Laajennettu hyödyn menettäminen törkeissä ympäristörikoksissa
- Eelis Paukku
- 11.11.
- 11 min käytetty lukemiseen
Viikon blogikirjoitus perustuu tuoreeseen artikkeliin, jossa olin toisena kirjoittajana. Vertaisarvioitu artikkeli on julkaistu Ympäristöjuridiikka-lehdessä. Artikkelin nimi on otsikon mukaisesti ”Laajennettu hyödyn menettäminen törkeissä ympäristörikoksissa”. Artikkelissa pohdimme, millä edellytyksin ja missä tapauksissa tiettyihin törkeisiin ympäristörikoksiin voitaisiin soveltaa menettämisseuraamusta, jossa vastaajalla on käänteinen todistustaakka omaisuuden alkuperästä. Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi artikkelin keskeiset tulokset.
Ympäristörikos talousrikoksena
Olen useissa aiemmissa blogikirjoituksissani sekä akateemisessa tuotannossani käsitellyt sitä, onko ympäristörikos talousrikos. Käytännössä lainsäätäjä on jo 1990-luvulla tiedostanut sen, että ympäristörikokset tehdään tyypillisesti taloudellisen toiminnan yhteydessä ja taloudellista hyötyä tavoitellen. Ympäristörikos tehdään usein osakeyhtiön toiminnassa laillisen liiketoiminnan yhteydessä.
Ympäristörikosten kiinnijäämisriski on usein suhteellisen alhainen, mikä osaltaan lisää riskiä rikoksista. Ympäristörikoksilla saavutettavat voitot voivat olla myös suuria, mikä saattaa osaltaan kannustaa rikoksiin. Menettämisseuraamus ei myöskään ole tehokas keino ehkäistä rikoshyödyn kertymistä, koska rikoshyödyn näyttäminen toteen voi olla hyvin vaikeaa.
Törkeistä ympäristörikoksista erityisesti törkeä ympäristön turmeleminen ja törkeä luonnonsuojelurikos ovat sellaisia, joihin voi liittyä merkittävää taloudellista hyötyä. Molempien tunnusmerkistöissä taloudellisen hyödyn tavoittelu on jopa omana ankaroittamisperusteenaan:
RL 48:2:
”Jos ympäristön turmelemisessa
1) ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon.
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä taikka
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ympäristön turmelemisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Yritykseen sovelletaan vastaavasti, mitä 1 §:ssä säädetään yrityksestä.”
RL 48:5 a:
”Jos luonnonsuojelurikoksessa
1) rikoksella aiheutetaan vakavaa vaaraa tai vahinkoa eliölajin, luonnonalueen tai muun luontoon kuuluvan kohteen säilymiselle ottaen huomioon rikoksen kohteena olevan eliölajin erityinen harvinaisuus tai uhanalaisuus taikka eliölajille, luonnonalueelle tai muulle luontoon kuuluvalle kohteelle aiheutetun vaaran tai vahingon pitkäaikaisuus tai laaja ulottuvuus,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä luonnonsuojelurikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.”
Erityinen suunnitelmallisuus ja huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu lisättiin ankaroittamisperusteisiin vuonna 2015. Lainsäätäjän motiivina ankarammalle kriminalisoinnille oli osoittaa tällaisten tekojen suurempaa moitittavuutta ja vähentää näiden rikosten kannattavuutta ankaroittamalla rangaistuksia. Sinänsä vuonna 2015 todettiin, että ympäristörikoskriminalisoinneilla suojataan ympäristöä ja luontoa, mutta tekijän motiivina on usein taloudellisen hyödyn saavuttaminen.
Ympäristörikosdirektiivistä ja konfiskaatiodirektiivistä
EU:ssa annettiin vuonna 2024 uusi ympäristörikosdirektiivi. Direktiivin 10 artiklan mukaan menettämisseuraamukset on toteutettava direktiivin 2014/42/EU eli niin sanotun konfiskaatiodirektiivin mukaisesti. Konfiskaatiodirektiivin 5(2)(e) artiklan mukaan laajennettua hyödyn menettämistä tulee voida soveltaa kaikkiin sellaisiin rikoksiin, joissa ankarin rangaistus on neljä vuotta vankeutta.
Ympäristörikosdirektiivin 5 artikla sisältää rangaistukset direktiivissä kriminalisoiduista teoista. Lähes kaikissa näissä teoissa rangaistus voi ylittää neljä vuotta vankeutta:
3 artikla
“Rikokset
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraava menettely on rikos, kun se on laitonta ja tahallista:
a) sellaisen materiaalien tai aineiden, energian tai ionisoivan säteilyn määrän saattaminen, päästäminen tai johtaminen ilmaan, maaperään tai veteen, joka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan kuoleman tai vakavan vamman ihmiselle tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle tai huomattavaa vahinkoa ekosysteemille, eläimille tai kasveille;
b) sellaisen tuotteen saattaminen markkinoille ympäristön suojelemiseksi tarkoitetun kiellon tai muun vaatimuksen vastaisesti, jonka käyttö laajemmassa mittakaavassa, eli siten että tuotetta käyttävät useat käyttäjät heidän lukumäärästään riippumatta, johtaa materiaalien tai aineiden, energian tai ionisoivan säteilyn määrän saattamiseen, päästämiseen tai johtamiseen ilmaan, maaperään tai veteen ja aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan kuoleman tai vakavan vamman ihmiselle tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle tai huomattavaa vahinkoa ekosysteemille, eläimille tai kasveille;
c) aineiden valmistus, markkinoille saattaminen tai markkinoilla saataville asettaminen, vienti tai käyttö sellaisenaan, seoksissa tai esineissä, mukaan lukien niiden sisällyttäminen esineisiin, kun tällainen menettely aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan kuoleman tai vakavan vamman ihmiselle, huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle tai huomattavaa vahinkoa ekosysteemille, eläimille tai kasveille ja
i) on rajoitettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 nojalla;
ii) on kiellettyä asetuksen (EY) N:o 1907/2006 VII osaston nojalla;
iii) ei ole Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 ( 19 18 ) VIII osaston ja liitteen XVII ) mukaista; iv) ei ole Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 ( 20 ) mukaista; v) ei ole Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 ( ( 18 ) 21 ) mukaista; tai vi) on kiellettyä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021 ( 23 ) 22
d) elohopean, elohopeayhdisteiden, elohopeaseosten tai lisättyä elohopeaa sisältävien tuotteiden valmistus, käyttö, varastointi, tuonti tai vienti, kun tällainen menettely ei ole Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/852 ( vahvistettujen vaatimusten mukaista ja aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan kuoleman tai vakavan vamman ihmiselle, huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle tai huomattavaa vahinkoa ekosysteemille, eläimille tai kasveille;
e) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU ( 24 ) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen hankkeiden toteuttaminen mainitun direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun tällainen menettely toteutetaan ilman lupaa ja aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa ilman tai maaperän laadulle tai veden laadulle tai tilalle tai huomattavaa vahinkoa ekosysteemille, eläimille tai kasveille;
f) jätteen keräys, kuljetus tai käsittely, tällaisten toimien valvonta ja loppusijoituspaikkojen jälkihoito, mukaan lukien kauppiaana tai välittäjänä toteutetut toimet, kun tällainen menettely i) koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY ( 25 ) 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyä vaarallista jätettä ja se koskee muuta kuin merkityksetöntä määrää tällaista jätettä; tai ii) koskee muuta kuin i alakohdassa tarkoitettua jätettä ja aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan kuoleman tai vakavan vamman ihmiselle tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle tai huomattavaa vahinkoa ekosysteemille, eläimille tai kasveille;
g) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1157 ( 26 ) 2 artiklan 26 alakohdassa tarkoitettu jätteiden siirto, kun tällainen menettely koskee muuta kuin merkityksetöntä määrää, riippumatta siitä, onko kyseessä erillinen siirto vai monta ilmeisesti toisiinsa yhteydessä olevaa siirtoa;
h) asetuksen (EU) N:o 1257/2013 soveltamisalaan kuuluva alusten kierrätys, kun tällainen menettely ei ole mainitun asetuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaista;
i) direktiivin 2005/35/EY 3 artiklan soveltamisalaan kuuluvien aluksista peräisin olevien ympäristöä pilaavien aineiden sellainen päästö mille tahansa mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle alueelle, paitsi jos tällainen aluksista peräisin oleva päästö täyttää mainitun direktiivin 5 artiklassa poikkeuksille asetetut edellytykset, joka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan veden laadun huononemista tai vahinkoa meriympäristölle;
j) sellaisen laitoksen käyttäminen tai sulkeminen, jossa harjoitetaan vaarallista toimintaa tai jossa varastoidaan tai käytetään vaarallisia aineita tai seoksia, kun tällainen menettely ja tällainen vaarallinen toiminta, aine tai seos kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/18/EU (27) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (28) soveltamisalaan ja tällainen menettely aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan kuoleman tai vakavan vamman ihmiselle tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle tai huomattavaa vahinkoa ekosysteemille, eläimille tai kasveille;
k) laitteiston rakentaminen, käyttäminen ja purkaminen, kun tällainen menettely ja tällainen laitteisto kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/30/EU (29) soveltamisalaan ja tällainen menettely tai on omiaan aiheuttamaan kuoleman tai vakavan vamman ihmiselle tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle tai huomattavaa vahinkoa ekosysteemille, eläimille tai kasveille;
l) radioaktiivisen materiaalin tai radioaktiivisten aineiden valmistus, tuotanto, jalostus, käsittely, käyttö, hallussapito, varastointi, kuljetus, tuonti, vienti tai loppusijoitus, kun tällainen menettely ja tällainen materiaali tai tällaiset aineet kuuluvat neuvoston direktiivien 2013/59/Euratom (30), 2014/87/Euratom (31) tai 2013/51/Euratom (32) soveltamisalaan ja tällainen menettely aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan kuoleman tai vakavan vamman ihmiselle tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle tai huomattavaa vahinkoa ekosysteemille, eläimille tai kasveille;
m) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (33) tarkoitettu pintaveden tai pohjaveden otto, kun tällainen menettely aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa pintavesimuodostumien ekologiselle tilalle tai ekologiselle potentiaalille taikka pohjavesimuodostumien määrälliselle tilalle;
n) neuvoston direktiivin 92/43/ETY (34) liitteessä IV tai liitteessä V, jos mainitussa liitteessä lueteltuihin lajeihin sovelletaan samoja toimenpiteitä kuin liitteessä IV lueteltuihin lajeihin, luetellun luonnonvaraisen eläin- tai kasvilajin yksilön tai yksilöiden sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (35) 1 artiklassa tarkoitettujen lajien yksilön tai yksilöiden tappaminen, tuhoaminen, ottaminen, hallussapito, myynti tai myytäväksi tarjoaminen, paitsi jos tällainen menettely koskee merkityksetöntä määrää tällaisia yksilöitä;
o) neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (36) liitteissä A ja B luetellun luonnonvaraisen eläin- tai kasvilajin yksilön tai yksilöiden taikka niiden osien tai johdannaisten kauppa ja tällaisten mainitun asetuksen liitteessä C lueteltujen lajien yksilön tai yksilöiden taikka niiden osien tai johdannaisten tuonti, paitsi jos tällainen menettely koskee merkityksetöntä määrää tällaisia yksilöitä
p) asianomaisten hyödykkeiden tai asianomaisten tuotteiden saattaminen unionin markkinoille tai asettaminen saataville unionin markkinoilla taikka vienti unionin markkinoilta asetuksen (EU) 2023/1115 3 artiklassa asetetun kiellon vastaisesti, paitsi jos tällainen menettely koskee merkityksetöntä määrää;
q) menettely, joka aiheuttaa suojelualueella olevan elinympäristön heikentymistä tai häiriötä suojelualueella oleville, direktiivin 92/43/ETY liitteessä II olevassa a kohdassa luetelluille eläinlajeille mainitun direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun tällainen heikentyminen tai häiriö on merkittävää;
r) unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tuominen unionin alueelle, markkinoille saattaminen, pitäminen, jalostus, kuljettaminen, käyttäminen, vaihtaminen, lisääntymisen salliminen, kasvattaminen tai viljeleminen, ympäristöön päästäminen tai levittäminen, kun tällainen menettely rikkoo
i) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014 ( 37 ) 7 artiklan 1 kohdassa asetettuja rajoituksia ja aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan kuoleman tai vakavan vamman ihmiselle tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle tai huomattavaa vahinkoa ekosysteemille, eläimille tai kasveille; tai
ii) asetuksen (EU) N:o 1143/2014 8 artiklan nojalla annetun luvan tai mainitun asetuksen 9 artiklan nojalla annetun hyväksynnän ehtoa ja aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan kuoleman tai vakavan vamman ihmiselle tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle tai huomattavaa vahinkoa ekosysteemille, eläimille tai kasveille;
s) otsonikerrosta heikentävien aineiden, joko yksinään tai seoksessa, sellaisina kuin niitä tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/590 ( 38 ) 2 artiklan a alakohdassa, tuotanto, markkinoille saattaminen, tuonti, vienti, käyttö tai vapauttaminen taikka tuotteiden ja laitteiden sekä niiden osien, jotka sisältävät otsonikerrosta heikentäviä aineita tai joiden toiminta perustuu näihin aineisiin, sellaisina kuin niitä tarkoitetaan mainitun asetuksen 2 artiklan b alakohdassa, tuotanto, markkinoille saattaminen, tuonti, vienti tai käyttö;
t) 3. 39 fluorattujen kasvihuonekaasujen, joko yksinään tai seoksessa, sellaisina kuin niitä tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/573 2 artiklan a alakohdassa, tuotanto, markkinoille saattaminen, tuonti, vienti, käyttö tai vapauttaminen taikka tuotteiden ja laitteiden sekä niiden osien, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu näihin kaasuihin, sellaisina kuin niitä tarkoitetaan mainitun asetuksen 2 artiklan b alakohdassa, tuotanto, markkinoille saattaminen, tuonti, vienti tai käyttö taikka tällaisten tuotteiden ja laitteiden käyttöönotto. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdassa lueteltuun menettelyyn liittyvät rikokset ovat kvalifioituja rikoksia, jos tällainen menettely aiheuttaa
a) kooltaan tai ympäristöarvoltaan huomattavan ekosysteemin taikka suojelualueella olevan elinympäristön tuhoutumisen tai niihin kohdistuvaa laajalle levinnyttä ja huomattavaa vahinkoa, joka on joko peruuttamaton tai pitkäkestoinen, tai b) ilmaan, maaperään tai veden laatuun kohdistuvaa laajalle levinnyttä ja huomattavaa vahinkoa, joka on joko peruuttamaton tai pitkäkestoinen.”
5 artikla
“Luonnollisille henkilöille määrättävät seuraamukset
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että
a) 3 artiklan 2 kohdan a–d, f, j, k, l ja r alakohdan soveltamisalaan kuuluvista rikoksista voidaan määrätä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kymmenen vuotta, jos ne aiheuttavat ihmisen kuoleman;
b) 3 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvista rikoksista voidaan määrätä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta;
c) 3 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan kuuluvista rikoksista, kun mainitussa kohdassa viitataan 3 artiklan 2 kohdan a–d, f, j, k ja l alakohtaan, voidaan määrätä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään viisi vuotta, jos ne aiheuttavat ihmisen kuoleman;
d) 3 artiklan 2 kohdan a–l, p, s ja t alakohdan soveltamisalaan kuuluvista rikoksista voidaan määrätä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään viisi vuotta;
e) 3 artiklan 2 kohdan m, n, o, q ja r alakohdan soveltamisalaan kuuluvista rikoksista voidaan määrätä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta.”
Näiden direktiivin artiklojen vuoksi Suomen on käytännössä sovellettava laajennettua hyödyn menettämistä siten, että sitä ainakin joissain tapauksissa voidaan soveltaa myös törkeään ympäristön turmelemiseen. Kotimaista lainsäädäntöä on tulkittava siten, että EU-oikeuden tavoitteet täyttyvät myös.
Laajennettu hyödyn menettäminen
Menettämisseuraamus ei ole rangaistus, vaan keino poistaa rikoksella saavutettu taloudellinen hyöty. Hyödyn menettämisen sääntely on rikoslain 10:2:ssa:
”Valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, jolla tarkoitetaan:
1) rikoksella välittömästi saatua omaisuutta;
2) 1 kohdassa tarkoitetun omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta;
3) 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden tuottoa;
4) 1–3 kohdassa tarkoitetun omaisuuden ja tuoton arvoa;
5) rikoksella saadun säästön arvoa.
Jos hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioitava ottaen huomioon rikoksen laatu, rikollisen toiminnan laajuus ja muut olosuhteet.”
Ympäristörikosten osalta hyödyn menettämisessä ongelmallista on, että laillisen liiketoiminnan yhteydessä tehdyissä ympäristörikoksissa on lähes mahdotonta määrittää hyötyä siten, että kaikki hyöty saataisiin tuomittua menetetyksi. Rikoslain 10 luvun kokonaisuudistuksen yhteydessä rikoslakiin lisättiinkin säännös laajennetusta hyödyn menettämisestä, joka voidaan kohdistaa sellaisen omaisuuteen, joka on ilmeisesti peräisin muusta kuin vähäisestä rikollisessa toiminnassa. Tässä lainsoveltaja voi arvioida rikoshyödyn määrän suurpiirteisemmin. Tavoitteena tässä oli pystyä puuttumaan aiempaa tehokkaammin sellaisiin rikoksiin, joissa hyötyä on helppo piilottaa.
Käytännössä laajennettua hyödyn menettämistä sovellettaessa syyttäjän tulee näyttää ainoastaan se, että on tehty rikos ja rikoksesta on syntynyt tietty määrä hyötyä. Vastaajalle sen sijaan syntyy näyttötaakka siitä, mistä tietty hänen hallussaan oleva omaisuus on peräisin. Syyttäjä voi täyttää näyttötaakkansa jo sillä, että hän osoittaa, että vastaajalla on paljon enemmän varoja kuin mitä hänellä laillisten tulojensa perusteella pitäisi olla.
Laajennetun hyödyn menettämisen säännös on seuraavanlainen:
”Jos on tehty
1) rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta;
2) kätkemisrikos tai rahanpesu;
3) salakuljetus;
4) huumausainerikos tai huumausainerikoksen edistäminen;
5) lahjuksen antaminen tai lahjuksen ottaminen taikka lahjominen elinkeinotoiminnassa tai lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa;
6) järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen;
7) sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen, 20 luvun 8 b §:n 2 momentissa tarkoitettu lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin taikka paritus;
8) vaaran aiheuttaminen tietojenkäsittelylle; tai
9) 1–8 kohdassa tarkoitetun rikoksen rangaistava yritys
ja jos rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa taloudellista hyötyä, valtiolle menetetyksi voidaan tuomita omaisuus, joka on peräisin rikollisesta toiminnasta; menetetyksi tuomitsemista harkittaessa on muiden seikkojen ohella otettava erityisesti huomioon, onko omaisuus ilmeisesti peräisin muusta kuin vähäisenä pidettävästä rikollisesta toiminnasta ja onko menettämisseuraamuksen tuomitseminen tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi sekä saadaanko rikollisella toiminnalla toistuvasti merkittävä osa asianomaisen tuloista.
Menettämisseuraamukseen voidaan tuomita 1 momentissa tarkoitettuun rikokseen syyllistynyt tai siihen osallinen taikka se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty.
Edellä 1 momentissa mainittu omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi myös
1) siltä, joka on tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön sellaisessa suhteessa, jota tarkoitetaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 3 §:n 1 momentissa ( läheinen ), sekä
2) yksityiseltä elinkeinonharjoittajalta, yhtiöltä, muulta yhteisöltä tai säätiöltä, joka on tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön tai hänen läheiseensä sellaisessa suhteessa, jota tarkoitetaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 3 §:n 2 momentin 1 tai 2 kohdassa, jos on syytä olettaa, että omaisuus on menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi siirtynyt edellä mainituille.
Edellä 3 momentissa tarkoitettua menettämisseuraamusta ei tuomita, jos omaisuus on siirtynyt yli viisi vuotta aikaisemmin kuin 1 momentissa tarkoitettu rikos on tehty.
Jos kaksi tai useampi tuomitaan samaan menettämisseuraamukseen, nämä vastaavat siitä yhteisvastuullisesti.”
Käsittelen seuraavaksi menettämisseuraamuksen soveltamisen edellytyksiä.
Liipaisinrikos
Jotta laajennettua hyödyn menettämistä voitaisiin soveltaa, tulee rikoksen olla lain 1-9 kohdassa mainittu rikos eli niin sanottu liipaisinrikos. Jos rikos ei ole mikään näistä, ei laajennettua hyödyn menettämistä voida soveltaa. Sekä törkeä ympäristön turmeleminen että törkeä luonnonsuojelurikos ovat rangaistusmaksiminsa puolesta liipaisinrikoksia, koska niiden ankarin rangaistus on yli neljä vuotta vankeutta.
Kaikkiin törkeisiin rikoksiin ei kuitenkaan ole lainsäätäjän mukaan tarkoituksenmukaista soveltaa laajennettua hyödyn menettämistä. Tällaisia rikoksia ovat erityisesti henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset. Lainsäätäjä on antanut joitain esimerkkejä rikoksista, joihin laajennettua hyödyn menettämistä voidaan soveltaa. Yhdistävänä tekijänä näillä on usein se, että niihin voidaan soveltaa oikeushenkilön rangaistusvastuuta, ja että teolla tavoiteltu taloudellinen hyöty on ankaroittamisperuste. Näiltäkään osin törkeät ympäristörikokset eivät eroa muista rikoksista, joihin laajennettua hyödyn menettämistä on tarkoitus soveltaa.
Taloudellista hyötyä tuottava rikos
Jotta laajennettua hyödyn menettämistä voidaan soveltaa, tulee rikoksen olla sellainen, että se on omiaan tuottamaan taloudellista hyötyä. Myös EU-direktiivi sisältää saman vaatimuksen. Ympäristörikosten talousrikosluonteen vuoksi tämä tunnusmerkistö täyttynee melko todennäköisesti.
Menettämisseuraamuksen harkinnanvaraiset perusteet
Näiden kahden ehdottoman edellytyksen lisäksi laissa on useita harkinnanvaraisia perusteita, joita on arvioitava laajennettuun hyödyn menettämiseen. Näitä harkinnanvaraisia perusteita on kolme:
1) omaisuuden alkuperä muusta kuin vähäisestä rikollisesta toiminnasta,
2) menettämisseuraamuksen tarpeellisuus uusien rikosten ehkäisemiseksi sekä
3) rikollisen toiminnan rooli asianomaisesta tulosta.
Näistä ensimmäinen eli niin sanottu rikoshyötyperuste on keskeisin edellytys laajennetussa hyödyn menettämisessä, jonka mukaan määräytyy se, millaiseen omaisuuteen laajennettu hyödyn menettäminen voidaan kohdistaa. Ympäristörikoksissa omaisuus on käytännössä aina rahaa, joka on saatu säästönä, ansaintana tai kilpailuetuna.
Uusien rikosten ehkäiseminen on myös tärkeä peruste. Lainsäätäjän tarkoitus on ollut, että tuomioistuimet arvioisivat, voidaanko rikoksella saatua hyötyä käyttää uusien rikosten rahoittamiseen tai rikollisen toiminnan laajentamiseen. Ympäristörikoksissa lain rikkominen on usein merkittävässä roolissa toiminnan jatkamiselle tai laajentamiselle, ja tältä osin tämän kriteerin täyttymistä voidaan pitää mahdollisena.
Viimeinen ja vaikeaselkoisin kriteeri on rikollisen toiminnan osuus tekijän tuloista. Merkittävä osa voi olla joko suhteellinen tai absoluuttinen osuus tuloista, eli suuri euromäärä on itsessään jo tämän soveltumista puoltava tekijä. Ympäristörikoksissa tämän kriteerin osalta ongelmallista on erottaa laillisen ja laittoman toiminnan rahavirrat toisistaan.
Lopuksi
Laajennetun hyödyn menettämisen soveltaminen vaikuttaisi ainakin tietyissä tapauksissa soveltuvan hyvin törkeisiin ympäristörikoksiin. Soveltamisongelmaksi jää edelleen tekojen linkittyminen laillisen liiketoiminnan yhteyteen sekä tapauskohtaiset erot rikoksissa. Toistaiseksi laajennettu hyödyn menettäminen onkin ollut ympäristörikoksissa harvinainen tuomioistuinkäytännössä.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Juristi, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
