Rikoslain 48-luku: Ympäristörikoksista

Vuoden 1889 rikoslaissa ympäristölle ei annettu itsenäistä arvoa vaan ainoastaan sen arvo käyttäjilleen ja omistajilleen. Tällöin rangaistavaa oli ympäristön vahingoittaminen ja luonnonvarojen käyttäminen tavalla, joka haittasi sen omistajia tai muita käyttäjiä. Vasta säädeltäessä luonnonvarojen käyttöä enemmän 1900-luvulla eri lakeihin otettiin säännöksiä, joilla kiellettiin pilaamasta ympäristöä. Tällaisia säännöksiä oli esimerkiksi vuoden 1961 vesilaissa ja sekä vuoden 1974 laissa maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta. Rikoslain kokonaisuudistuksen toisessa vaiheessa vuonna 1995 nämä eri säännökset päätettiin keskittää rikoslakiin, koska ne katsottiin niin ankariksi, että vankeusuhka oli välttämätön. Rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksuttiin periaate, että vankeusuhkaiset säädökset on keskitettävä rikoslakiin.


_________________________________________________________________________


1 § Ympäristön turmeleminen


Uudistettaessa ympäristörikossääntelyä vuonna 1995 rikoslakiin päätettiin ottaa yksi yleinen säännös kattamaan kaikki aineellisen ympäristölainsäädännön rikkomukset, tämän rikoksen nimeksi tuli ympäristön turmeleminen. Johtuen säännöksen luonteesta yleiskriminalisointina, se on yksi rikoslain pisimmistä pykälistä ja tunnusmerkistö kattaa todella laajan alan eri rikoksia. Myöhemmin tähän rikoslain pykälään päätettiin lisätä myös sellaisia tekoja, jotka kiellettiin EU-asetuksissa. Pykälää onkin muutettu kymmeniä kertoja EU-säännösten tai kotimaisten lakien muuttuessa.


Pykälä on hyvin moniosainen, mutta sen perustunnusmerkistö on ympäristön pilaantuminen tai muuttaminen pilaantumiseen rinnastuvalla tavalla. Ympäristön pilaaminen on vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta sallittua lähtökohtaisesti vain, jos siihen on lupa. Ilman tätä lupaa tai luvanvastaisesti tapahtuva pilaaminen on rangaistavaa. Ympäristön ei tarvitse pilaantua vaan teon on oltava omiaan aiheuttamaan pilaantumista. Tämä tarkoittaa, että rangaistavia ovat myös sellaiset teot, jotka aiheuttavat ympäristön pilaantumisen vaaraa.


Rikokseen voidaan syyllistyä kahdeksalla eri tavalla:


1) Aineiden, esineiden, säteilyn tai muun vastaavan päästäminen tai jättäminen ympäristöön. Tämä kattaa erilaiset saasteet ja roskaamisen. Jotta kyseessä olisi rikos, tämän on oltava aineellisen ympäristönormiston, esimerkiksi ympäristönsuojelulain vastaista.


2) Aineiden, tuotteiden tai laitteiden käsittely vastoin niihin liittyvää erityisnormistoa. Tämä kattaa esimerkiksi vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja valmistuksen.


3) Jätehuollon järjestämisen laiminlyönti. Tämä on passiivinen rikos, jossa jätehuolto jätetään järjestämättä.


4) Jätteiden maahantuonti, kauttakuljetus tai maastavienti vastoin lakia.


5) Tiettyjen ympäristölle vaarallisten aineiden maahantuonti, kauttakuljetus tai maastavienti vastoin lakia. Tämä kriminalisointi perustuu pääasiassa EU-asetuksiin, joissa velvoitetaan kriminalisoimaan kuljetukset.


6) GMO:n eli muuntogeenisten organismien vienti maasta ilman lupaa.


7) Aluskierrätysasetuksen (EU) tiettyjen tiedotusvelvoitteiden laiminlyönti.


8) Ympäristön muuttaminen pilaamiseen rinnastuvalla tavalla tiettyjen kansallisten lakien nojalla.


Näistä maastaviennit ja -tuonnit eli kohdat 4–6 ovat rangaistavia myös yrityksenä. Muutoin teot ovat rangaistavia tahallisina ja törkeästä huolimattomuudesta. Ympäristön turmelemisella on poikkeava 10 vuoden vanhenemisaika, pääsäännön mukaan teko vanhentuisi viidessä vuodessa. Syynä tähän on, että usein teot tulevat ilmi vasta huomattavasti myöhemmin. Teosta tuomitaan 25–70 henkilöä vuosittain.


Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta


1) saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti,


2) valmistaa, luovuttaa, kuljettaa, käyttää, käsittelee tai säilyttää ainetta, valmistetta, seosta, tuotetta tai esinettä taikka käyttää laitetta vastoin

a) vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettua lakia,

b) kemikaalilakia,

c) REACH-asetusta,

d) CLP-asetusta,

e) biosidiasetusta,

f) kasvinsuojeluaineasetusta,

g) a–f alakohdassa mainitun säädöksen tai ympäristönsuojelulain (527/2014) nojalla annettua säännöstä,

h) otsonikerrosta heikentävistä aineista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1005/2009,

i) tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 842/2006,

j) pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 850/2004,

k) pesuaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 648/2004 3, 4 tai 4 a artiklaa

l) jätelain (646/2011) 147 §:n 2 momentissa mainittua säännöstä,

m) jätelain nojalla annettua säännöstä, yksittäistapausta koskevaa määräystä tai kieltoa taikka

n) elohopeasta ja asetuksen (EY) N:o 1102/2008 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/852,


3) laiminlyö jätelain mukaisen jätehuollon järjestämisvelvollisuutensa,


4) tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta jätettä vastoin

a) jätelakia, sen nojalla annettua säännöstä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä,

b) jätteiden siirrosta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1013/2006 taikka

c) elohopeasta ja asetuksen (EY) N:o 1102/2008 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/852,


5) tuo maahan tai vie maasta ainetta, valmistetta tai tuotetta vastoin

a) ympäristönsuojelulain nojalla annettua asetusta,

b) otsonikerrosta heikentävistä aineista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1005/2009,

c) tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 842/2006,

d) vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 649/2012,

e) pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 850/2004 tai

f) elohopeasta ja asetuksen (EY) N:o 1102/2008 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/852,


6) vie maasta muuntogeenisiä organismeja, niitä sisältäviä elintarvikkeita tai rehuja vastoin muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittävistä siirroista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1946/2003 taikka


7) aluskierrätyksestä sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 ja direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2013 vastaisesti laiminlyö huolehtia siitä, että asetuksen 5 artiklassa tarkoitettu vaarallisten materiaalien luettelo on ajan tasalla silloin kun alus toimitetaan aluspurkamoon, tai siirtää aluksen purettavaksi muualle kuin asetuksen 16 artiklassa tarkoitetussa eurooppalaisessa luettelossa mainittuun aluspurkamoon


siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle, on tuomittava ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Edellä 1 momentin 4–6 kohdassa tarkoitetun tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.

Ympäristön turmelemisesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ryhtyy muuten kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muuttamaan ympäristöä vastoin


1) maankäyttö- ja rakennuslakia (132/1999),


2) vesilakia (587/2011),


3) maa-aineslakia (555/1981),


4) Saimaan ja Vuoksen juoksutussääntöä taikka


5) näiden nojalla annettua säännöstä, yleistä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä taikka kaavaa tai lupaa


siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista.

_________________________________________________________________________


2 § Törkeä ympäristön turmeleminen


Myös törkeä ympäristön turmeleminen oli aikaisemmin hajautettuna erityislakeihin. Näissä erityislaeissa oli usein rangaistussäännöksessä oma törkeä tekomuotonsa kaikkein pahekstuttavimmille teoille. Rikoslain kokonaisuudistuksen toisessa vaiheessa vuonna 1995 nämä keskitettiin rikoslakiin yhden rikosnimikkeen alle. Tällöin osa aikaisemmin törkeistä tekomuodoista muuttui tavallisiksi ja osa aikaisemmin tavallisista teoista muuttui törkeiksi. Vuonna 2015 pykälää uudistettiin osana muita ympäristörikoksia koskevaa laajempaa uudistusta siten, että teossa otettiin paremmin huomioon taloudelliset motiivit. Tällöin aikaisemmista ankaroittamisperusteista poistettiin piittaamattomuus viranomaismääräyksistä ja lisättiin kaksi uutta, talousrikoksille tyypillistä ankaroittamisperustetta eli huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu ja erityinen suunnitelmallisuus.


Ympäristön turmeleminen voi muuttua törkeäksi kolmella perusteella. Näistä ensimmäinen on ympäristölle aiheutetun vahingon tai vahingon vaaran mittakaava. Tässä huomioidaan vahingon pitkäaikaisuus, laajuus ja muut seikat. Vahingon pitkäaikaisuus tarkoittaa useiden kuukausien tai jopa vuosien ajan vaikuttavia vahinkoja. Tällaisen muutoksen on kuitenkin oltava myös muutoin suuri. Mitä laajempi vahinko, sen lyhyempää kestoa siltä edellytetään. Muut seikat voivat liittyä muihin luontoarvoihin, kuten luonnon monimuotoisuuteen ja virkistysarvoon. Toteutunut vahinko on aina merkittävämpää kuin aiheutettu vaara.


Toinen peruste on teolla tavoiteltava huomattava taloudellinen hyöty. Tähän ei ole oikeuskäytännössä muodostunut selkeitä rajoja, koska ympäristövelvoitteiden laiminlyönti kustannusedun saavuttamiseksi on erityisasemassa verrattuna muihin rikoksiin, joilla tavoitellaan taloudellista hyötyä. Hallituksen esityksen perusteella tämä rahasumma olisi rinnastettava taloudelliseen hyötyyn, jota rikoksilla yleensä tavoitellaan. Mitä isomman mittakaavan toimintaa, sitä suurempaa hyötyä tulee siis tavoitella, että rikoksesta tulisi törkeä. Tämä on sinänsä perusteltua siitä näkökulmasta, että jos rahasummaa verrattaisiin esimerkiksi törkeään varkauteen, olisivat kaikki ympäristön turmelemiset törkeitä. Hyödyn ei tarvitse toteutua, vaan sen tavoittelu riittää.


Kolmas peruste on teon erityinen suunnitelmallisuus. Koska ympäristön turmeleminen tapahtuu usein tietoisesti osana liiketoimintaa, edellytetään suunnitelmallisuudelta poikkeuksellista astetta. Tätä voi olla toiminnan järjestelmällisyys, teon salaaminen tehokkaasti tai useiden toimijoiden yhteistyö.


Teon on oltava myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeä ympäristön turmeleminen on yleensä tahallista, mutta siitä voidaan rangaista myös törkeästä huolimattomuudesta, jos vahinko on laajamittaista tai muutoin arvokasta. Jos ympäristön turmelemisen yritys olisi rangaistavaa, olisi myös törkeän tekomuodon yritys rangaistavaa. Ympäristön turmelemisessa vain tiettyjen tekotapojen yritys on rangaistavaa, silloin vain näiden tekotapojen yrityksestä voidaan rangaista törkeänä ympäristön turmelemisena.


Törkeästä ympäristön turmelemisesta annetaan yksittäisiä tuomioita vuosittain. Näistä näyttävin on luultavasti Talvivaara-tapaus.


Törkeän ympäristön turmelemisen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos ympäristön turmelemisessa


1) ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus tai muut seikat,


2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä taikka


3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti


ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ympäristön turmelemisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.


Yritykseen sovelletaan vastaavasti, mitä 1 §:ssä säädetään yrityksestä.

_________________________________________________________________________


3 § Ympäristörikkomus


Ympäristörikkomus otettiin rikoslakiin uutena rikoksena vuonna 1995 rikoslain kokonaisuudistuksen toisessa vaiheessa, kun ympäristörikokset keskitettiin rikoslakiin. Ympäristörikkomus tarkoitettiin jo alun perin ympäristön turmelemisen lieväksi tekomuodoksi, mutta siihen haluttiin keskittää myös tiettyjä muita ympäristönormistojen rikkomuksia, jotka eivät vakavimmillaankaan ole rangaistavia ympäristön turmelemisena. Vuonna 1999 säännöstä päivitettiin siten, että vesiliikennelain vastainen ympäristöä vaarantava toiminta tuli rangaistavaksi ympäristörikkomuksena. Vuonna 2014 säännöstä päivitettiin siten, että pykäläviittaukset osoittaisivat oikeaan kohtaan ympäristönsuojelulaissa, sekä lisättiin törkeä huolimattomuus tahallisuuden lisäksi 3-momenttiin, jossa rangaistaan ympäristöluvan hakematta jättäminen. Vuonna 2018 pykälään lisättiin uusi 4-momentti, jossa kriminalisointiin ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ilmoituksenvaraisessa toiminnassa.

Ympäristörikkomukseen voi syyllistyä neljällä tavalla. Ensimmäinen on syyllistyä ympäristön turmelemiseen, jonka vahingot tai vahingon vaara on niin vähäinen, että teosta rangaistaan lievänä tekona eli rikkomuksena. Toinen tekotapa on laiminlyödä määräystä, jonka viranomainen on antanut kertaluonteiseen tai melua aiheuttavaan toimintaan. Kolmas tekotapa on jättää hakematta ympäristölupaa toimintaan, johon sitä vaaditaan. Neljäs tekotapa on ryhtyä tiettyihin ilmoituksenvaraisiin toimintoihin tekemättä vaadittua ilmoitusta. Tämä on kuitenkin rangaistavaa vain, jos teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista. Viides tekotapa on rikkoa vesiliikennelakia tavalla, joka vaarantaa ympäristöä.


Ympäristörikkomuksesta ei voida rangaista, jos teko on niin vakava, että siitä voidaan rangaista ympäristön turmelemisena. Tässä arvioidaan käytännössä teon vaikutuksia ja sen aiheuttamaa vaaraa. Teosta tuomitaan 5-15 ihmistä vuosittain. Teko voidaan käsitellä myös sakkomenettelyssä.


Ympäristörikkomuksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos ympäristön turmeleminen, huomioon ottaen ympäristölle tai terveydelle aiheutetun vaaran tai vahingon vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava ympäristörikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.


Ympäristörikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo ympäristönsuojelulain 122 ja 123 §:n nojalla annettuja määräyksiä.


Ympäristörikkomuksesta tuomitaan niin ikään se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö ympäristönsuojelulain 27–29 §:ssä tarkoitetun velvollisuuden hakea ympäristölupaa, jollei teko ole ympäristön turmelemisena rangaistava.

Ympäristörikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista ilman ympäristönsuojelulain 115 a–115 d §:ssä edellytettyä ilmoituspäätöstä siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle, jollei teko ole rangaistava ympäristön turmelemisena.


Ympäristörikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo vesiliikennelain 5 §:n 1 momentissa säädettyä vesikulkuneuvon käyttämistä koskevaa velvollisuutta, vesiliikennelain 2 luvussa tarkoitettua vesiliikenteen sääntöä tai mainitun lain 101 §:n nojalla annettua alueellista tai vesikulkuneuvotyyppiä koskevaa kieltoa tai rajoitusta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa ympäristölle.

_________________________________________________________________________


4 § Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen


Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen otettiin myös rikoslakiin uutena säännöksenä vuonna 1995 rikoslain kokonaisuudistuksen toisessa vaiheessa. Tarkoituksena oli lisätä rangaistussäännös sellaisia tilanteita varten, joissa aiheutetaan merkittävää vaaraa ympäristölle, mutta joissa tahallisuuden vaatimus ei täyty. Vuonna 2000 säännöstä päivitettiin kun ympäristönsuojelulaki säädettiin, jotta säännöksissä viitattaisiin oikeaan lakiin. Vuonna 2015 säännökseen tehtiin teknisiä korjauksia, koska muut rikoslain ympäristörikokset muuttuivat, jolloin viittaussäännökset tuli päivittää.


Tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen voi syyllistyä matalammalla kuin törkeällä huolimattomuudella. Tähän riittää siis tavallinen huolimattomuus. Lisäedellytyksenä on, että teko tehdään kuten ympäristön turmelemisen 1-momentin 1-kohdassa tai 3-momentissa kuvatulla tekotavalla eli päästöllä tai lainvastaisella ympäristön muuttamisella. Toinen vaihtoehto on, että rikotaan ympäristönsuojelulakia tai jätelakia ympäristönsuojelulain 2–6 kohdissa kuvatulla tavalla. Tämä kattaa lähes kaikki muut tavat syyllistyä ympäristön turmelemiseen.


Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen on rajattu tilanteisiin, joissa aiheutettu vahinko tai vahingon vaara on erityisen suuri. Tässä huomioidaan samat seikat kuin törkeässä ympäristön turmelemisessa ja tahallisena tehtynä tällaisen vahingon aiheuttaminen olisikin tyypillisesti rangaistavaa törkeänä ympäristön turmelemisena. Suuruutta arvioidaan pääasiassa pitkäkestoisuuden ja laajuuden nojalla.


Tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta on rangaistu vain yksittäisiä henkilöitä.

Tuottamuksellisen ympäristön turmelemisen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka muusta kuin törkeästä huolimattomuudesta


1) puuttuu ympäristöön 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 3 momentissa tarkoitetulla tavalla taikka


2) rikkoo jätelakia tai ympäristönsuojelulakia tai niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä 1 §:n 1 momentin 2–6 kohdassa tarkoitetulla tavalla


siten, että ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus ja muut seikat, on tuomittava tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

_________________________________________________________________________


5 § Luonnonsuojelurikos


Luonnonsuojelurikos otettiin rikoslakiin uutena rikoslain kokonaisuudistuksen toisessa vaiheessa vuonna 1995. Tätä ennen rikossäännöksillä ei suojeltu erikseen luontoarvoja, vaan enemmänkin omaisuudensuojaa. Kuitenkin ajattelutavan muuttuessa 2000-luvun lähestyessä ympäristöllä tunnustettiin olevan itsenäistä arvoa ja ympäristöön kohdistuvia rikoksia alettiin laajentaa. Pykälään lisättiin vuonna 1996 säännös valaiden suojelusta ja vuonna 1998 Etelämantereen suojelusta. Syynä tähän olivat kansainväliset sopimukset, joihin Suomi liittyi.


Luonnonsuojelurikokseen syyllistytään rikkomalla luonnonsuojelulakia tai EU-asetusta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta ja kansainvälisestä kaupasta. Kiellettyä on ensinnäkin hävittää tai turmella luonnonsuojelulaissa suojattu tai rauhoitettu kohde. Hävittämisellä ja turmelemisella tarkoitetaan kohteen vahingoittamista siten, että se menettää sen arvon, minkä vuoksi se on suojeltu. Esimerkkinä tällaisesta voidaan mainita suojellun kasvin tallaamisen. Suojattuja luontokohteita voivat olla esimerkiksi luonnonalue, eläin tai kasvi. Pykälä kattaa myös muut luontokohteet, mutta ei esimerkiksi rakennuksia, koska ne eivät ole luontokohteita.


Toinen tekotapa on luonnonsuojelulain vastaisesti erottaa ympäristöstään tai ostaa, myydä, ottaa vastaan, kuljettaa, maahantuoda tai maastaviedä sellainen kohde, jota ei saisi erottaa ympäristöstään, tuoda maahan tai viedä maasta. Käytännössä tämä voisi esimerkiksi tarkoittaa linnun munien ottamista pois pesästä tai maastavientiä.

Kolmas tekotapa on EU-asetuksen rikkominen, jonka kriminalisointiin EU-sääntely velvoittaa. EU-asetuksessa kielletään tiettyjen eläinten ja kasvien maahanvienti tai kauppa. Osallistumalla tällaisten kasvien tai eläinten kauppaan tai maahantuontiin voi syyllistyä rikokseen.


Luonnonsuojelurikoksessa on myös kaksi muuta kansainvälisistä sopimuksista johtuvaa kriminalisointia. Näistä ensimmäinen on kielto käyttää suomalaista alusta valaan- tai hylkeenpyyntiin. Kiellettyä on myös aiheuttaa vahinkoa Etelämantereen alkuperäisluonnolle, mistä on myös annettu oma lakinsa. Saman sopimuksen nojalla on kiellettyä räjäyttää ydinräjähde Etelämantereella.


Luonnonsuojelurikos on rangaistava tahallisena tai törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Tahallisen rikoksen yritys on myös rangaistava. Vähäiset teot eivät kuitenkaan ole rangaistavia. Tällaisina tapauksina voidaan mainita esimerkiksi yksittäisen rantaorvokin poimiminen Ahvenanmaalla. Teosta tuomitaan 1–15 henkilöä vuosittain. Yksi eniten uutisoituja tapauksia on ollut tapaus, jossa henkilö keräsi tuhansia linnunmunia kokoelmaansa. Teon yrityksestä tuomitseminen on äärimmäisen harvinaista. Luonnonsuojelurikoksellla on poikkeava 10v vanhenemisaika, pääsäännön mukaan teko vanhentuisi viidessä vuodessa. Syynä tähän on, että teot tulevat usein ilmi viiveellä ja niiden tutkiminen on haastavaa.


Luonnonsuojelurikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta


1) oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tai sen nojalla suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn taikka toimenpiderajoituksen alaisen tai toimenpidekieltoon määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen,


2) luonnonsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti erottaa ympäristöstään taikka tuo maahan, vie maasta tai kuljettaa Suomen alueen kautta kohteen taikka myy, luovuttaa, ostaa tai ottaa vastaan kohteen, joka on mainitulla tavalla erotettu ympäristöstään, tuotu maahan tai viety maasta taikka


3) luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 vastaisesti tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta mainitun asetuksen liitteessä A tai B tarkoitetun kohteen ilman asetuksessa tarkoitettua lupaa tai todistusta taikka vastoin luvan tai todistuksen ehtoja, taikka ostaa, tarjoutuu ostamaan, hankkii kaupallisiin tarkoituksiin, esittelee julkisesti kaupallisessa tarkoituksessa, käyttää taloudellisessa hyötymistarkoituksessa, myy, pitää hallussa myyntitarkoituksessa, tarjoaa tai kuljettaa myytäväksi mainitun asetuksen liitteessä A tai B tarkoitetun kohteen,


on tuomittava luonnonsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää suomalaista alusta valaanpyyntiin taikka rikkoo valaiden ja arktisten hylkeiden suojelusta annetun lain 2 tai 2 a §:n maahantuontikieltoa taikka 3 §:n rauhoitussäännöstä tai haltuunottokieltoa. (20.12.1996/1108)


Luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan niin ikään se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttaa vahinkoa Etelämanneralueella alkuperäisenä esiintyville eliöille rikkomalla Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetun lain (28/1998) 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua kieltoa taikka menettelemällä ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti lain 21 §:n 1 momentissa, 23 §:n 1 momentissa tai 25 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. (18.10.1996/29 v. 1998)


Luonnonsuojelurikoksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, jonka merkitys luonnonsuojelun kannalta on vähäinen.


Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.

_________________________________________________________________________


5 a § Törkeä luonnonsuojelurikos


Törkeä luonnonsuojelurikos lisättiin rikoslakiin vuonna 2015. Syynä tälle oli, että luonnonsuojelurikoksia tehtiin yhä useammin taloudellisin motiivein, ja osin myös niin laajamittaisesti, että perustunnusmerkistön rangaistusasteikko, enintään kaksi vuotta vankeutta, jäi liian suppeaksi. Kansainvälisistä velvoitteista ei johtunut pakkoa säätää törkeää tekomuotoa, mutta kansalliset syyt puolsivat tätä.


Luonnonsuojelurikos voi muuttua törkeäksi kolmella perusteella:


1) Vakava vaara tai vahinko luontokohteen säilymiselle. Säilyminen on haastava käsite, joka on määritelty myös laissa epäselvästi. Vakava vaara tai vahinko säilymiselle on esimerkiksi sukupuuton uhka tai laajamittainen vahinko luonnonsuojelualueella. Tämä kriteeri suojaa käytännössä luontoarvoja, joten mitä vakavampaa vahinkoa tai vaaraa luontoarvoille aiheutetaan, sitä todennäköisemmin teko muuttuu törkeäksi.


2) Teolla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä. Tämä on tyypillinen kvalifiointiperuste teon määrittämisessä törkeäksi. Huomioitavaa on, että hyödyn tavoitteleminen riittää, eli hyödyn saamisessa ei tarvitse onnistua. Hyödyn tavoittelu edellyttää, että tekijällä on kaupallinen tarkoitus. Hyödyn euromäärää ei määritellä laissa tai hallituksen esityksessä, mutta sen voidaan perustellusti arvella asettuvan oikeuskäytännössä useisiin kymmeniin tuhansiin.


3) Teko tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Tämä peruste on hyvin lähellä taloudellista hyötyä, kuten muissakin talousrikoksissa, mutta voi joissain tapauksissa myös erota siitä.


Teosta ei toistaiseksi ole tuomittu ketään. Teon yritys on myös rangaistava.


Törkeän luonnonsuojelurikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos luonnonsuojelurikoksessa


1) rikoksella aiheutetaan vakavaa vaaraa tai vahinkoa eliölajin, luonnonalueen tai muun luontoon kuuluvan kohteen säilymiselle ottaen huomioon rikoksen kohteena olevan eliölajin erityinen harvinaisuus tai uhanalaisuus taikka eliölajille, luonnonalueelle tai muulle luontoon kuuluvalle kohteelle aiheutetun vaaran tai vahingon pitkäaikaisuus tai laaja ulottuvuus,


2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai


3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti


ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä luonnonsuojelurikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.


Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.


_________________________________________________________________________


6 § Rakennussuojelurikos


Myös rakennussuojelurikos lisättiin rikoslakiin kokonaisuudistuksen toisessa vaiheessa vuonna 1995. Aiemmin erilaisia säännöksiä oli sisältynyt rakennussuojelusta annettuihin erityislakeihin, kuten vuoden 1958 rakennuslakiin. Rangaistussäännös oli kuitenkin epäselvä, ja vuonna 1995 rakennettua ympäristöä haluttiin turvata voimakkaammin ottamalla sitä suojaava säännös rikoslakiin. Vuonna 1996 säännöstä lähdettiin jo päivittämään, koska Suomi liittyi Etelämannerta koskevaan sopimukseen, jossa velvoitettiin jäsenvaltioita kriminalisoimaan tiettyjä tekoja. Vuonna 1998 säännöksen viittauksia muutettiin, kun maankäyttö- ja rakennuslaki uudistui. Myös vuonna 2010 pykälään tehtiin tekninen muutos rakennusten suojelua koskevan sääntelyn muuttuessa.


Rakennussuojelurikokseen voi syyllistyä neljällä tavalla: purkamalla, hävittämällä, turmelemalla tai peittämällä kohteen. Teon tulee olla oikeudenvastainen, koska nämä teot voivat useissa tapauksessa olla sallittuja lain nojalla. Kohteet, joihin tekoja ei saa kohdistaa, määritellään joko maankäyttö- ja rakentamislaissa tai rakennusperinnön suojelemisesta annetussa laissa. Maankäyttö- ja rakennuslain 38 §:n ja 53 §:n nojalla kunta voi määrätä rakennuskiellon alueelle, jota ollaan kaavoittamassa. Tämän kiellon rikkominen voi johtaa tuomioon rakennussuojelurikoksesta.


Rakennusperintösuojelulain nojalla voidaan suojella rakennus tai asettaa se vaarantamiskieltoon eli suojelupäätöstä edeltävään tilaan, jolla suojataan rakennuksen perintöarvo väliaikaisesti. Näiden kieltojen rikkomisesta voidaan rangaista rikostuomiolla. Rangaistavaa on myös hävittää kiinteä muinaismuisto tai aluksen hylky. Kiinteitä muinaismuistoja ovat muinaismuistolain nojalla esimerkiksi muinaiset kalmistot, hylätyt linnoitukset, palvontapaikat ja asumusten jäännökset. Näiden hävittäminen ilman lupaa on rangaistavaa. Myös yli sata vuotta vanhojen alusten hylyt ovat rauhoitettuja saman lain nojalla.


Niin ikään rangaistavaa on hävittää, siirtää tai vahingoittaa Etelämantereen historiallista paikkaa tai muistomerkkiä, nämä on määritelty erikseen Etelämantereen suojelusopimuksen liitteessä V.


Teko on rangaistava tahallisena sekä törkeästä huolimattomuudesta tehtynä, kuten muutkin ympäristörikokset. Myös tahallisen rikoksen yritys on rangaistava. Rakennussuojelurikoksella on poikkeava 10 vuoden vanhenemisaika, pääsäännön mukaan teko vanhentuisi viidessä vuodessa. Teosta tuomitaan yksittäisiä henkilöitä vuosittain. Merkittävästi uutisoituja tapauksia ovat esimerkiksi Raaseporin linnan luvattomat kaivaukset ja Oulussa parkkihallin rakennustöissä vahingossa tuhoutunut muinaismuisto.


Rakennussuojelurikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ilman laissa edellytettyä lupaa purkaa, hävittää, turmelee tai peittää rakennettuun ympäristöön kuuluvan kohteen, joka on

1) maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla annetulla määräyksellä suojeltu tai (5.2.1999/154)


2) rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) nojalla suojeltu tai päätetty asettaa vaarantamiskieltoon, (4.6.2010/500)


on tuomittava rakennussuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Rakennussuojelurikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta purkaa, hävittää tai turmelee muinaismuistolaissa (295/63) tarkoitetun kiinteän muinaisjäännöksen taikka aluksen hylyn tai sen osan ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti.


Rakennussuojelurikoksesta tuomitaan niin ikään se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vahingoittaa, siirtää tai tuhoaa Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetun lain (28/1998) 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun historiallisen paikan tai muistomerkin. (18.10.1996/29 v. 1998)


Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.

_________________________________________________________________________


Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/rikoslaki


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF




10 katselukertaa0 kommenttia