi koronaviruspandemian vuoksi. Tapauksessa arvioitiin erityisesti työsopimuslain 2 luvun 12 § 2 momentin soveltamista ja työnantajan näyttövelvollisuutta. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi tapauksen taustat ja asiassa sovelletut säännökset ja korkeimman oikeuden ratkaisun.  

Työlainsäädäntö ja sovellettavat oikeusohjeet

Työsopimuslain 2 luvun 12 §:n mukaan:

“Työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan, jos hän on ollut sopimuksen mukaisesti työnantajan käytettävissä voimatta kuitenkaan tehdä työtä työnantajasta johtuvasta syystä, ellei toisin sovita.

Jos työntekijä on estynyt tekemästä työtään työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun sen kaltaisen hänestä tai työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi, työntekijällä on oikeus saada palkkansa esteen ajalta, enintään kuitenkin 14 päivältä. Jos työnteon estymisen työsopimuksen osapuolista riippumattomana syynä on toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpide, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen työehtoihinsa tai työoloihinsa, työntekijällä on oikeus saada palkkansa kuitenkin enintään seitsemältä päivältä.

Työnantaja saa vähentää työntekijälle 1 ja 2 momentin perusteella maksettavasta palkasta määrän, joka työntekijältä on säästynyt työsuorituksen estymisen vuoksi sekä määrän, jonka hän on ansainnut muulla työllä tai jättänyt tahallaan ansaitsematta. Palkkaa vähentäessään työnantajan on noudatettava tämän luvun 17 §:n säännöksiä kuittausoikeuden rajoituksista.”

Säännöksen tarkoituksena on jakaa poikkeuksellisen tilanteen taloudellista riskiä työnantajan ja työntekijän välillä silloin, kun työnteon estyminen johtuu ulkopuolisesta, ennakoimattomasta tapahtumasta. 

Tapauksen taustat: palkanmaksun keskeytys koronaviruspandemian aikana

A työskenteli keväällä 2020 kaupungin palveluksessa koulunkäynninohjaajana toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella. Koronaviruspandemian vuoksi koulujen lähiopetus keskeytettiin ja koulurakennukset suljettiin valtioneuvoston suositusten, asetusten ja aluehallintoviraston määräysten perusteella. Kaupunki katsoi A:n työnteon estyneen työsopimuslain mukaisesti. Kaupunki keskeytti A:n työnteon ja maksoi palkkaa vain 14 päivän ajalta, jonka jälkeen A jäi palkattomalle jaksolle. Myöhemmin kaupunki lomautti A:n määräajaksi ja kutsui hänet takaisin töihin lähiopetuksen jälleen käynnistyessä 14.5.2020. A vaati palkkaa koko työn keskeytysajalta 3.4.–13.5.2020.

Korkeimman oikeuden ratkaisu: työnantajan velvollisuudet ja palkanmaksu työnteon estyessä

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko kaupunki velvollinen maksamaan A:lle palkkaa ajalta 3.4.–13.5.2020.

Työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan, jos hän on ollut sopimuksen mukaisesti työnantajan käytettävissä voimatta kuitenkaan tehdä työtä työnantajasta johtuvasta syystä, ellei toisin sovita. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perustelujen mukaan työnteon estyminen voi johtua joko työnantajan omasta toiminnasta, kuten työn puutteellisesta järjestämisestä tai työvälineiden puutteista, tai työnantajasta riippumattomasta esteestä, jonka työnantaja olisi voinut poistaa kohtuullisin toimenpitein. Arvioinnissa merkitystä oli myös sillä, oliko este ennalta ennakoitavissa. 

Korkein oikeus totesi, että koronaviruspandemia ja siitä johtuneet rajoitukset ovat olleet kaupungista riippumattomia, ennalta-arvaamattomia ja poikkeuksellisia, eikä kaupungilla ole ollut käytettävissään kohtuullisin toimenpitein mahdollisuutta varautua nopeasti kehittyneeseen tilanteeseen tai poistaa sen vaikutuksia. Näin ollen koronaviruspandemiasta johtuneet rajoitustoimet muodostivat lainkohdassa tarkoitetun poikkeuksellisen tapahtuman ja TSL 2 luvun 12 § tuli sovellettavaksi.

Korkeimman oikeuden mukaan mainittua lainkohtaa sovellettaessa on kuitenkin työntekijäkohtaisesti arvioitava, onko työntekijän työnteko estynyt lainkohdassa tarkoitetun tapahtuman seurauksena. Todistustaakka tällaisesta työnteon estymisestä on työnantajalla. 

Arvioitavaksi tuli siis se, oliko kaupunki näyttänyt, että A:n työnteko oli estynyt koronaviruspandemiasta johtuneiden rajoitustoimenpiteiden vuoksi. A kertoi, että hän olisi voinut tehdä koulunkäynninohjaajan tehtäviä myös etäopetuksen aikana esimerkiksi ohjaamalla oppilaita etäyhteyksin, valmistelemalla oppimateriaaleja sekä osallistumalla muihin koulun tukitehtäviin. Hänellä oli käytössään tarvittavat laitteet ja hänen kertomustaan tukivat muiden koulunkäynninohjaajien todistukset. Kaupunki puolestaan katsoi, että pandemian alkuvaiheessa etäohjaukseen ei ollut riittäviä valmiuksia eikä laitteita, minkä vuoksi suuren osan koulunkäynninohjaajien työstä estyi.

Korkein oikeus piti uskottavana, että poikkeustilanne aiheutti haasteita, mutta arvioi nimenomaan A:n mahdollisuuksia tehdä työtään. Korkein oikeus katsoi, että A:lla oli tarvittavat työvälineet, osaaminen ja mahdollisuus tukea oppilaita myös etäopetuksessa. Lisäksi hänen työtehtäviinsä olisi kuulunut muutakin etäopetusta tukevaa työtä. Näin ollen kaupunki ei pystynyt näyttämään, että A:n työnteko olisi tosiasiallisesti estynyt, eikä sillä ollut oikeutta keskeyttää palkanmaksua. 

Kaupunki esitti lisäksi väitteen siitä, että A:n palkkavaatimus pitäisi hylätä lomautuksen vuoksi ajalta 17.4.–13.5.2020. A:n työsuhteeseen sovellettiin kyseisenä aikana kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta KVTES 2020-2021. Sen mukaisesti työnantajan on lomauttaessaan työntekijä noudatettava vähintään yhden kuukauden ilmoitusaikaa. Työsopimuslain 5 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan ilmoitusvelvollisuutta ei ole, jos työnantajalla ei ole koko lomautusaikaan kohdistuvaa velvoitetta maksaa työntekijälle palkkaa muun työstä poissaolon vuoksi.

Koska kaupungilla ei ollut oikeutta keskeyttää A:n palkanmaksua muulla perusteella, yhden kuukauden ilmoitusaikaa oli noudatettava. Kaupunki ilmoitti lomautuksesta vasta 17.4.2020, joten lomautusilmoitus ei voinut vapauttaa kaupunkia palkanmaksuvelvollisuudesta ajalla 17.4.–13.5.2020, vaikka lomautukselle olisi muuten ollut peruste.

Yhteenveto: palkanmaksun keskeytys edellyttää näyttöä työnteon estymisestä

Ratkaisevaa tapauksessa oli se, että työnantaja ei ollut näyttänyt, että A:n työnteko estyi juuri tämän tapahtuman vuoksi. Pelkkä pandemiatilanne tai kouluihin kohdistuneet rajoitukset eivät automaattisesti merkinneet sitä, ettei koulunkäynninohjaajalle olisi voitu järjestää työtä. Työnantajan olisi tullut esittää konkreettinen selvitys siitä, miksi työntekijän työnteko on estynyt ja miksi muuta työtä ei ole voitu tarjota.

Korkeimman oikeuden tulkinta on työntekijän suojan kannalta tärkeä. Jos pelkkä yleinen kriisitilanne riittäisi palkanmaksun rajoittamiseen, työnantaja voisi siirtää taloudellisen riskin työntekijälle ilman tarkempaa selvitystä työn järjestämismahdollisuuksista. Korkeimman oikeuden linja vahvistaa työsopimuslain yleistä periaatetta, jonka mukaan työnantaja kantaa lähtökohtaisesti työn tarjoamiseen liittyvän riskin.

Mikäli työoikeuteen ja työnantajan velvollisuuksiin liittyvät kysymykset kiinnostavat laajemmin, tutustu myös aiempiin blogeihimme "Syrjintä työpaikalla – mitä laki sanoo ja mitä työnantajan pitää tehdä" sekä "Tutkintavankeus, töistä poissaolo ja työsopimuksen purkaminen – KKO:2026:8".

Usein kysytyt kysymykset palkanmaksun keskeytyksestä

Voiko työnantaja keskeyttää palkanmaksun, jos työnteko estyy?

Työsopimuslain mukaan työnteon estyminen ei automaattisesti oikeuta työnantajaa palkanmaksun keskeytykseen. Jos työntekijä on työnantajan käytettävissä mutta ei voi tehdä työtä työnantajasta johtuvasta syystä, työnantaja on lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan täyden palkan. Työnantajasta ja työntekijästä riippumattoman poikkeuksellisen tapahtuman vuoksi työntekijällä voi puolestaan olla oikeus palkkaan enintään 14 päivän ajalta.

Mitä työnantajan on näytettävä ennen palkanmaksun keskeytystä?

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2026:49:n mukaan työnantajan on näytettävä työntekijäkohtaisesti, että työnteko on tosiasiallisesti estynyt työsopimuslaissa tarkoitetun tapahtuman seurauksena. Pelkkä yleinen poikkeustilanne ei riitä. Tapauksessa kaupungin olisi tullut osoittaa, miksi juuri kyseisen työntekijän työtä ei voitu tehdä tai järjestää esimerkiksi muulla tavalla.

Mitä työnteon estyminen tarkoittaa työsopimuslain mukaan?

Työsopimuslain mukaan palkanmaksuvelvollisuuden kannalta merkitystä on sillä, johtuuko työnteon estyminen työnantajasta vai työntekijästä ja työnantajasta riippumattomasta syystä. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2026:49 koronaviruspandemiasta johtuneet rajoitukset katsottiin tällaiseksi poikkeukselliseksi tapahtumaksi, mutta kaupungin olisi lisäksi tullut näyttää, että juuri kyseisen työntekijän työnteko oli tosiasiallisesti estynyt.

Emmi Huovinen

ON

Oikeusnotaari

Lakitoimisto KPF

050 530 0152

emmi.huovinen@kpflaki.com