Arvopaperit taseessa osa 2 - luokittelu
- Eelis Paukku
- 23.6.
- 5 min käytetty lukemiseen
Arvopaperien luokittelu aiheuttaa yhtiöiden kirjanpidossa omia haasteita, erityisesti kun tähän yhdistetään niiden poikkeava luokitus verotuksessa. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen arvopapereiden luokitteluun vaikuttavia seikkoja, ja miten rajanvetoa tulisi tehdä eri tilanteissa. Blogikirjoitus on arvopaperien kirjaamista koskevan kirjoitussarjan toinen kirjoitus, ensimmäisen tekstin löydät tästä.
Arvopaperit taseessa – pysyvät vastaavat
Arvopaperien tasearvostusta voidaan tarkastella melko pitkälle kirjanpitolain yleisten sääntöjen perusteella. Ensimmäinen näistä on kirjanpitolain 4:3 §:ssä:
”Taseen vastaavien erät jaetaan pysyviin ja vaihtuviin käyttötarkoituksensa perusteella. Pysyviä ovat erät, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena. Muut vastaavien erät ovat vaihtuvia.”
Käytännössä siis pysyviin vastaaviin kirjataan kaikki sellaiset arvopaperit, joiden suunniteltu pitoaika on yli vuoden. Tilinpäätöstä laadittaessa keskeinen kysymys onkin, aiotaanko arvopapereita pitää yli seuraavan tilikauden. Jos vastaus tähän on kyllä, niin luokittelu on suhteellisen yksinkertaista. Kirjanpitoasetuksen 1:6 §:n mukaan pysyvissä vastaavissa esitetään ryhmässä III sijoitukset seuraavat hyödykkeet:
”III Sijoitukset
1 Osuudet saman konsernin yrityksissä
2 Saamiset saman konsernin yrityksiltä
3 Osuudet omistusyhteysyrityksissä
4 Saamiset omistusyhteysyrityksiltä
5 Muut osakkeet ja osuudet
6 Muut saamiset”
Kirjanpitolain 1:7 § sisältää omistusyhteysyrityksen määritelmän:
”Omistusyhteysyritys on kirjanpitovelvollisen konserniin kuulumaton kotimainen tai ulkomainen yritys, jossa kirjanpitovelvollisella on sellainen omistusosuus, joka luo kirjanpitovelvollisen ja yrityksen välille pysyvän yhteyden ja on tarkoitettu edistämään kirjanpitovelvollisen tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimintaa. Jollei kirjanpitovelvollinen muuta näytä, yritystä pidetään omistusyhteysyrityksenä, jos kirjanpitovelvollisella on vähintään viidesosa yrityksen osakepääomasta tai vastaavasta pääomasta.”
Käytännössä jos tietyn yhtiön osakkeista omistetaan yli 20 %, niin yhtiö on omistusyhteysyritys. Jos omistusosuus on tätä alempi, pysyvien vastaavien arvopaperit kirjataan kohtaan 5: Muut osakkeet ja osuudet. Tässä on huomioitavaa, että samaan tase-erään voidaan kirjata verotukselliselta luokitukseltaan erilaisia arvopapereita.
Arvopaperit taseessa – vaihtuvat vastaavat
Jos taas omaisuus on tarkoitus luovuttaa seuraavana tilikautena, luokittelu muuttuu vaikeammaksi. Vaihtuvien vastaavien arvopaperit voivat olla kirjanpitoasetuksen 1:6:n mukaisesti joko kohdan I.4 mukaista muuta vaihto-omaisuutta tai kohdan III.2 mukaisia muita osakkeita ja osuuksia tai III.3 mukaisia muita arvopapereita. Luokittelu näiden välillä tehdään käyttötarkoituksen perusteella.
Vaihto-omaisuuden ja rahoitusomaisuuden määritelmät ovat kirjanpitolain 4:4 §:ssä:
”Vaihto-omaisuutta ovat sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tai kulutettaviksi tarkoitetut hyödykkeet.
Rahoitusomaisuutta ovat rahat, saamiset sekä tilapäisesti muussa muodossa olevat rahoitusvarat.”
Näistä rahoitusomaisuuden käsite on suppeampi, jolloin rajanveto on helpompaa aloittaa siitä. Rahoitusomaisuusarvopaperit on tarkoitettu rahavaroja korvaavaksi kassareserviksi, joita käytetään tai pidetään varalla aktiivisesti menojen kattamiseen. Niiden ensisijainen tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, vaan toimia yrityksen päivittäiseen toimintaan käytössä olevina varoina. Toki näillä usein pyritään hakemaan korkeampaa tuottoa kuin pankkitilin korko, mutta niillä otetaan huomattavasti vähemmän riskiä kuin muilla sijoituksilla, ja ne ovat hyvin likvidiä omaisuutta. Kaiken kaikkiaan kyseessä on melko harvinainen omaisuuserä ainakin omalla tilintarkastajakokemuksellani.
Vaihto-omaisuusarvopaperit taas on tarkoitettu voiton hankkimiseksi nimenomaan kaupankäynnillä. Vaihto-omaisuuteen kirjattaville arvopapereille keskeinen ominaisuus, joka erottaa ne pysyvien vastaavien sijoituksista, on lyhyt pitoaika. Rahoitusomaisuudesta ne taas erottaa se, että niillä tavoitellaan tuottoa itsenäisesti, joskus jopa omana liiketoimintanaan. Myös muun liiketoiminnan ohella harjoitettava arvopaperikauppa voi tarkoittaa, että arvopaperit tulee merkitä vaihto-omaisuuteen.
Arvopaperit verotuksessa – vaihto-omaisuus ja muu omaisuus
Arvopaperien arviointia verotuksessa vaikeuttaa huomattavasti se, että verotuksen arvopaperimääritelmät eivät ole sidottuja taseessa tehtyihin ratkaisuihin, ja verotuksen omaisuusluokat eroavat näistä. Elinkeinoverolain 5 §:n mukaan omaisuuslajeja ovat rahoitus-, vaihto-, sijoitus-, käyttö- ja muu omaisuus. Arvopaperit voivat olla mitä tahansa näistä.
Sijoitusomaisuus on kuitenkin poissuljettavissa nopeasti useimmilla kirjanpitovelvollisilla. Elinkeinoverolain 11 §:n mukaan:
”Sijoitusomaisuutta ovat raha-, vakuutus- ja eläkelaitosten varojen sijoittamiseksi tai sijoitusten turvaamiseksi hankkimat arvopaperit, kiinteistöt ja muu sellainen omaisuus, saamisia lukuun ottamatta.”
Jos kirjanpitovelvollinen ei ole rahalaitos, vakuutuslaitos tai eläkelaitos niin sillä ei voi olla sijoitusomaisuutta. Tältä osin useimmilla kirjanpitovelvollisilla jäljelle jäävät vaihto-, sijoitus-, käyttö- ja muu omaisuus. Tyypillisesti arvopaperit tahdotaan luokitella joihinkin kolmesta ensimmäisestä, koska elinkeinoverolain 8 a § rajoittaa muuhun omaisuuteen kuuluvan arvopaperin vähennyskelpoisuutta:
”Muuhun omaisuuteen kuuluvan, muun kuin 6 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun yhtiön osakkeen ja avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden luovutuksesta syntynyt tappio on vähennyskelpoinen vain muun omaisuuden luovutuksesta syntyneistä veronalaisista voitoista verovuonna ja viitenä seuraavana verovuonna.”
Koska muun omaisuuden luovutustappiot saadaan vähentää vain muun omaisuuden luovutusvoitoista, lisää tämä riskiä siitä, että luovutustappiot jäävät hyödyntämättä verotuksessa. Ennen tulonlähdejaon poistumista verotuksen parissa työskentelevät muistanevat vanhan TVL-omaisuuden. Muu omaisuus on käytännössä vanhaa TVL-omaisuutta. Muu omaisuus määritellään käänteisesti muiden omaisuusluokkien kautta elinkeinoverolain 12 a §:ssä:
”Muuta omaisuutta ovat 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön toimintaan kuuluvat varat, joita ei ole luettava elinkeinotoiminnan rahoitus-, vaihto-, sijoitus- tai käyttöomaisuuteen.”
Käytännössä rajanvetoa tehdään yleensä muun omaisuuden ja käyttöomaisuuden välillä. Vaihto-omaisuusarvopaperit on suhteellisen helppo tunnistaa omaksi eräkseen. Vaihto-omaisuuden määritelmä on elinkeinoverolain 10 §:ssä:
”Vaihto-omaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tarkoitetut kauppatavarat, raaka-aineet, puolivalmisteet ja muut hyödykkeet sekä elinkeinotoiminnassa kulutettaviksi tarkoitetut poltto- ja voiteluaineet ja muut tarvikkeet.”
Vaihto-omaisuuden määritelmä on hyvin samantapainen kuin kirjanpitolaissa. Käytännössä lainsäätäjän tarkoitus on myös ollut, että kirjanpidossa vaihto-omaisuudeksi katsottavat arvopaperit ovat myös verotuksessa vaihto-omaisuudeksi katsottavia. Tyypillisesti aktiivisen kaupankäynnin arvopaperit, joita pidetään alle tilikauden keston, katsotaan myös verotuksessa vaihto-omaisuudeksi.
Arvopaperit verotuksessa – rahoitusomaisuus ja käyttöomaisuus
Myös rahoitusomaisuuden käsitettä tulkitaan verotuksessa hyvin samalla tavalla kuin kirjanpidossa. Elinkeinoverolain määritelmä on tosin hyvin yleispiirteinen. Elinkeinoverolain 9 §:n mukaan:
”Rahoitusomaisuutta ovat rahat, saamiset ja muut rahoitusvarat.”
Rahoitusomaisuus on omaisuutta, mikä on tarkoitettu kassareserviksi eli täydentämään rahavaroina olevaa kassaa. Tällaiset sijoitukset ovat luonteeltaan tilapäisiä ja niitä realisoidaan tyypillisesti juuri yrityksen menojen kattamiseksi, eikä kurssimuutoksista johtuvien voittojen tavoittelemiseksi. Tällaiset sijoitukset myös tuottavat tyypillisesti niiden realisointihetkellä, ja pitoajan kassavirta on vähäinen tähän verrattuna.
Rahoitusomaisuuteen katsotaan kuitenkin verotuksessa kuuluvan myös sellaisia arvopapereita, jotka kirjanpidossa jouduttaisiin luokittelemaan pysyviin vastaaviin. Verotuskäytännössä ja oikeuskäytännössä on omaksuttu noin viiden vuoden raja siitä, milloin rahoitusomaisuus muuttuu viimeistään muuksi omaisuudeksi eli sen ei katsota olevan enää osa yhtiön kassareserviä. Tämä on huomattavasti pidempi aika kuin kirjanpidossa, jossa pysyviin vastaaviin tulee luokitella ne omaisuuserät, joita pidetään yli tilikauden.
Verotuksessa kaikkein kiinnostavin omaisuusluokka lienee käyttöomaisuus. Elinkeinoverolain 12 § sisältää käyttöomaisuudelle hyvin yleispiirteisen määritelmän:
”Käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alue, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta.”
Käyttöomaisuuteen luokiteltavien osakkeiden määritelmästä voisi kirjoittaa kokonaan oman kirjoituksensa. Käyttöomaisuudessa keskeistä on, että omaisuus on hankittu pitkäaikaiseen strategiseen omistukseen. Käytännössä tällaisia omistuksia ovat usein toisen listaamattoman osakeyhtiön osakkeet, joka liittyy omistavan yhtiön perusliiketoiminnan harjoittamiseen.
Käyttöomaisuuden määritelmästä on sen kiinnostavuuden vuoksi useita oikeustapauksia. Aiempia oikeustapauskommenttejani löydät näiden linkkien takaa. Käyttöomaisuuden määritelmä kiinnostaa elinkeinoverolain 6 b §:n verovapaussäännöksen vuoksi:
”Edellä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön saama käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoinen meno, jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia.
Osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, jos
1) verovelvollinen on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta, vähintään kymmenen prosentin osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta ja luovutettavat osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin,
2) luovutuksen kohteena oleva yhtiö ei ole kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiö taikka osakeyhtiö, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa, ja
3) luovutuksen kohteena oleva yhtiö on kotimainen tai sellainen yhtiö, jota tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin 2 artiklassa, taikka yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.”
Yli vuoden omistetut käyttöomaisuusosakkeet, jotka kattavat yli 10 % luovutettavan yhtiön osakepääomasta, voidaan luovuttaa verovapaasti. Tämän verovapauden ulkopuolelle on tosin rajattu kiinteistöjä omistavat yhtiöt.
Yhteenveto
Arvopaperien luokittelu taseessa ei ole yksinkertaista. Erityisen vaikeaksi kysymys nousee kuitenkin verotuksen kohdalla. Arvopaperien luokittelu taseessa antaa parhaimmillaankin vain suuntaa siihen, miten arvopaperit tulisi luokitella verotuksessa. Listaamattomien yhtiöiden arvopaperien kohdalla tilanne muuttuu erityisen kiinnostavaksi, koska näissä käyttöomaisuuden verovapaa luovutettavuus voi johtaa huomattaviin verovapaisiin voittoihin.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Juristi, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments