Välillä liiketoiminta epäonnistuu. Näissä tilanteissa yrityksen rahat ovat loppu, ja yritys ei kykene hoitamaan kaikkia lakisääteisiä velvoitteitaan eikä sopimusvelvoitteitaan. Tyypillisesti seurauksena tästä on konkurssi. Joissain tapauksissa tilanne voi kuitenkin olla huomattavasti pahempi, jos yrityksellä on sellaisia teollisia prosesseja, jotka tulisi ajaa hallitusti alas, mikä maksaa huomattavasti. Jos rahat ovat loppu, tällaista alasajoa ei voida tehdä. Pahimpana esimerkkinä näistä voidaan mainita Talvivaaran kaivokseen liittyvä tapaus, jossa yrityksen maksukyvyttömyys johti valtavien ympäristövahinkojen uhkaan, sekä toteutuneisiin merkittäviin ympäristövahinkoihin. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen yrittäjän henkilökohtaista vastuuta näistä ympäristövahingoista. Henkilökohtainen vastuu osakeyhtiön velvoitteista voi seurata ainoastaan rikosnormiston kautta, joten tarkastelen kirjoituksessa nimenomaan ympäristörikoksia.
Ympäristörikoksista
Olen kirjoittanut ympäristörikoksista aiemmin pidemmän kirjoituksen, jonka löydä tästä. Tämän lisäksi olen kirjoittanut aiheesta useita erillisiä kirjoituksia, joita löydät tämän postauksen alaosasta. Selkeästi yleisin teolliseen toimintaan liittyvä ympäristörikos on rikoslain 48:1 §:n mukainen ympäristön turmeleminen, joka on myös rikoslain pisin yksittäinen rikostunnusmerkistö, joka kuuluu kokonaisuudessaan:
”Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti,
2) valmistaa, luovuttaa, kuljettaa, käyttää, käsittelee tai säilyttää ainetta, valmistetta, seosta, tuotetta tai esinettä taikka käyttää laitetta vastoin
a) vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettua lakia,
b) kemikaalilakia,
c) REACH-asetusta,
d) CLP-asetusta,
e) biosidiasetusta,
f) kasvinsuojeluaineasetusta,
g) a–f alakohdassa mainitun säädöksen tai ympäristönsuojelulain nojalla annettua säännöstä,
h) otsonikerrosta heikentävistä aineista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1005/2009,
i) fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 517/2014,
j) pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1021,
k) pesuaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 648/2004 3, 4 tai 4 a artiklaa,
l) jätelain 147 §:n 2 momentissa mainittua säännöstä,
m) jätelain nojalla annettua säännöstä, yksittäistapausta koskevaa määräystä tai kieltoa taikka
n) elohopeasta ja asetuksen (EY) N:o 1102/2008 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/852,
3) laiminlyö jätelain mukaisen jätehuollon järjestämisvelvollisuutensa,
4) tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta jätettä vastoin
a) jätelakia, sen nojalla annettua säännöstä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä,
b) jätteiden siirrosta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1013/2006 taikka
c) elohopeasta ja asetuksen (EY) N:o 1102/2008 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/852,
5) tuo maahan tai vie maasta ainetta, valmistetta tai tuotetta vastoin
a) ympäristönsuojelulain nojalla annettua asetusta,
b) otsonikerrosta heikentävistä aineista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1005/2009,
c) fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 517/2014,
d) vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 649/2012,
e) pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1021 tai
f) elohopeasta ja asetuksen (EY) N:o 1102/2008 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/852,
6) vie maasta muuntogeenisiä organismeja, niitä sisältäviä elintarvikkeita tai rehuja vastoin muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittävistä siirroista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1946/2003 taikka
7) aluskierrätyksestä sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 ja direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2013 vastaisesti laiminlyö huolehtia siitä, että asetuksen 5 artiklassa tarkoitettu vaarallisten materiaalien luettelo on ajan tasalla silloin kun alus toimitetaan aluspurkamoon, tai siirtää aluksen purettavaksi muualle kuin asetuksen 16 artiklassa tarkoitetussa eurooppalaisessa luettelossa mainittuun aluspurkamoon
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle, on tuomittava ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentin 4–6 kohdassa tarkoitetun tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
Ympäristön turmelemisesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ryhtyy muuten kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muuttamaan ympäristöä vastoin
1) alueidenkäyttölakia,
2) rakentamislakia,
3) vesilakia,
4) maa-aineslakia,
5) Saimaan ja Vuoksen juoksutussääntöä taikka
6) näiden nojalla annettua säännöstä, yleistä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä taikka kaavaa tai lupaa
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista.”
Ympäristön turmelemisen teonkuvaus on pitkä ja sisältää useita viittauksia muuhun lainsäädäntöön. Tämä taas vaikeuttaa merkittävästi tunnusmerkistön tulkitsemista. Nyrkkisääntönä elinkeinotoimintaan voidaan todeta, että jos toiminnalle on haettu ympäristölupa ja luvan ehtoja rikotaan vakavasti, toiminta täyttää todennäköisesti ympäristön turmelemisen tunnusmerkistön. Ympäristön turmeleminen täyttyy joko aiheuttamalla ympäristövahinko tai aiheuttamalla vaara sellaisesta. Yleensä vaaran aiheuttamisen osoittaa jo riittävän vakava ympäristölainsäädännön rikkominen.
Ympäristörikos, tahallisuus ja huolimattomuus
Ympäristörikokset ovat rangaistavia tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella tehtynä. Tahallisuus määritellään rikoslain 3:6 §:ssä:
”Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.”
Liiketoiminnassa tekijä ei yleensä pyri tekemään ympäristörikosta tai halua aiheuttaa sitä. Sen sijaan ympäristörikos aiheutuu usein siitä, että liiketoiminnassa pyritään tekemään voittoa piittaamatta ympäristölainsäädännön määräyksistä. Tällöin ollaan usein tahallisuuden alimmalla asteella eli todennäköisyystahallisuudessa ”Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan jos hän on pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä”.
Rikoslain 3:7 § sisältää huolimattomuuden sisällön:
”Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus).
Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.
Pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista.”
Ympäristörikos maksukyvyttömyystilanteessa
Intuitiivinen ratkaisu saattaisi olla, että jos yritys ei kykene maksukyvyttömyyden vuoksi huolehtimaan jätteistä tai ympäristövastuistaan, ei tämä ole tahallista tai huolimatonta, koska asiaa ei vain kyetä hoitamaan varojen puuttumisen vuoksi. Käytännössä tämä kuitenkin mahdollistaisi sen, että toimintaa harjoitetaan yrittämättäkään hoitaa lakisääteisiä velvoitteita, ja konkurssia käytettäisiin eräänlaisena vastuuvapausperusteena.
Oikeuskäytännössä onkin omaksuttu linja, jonka mukaan elinkeinotoiminnassa tulee kyetä huolehtimaan lakisääteisistä velvoitteista, ja näistä huolehtimatta jättäminen osoittaa itsessään usein jopa tahallisuutta. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemmin akateemisessa tutkimuksessa, jota käsittelevän blogikirjoituksen löydät tästä. Vaikka tutkimus käsitteleekin kirjanpitorikosta, sama linja on omaksuttu myös ympäristörikoksissa. Olen käsitellyt aikaisemmin elinkeinotoiminnassa tehtyjä ympäristörikoksia yleisellä tasolla tässä kirjoituksessa.
Ympäristörikoksissa konkurssihetki on merkittävä suhteessa velvoitteiden noudattamiseen. Jos velvoitteet on hoidettu asianmukaisesti konkurssihetkeen asti, tai ainakin suhteellisen lähelle, ei yrittäjä yleensä saa henkilökohtaista rikostuomiota. Tällöin toiminnan alasajo ja jätteistä huolehtiminen jää konkurssipesän ja viime kädessä julkisen vallan tehtäväksi. Jos velvoitteiden rikkominen taas on alkanut jo ennen konkurssia, seuraa tästä enemmän ongelmia.
Tyypillinen ongelmatilanne seuraa siitä, että ympäristöluvassa on määritelty enimmäismäärä jätettä, joka toiminnassa saadaan varastoida. Jätteiden käsittely on kuitenkin suhteellisen kallista, ja maksuvaikeuksissa nämä varastomäärät usein ylitetään. Maksuvaikeuksien kestäessä pitkään tämä saattaa jatkua pitkän aikaa, jolloin jätteiden määrä saattaa ylittää ympäristöluvan enimmäismäärät hyvinkin merkittävästi. Nämä tilanteet ovat usein johtaneet rikostuomioon ja yrittäjän henkilökohtaiseen korvausvastuuseen jätteidenkäsittelykustannuksista. Nämä kustannukset ovat usein kymmeniä tai satoja tuhansia euroja.
Toiminnan alasajon kustannukset ovat sen sijaan asia erikseen. Jos toimintaa kyetään harjoittamaan asianmukaisesti ja ympäristöluvan rajoissa pysyen konkurssiin asti, vaikka on tiedossa, että ympäristön kannalta hallittu alasajo voi maksaa kymmeniä tai satoja tuhansia euroja, ei tästä yleensä seuraa henkilökohtaista vastuuta. Henkilökohtaista vastuuta ei yleensä seuraa silloinkaan, kun liiketoiminnassa on varastoitu suuri määrä raaka-aineita, puolivalmisteita tai tuotteita, jotka toiminnan päättyessä muuttuvat jätteeksi, jonka hävittäminen on kallista.
Yhteenveto
Ympäristövastuu voi maksukyvyttömyystilanteessa laajentua henkilökohtaiseksi, jos toiminta täyttää rikostunnusmerkistön. Helpoin tapa täyttää rikostunnusmerkistö on varastoida merkittävästi ympäristöluvassa sallittua suurempi määrä jätettä. Vaikka tämä johtuisi yrityksen maksukyvyttömyydestä, ei tällä ole väliä tahallisuusarvioinnissa rikosoikeudellisesta näkökulmasta. Jos ympäristöluvan ehtoja ei kyetä noudattamaan maksuvaikeuksien vuoksi, ainoa täysin varma tapa välttyä henkilökohtaiselta rikos- ja vahingonkorvausvastuulta on hakeutua konkurssiin ajoissa. Jos näin ei kuitenkaan toimita, on syytä tiedostaa, että maksukyvyttömyys ei ole tehokas puolustus jälkiselvittelyissä, vaan puolustus pitää rakentaa muiden seikkojen varaan.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
