top of page

Rajanvetoa holdingomistuksen ja käyttöomaisuusosakkeiden välillä – KHO 2024:41

Käyttöomaisuusosakkeen käsite on ollut yksi kultainen sana yritysjärjestelyissä. Tietyn omistuksen katsominen käyttöomaisuusosakkeeksi voi mahdollistaa sen myöhemmän verovapaan luovutuksen. Tämän takia tytär- ja osakkuusyhtiöomistukset pyritään usein järjestämään niin, että tytäryhtiön osakkeet katsotaan käyttöomaisuusosakkeiksi.


Korkein hallinto-oikeus antoi 26.3.2024 kolme vuosikirjapäätöstä käyttöomaisuusosakkeisiin liittyvästä rajanvedosta. Käsittelen ne kaikki ratkaisut erillisissä kirjoituksissaan, ja tässä kirjoituksessa käsittelen tapausta KHO 2024:41, jossa oli kysymys täysin omistetusta tytäryhtiöstä. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi tapauksen taustat ja keskeiset oikeusohjeet.


Käyttöomaisuusosakkeista


Käyttöomaisuusosakkeiden osalta keskeinen pykälä on elinkeinoverolain 6 §:n ensimmäinen kohta:


Veronalaista tuloa eivät ole:


1) muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat siten kuin 6 b §:ssä säädetään;”


Tätä selvennetään tuloverolain 6 b §:ssä seuraavasti:


Edellä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön saama käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoinen meno, jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia.


Osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, jos

1) verovelvollinen on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta, vähintään kymmenen prosentin osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta ja luovutettavat osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin,


2) luovutuksen kohteena oleva yhtiö ei ole kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiö taikka osakeyhtiö, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa, ja


3) luovutuksen kohteena oleva yhtiö on kotimainen tai sellainen yhtiö, jota tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin 2 artiklassa, taikka yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.


Verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutushinta on kuitenkin veronalaista tuloa siltä osin kuin luovutushinnan ja poistamattoman hankintamenon erotus johtuu 42 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hankintamenosta tehdystä poistosta tai siitä, että hankintamenosta on vähennetty varaus tai 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu avustus. Luovutushinta on niin ikään veronalaista tuloa siihen määrään asti, joka vastaa näiden osakkeiden aikaisemmin konserniyhtiöiden välillä tapahtuneesta luovutuksesta toiselle konserniyhtiölle syntynyttä verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota.


Käyttöomaisuuteen kuuluvien muiden kuin verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutuksesta syntynyt tappio on vähennyskelpoinen vain käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutuksesta saaduista veronalaisista voitoista verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna. Rajoitus ei kuitenkaan koske 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen yhtiöiden osakkeiden luovutuksesta syntyneiden tappioiden vähentämistä.


Jos verovelvollinen ei ole omistanut luovutettuja osakkeita yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan, vähennyskelpoista luovutustappiota laskettaessa siitä vähennetään verovelvollisen luovutetulta yhtiöltä osakkeiden perusteella omistusaikana saama osinko, konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitettu konserniavustus tai muu niihin verrattava erä, joka on vähentänyt yhtiön varallisuutta.


Luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen, jos luovutuksen kohteena oleva yhtiö on muussa valtiossa kuin Suomessa asuva eikä yhtiö ole sellainen, jota tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin 2 artiklassa eikä yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä ole verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevaa sopimusta, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.


Konserniyhtiöillä tarkoitetaan tässä pykälässä osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluvia yhtiöitä tai sellaisia yhtiöitä, joissa kaikissa yhdellä tai useammalla luonnollisella henkilöllä, oikeushenkilöllä tai näillä yhdessä on osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettua määräysvaltaa vastaava määräysvalta.”

Käytännössä keskeisin kriteeri tässä on yli vuoden omistusaika ja kymmenen prosentin osuusvaatimus. Käyttöomaisuus määritellään hyvin yleispiirteisesti elinkeinoverolain 12 §:ssä:


Käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alue, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta.”


Käytännössä käyttöomaisuusosakkeen kriteeristöön ei saada juurikaan tulkinta-apua lainsäädännöstä, vaan käyttöomaisuusosakkeen käsite perustuu pitkälti verotus- ja oikeuskäytäntöön. Yleensä strategisia omistuksia, tytäryhtiöosakkeita ja omistusyhteisyritysten osakkeita on voitu pitää käyttöomaisuusosakkeina, jos ne hankittu pitkäaikaiseen omistukseen. Keskeinen kriteeri on, että omaisuus on hankittu muuhun tarkoitukseen kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja varten.


Näiden osakkeiden tulee kuitenkin liittyä omistajan elinkeinotoimintaan. Holdingyhtiöomistuksia ei lähtökohtaisesti voida pitää käyttöomaisuusosakkeiden omistuksena, koska holdingyhtiö itsessään ei harjoita elinkeinotoimintaa.


Tapauksen taustat


A Oy toimi konsernin emoyhtiönä. A Oy:llä oli yksi työntekijä, joka ei ollut osakas. Tämä työntekijä hoiti A Oy:n ja sen tytäryhtiö D Oy:n kaikki taloushallinnon ja muun hallinnon prosessit, kuten osto- ja myyntireskontran, kirjanpidon, tilinpäätöksen, ulkoisen ja sisäisen raportoinnin, erinäiset laskelmat sekä henkilöstöhallinnon. Palveluja oli myyty yli kymmenen vuotta. Samoja palveluja myytiin myös toiselle konserniyhtiö Kiinteistöyhtiö C:lle.


Tytäryhtiö D Oy suunnitteli ja valmisti yksilöllisiä erikoisratkaisuja kuljetusalalle F:n kaupungissa, jossa yhtiö valmisti umpikoreja, rahtilavoja, perävaunuja, kapelleja sekä puoliperävaunun vetoautojen varusteita. D Oy:n hallitus koostui pitkälti A Oy:n hallituksen jäsenistä ja A Oy:n osakkaista. D Oy:n projektit sitoivat paljon pääomaa, minkä vuoksi A Oy oli usein lainannut D Oy:lle lyhytaikaista pääomaa.


A Oy:n tavoite oli myydä D Oy osakeyhtiölle, johon omistajaksi tulisivat pääomasijoitusyhtiö ja A Oy:n omistajien seuraava sukupolvi. A Oy esitti ennakkoratkaisuhakemuksen seuraavalla kysymyksellä:


Onko A Oy:n omistamien D Oy:n osakkeiden myynnistä saatava luovutushinta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 6 b §:ssä säädetyllä tavalla verovapaata tuloa?


Verohallinto antoi asiassa ennakkoratkaisun 3.9.2021. Verohallinto lausui ennakkoratkaisuna, että D Oy:n osakkeiden luovutushinta ei ollut verovapaa käyttöomaisuusosakkeiden luovutus. Verohallinto perusteli tätä sillä, että A Oy:llä ei ollut omaa liiketoimintaa, vaan yhtiö tuotti hallintopalveluita tytäryhtiölle ja toiselle intressiyhtiölle. Tällä perusteella Verohallinto katsoi, että A Oy:n ja D Oy:n välillä ei ollut liiketoiminnallista yhteyttä.


A Oy valitti päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen ja vaati ennakkoratkaisun kumoamista ja sitä, että uutena ennakkoratkaisuna lausuttaisiin, että kyseessä on verovapaa käyttöomaisuusosakkeiden luovutus. Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi valituksen 10.10.2022 antamallaan päätöksellä 1114/2022. Hallinto-oikeus katsoi yhtiöiden välillä olleen hallinnollisen yhteyden, mutta yhtiöiden välillä ei ollut riittävää toiminnallista yhteyttä, minkä vuoksi osakkeita ei voitu katsoa käyttöomaisuudeksi.

A Oy haki ja sai valitusluvan korkeimmasta hallinto-oikeudesta.


Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu


Korkein hallinto-oikeus totesi, että asian peruskysymys on, palvelevatko D Oy:n osakkeet A Oy:n elinkeinotoimintaa siten, että osakkeet tulee katsoa A Oy:n käyttöomaisuudeksi. Tätä on aiemmassa oikeuskäytännössä arvioitu yhtiöiden toiminallisen ja hallinnollisen yhteyden kautta. Korkein hallinto-oikeus oli jo aiemmassa päätöksessään KHO 2012:74 katsonut, että holdingyhtiön ei voida tässä merkityksessä katsoa harjoittavan elinkeinotoimintaa.


Näiden ennakkoratkaisujen käytettävyyttä rajoittaa kuitenkin tulonlähdejaon poistuminen. Koska osakkeita ei enää voida luokitella elinkeinotoiminnan tulonlähteeseen ja muun toiminnan tulonlähteeseen, ei tästä voida saada enää ohjetta osakkeiden käyttöomaisuusluonteeseen. Sen sijaan korkein hallinto-oikeus katsoi, että yhä voidaan antaa merkitystä sille, millaista emoyhtiön elinkeinotoiminta on ja miten omistus palvelee sitä. Korkein hallinto-oikeus totesi, että lähtökohtaisesti tytäryhtiöosakkeita voidaan pitää käyttöomaisuutena, mutta verovapautta ei ole tarkoitettu sovellettavaksi holdingyhtiöihin.


Tapauksessa merkityksellinen yhteys oli A Oy:n tuottamat hallintopalvelut, joita tuotti D Oy:hyn palkattu talousjohtaja, joka ei ollut A Oy:n osakas. Toisaalta D Oy:ssä ei ollut muita omistajia, ja D Oy:n entiset henkilöomistajat omistivat nykyään A Oy:tä D Oy:n kautta, mikä puolsi järjestelyn katsomista holdingyhtiöksi. Tältä osin ratkaisevaksi jäi, missä määrin omistusrakenteelle oli osoitettavissa liiketoimintaan liittyviä syitä. D Oy harjoitti tuotannollista toimintaa, ja konsernirakenteelle nähtiin syynä mm. johtamiseen, riskinhallintaan ja rahoitukseen liittyviä perusteita. Tästä syystä korkein hallinto-oikeus katsoi, että D Oy:n omistukselle oli muitakin syitä, kuin vain osakkeenomistajien sijoitusten hallinnointi.


Korkein hallinto-oikeus kumosi ennakkoratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että D Oy:n osakkeiden myynnistä saatava luovutushinta on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 6 b §:ssä säädetyllä tavalla verovapaata tuloa A Oy:n verotuksessa.


Ratkaisu oli äänestys, jossa vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos katsoi, että A Oy:n omistus oli lähinnä holdingomistusta. Tätä vähemmistö perusteli yhtiöiden välisillä korottomilla lainoilla, ja sillä että A Oy:llä ei ollut konsernin ulkoista liikevaihtoa. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos olisi hylännyt valituksen.


Yhteenveto


Tapaus oli merkityksellinen ennakkoratkaisu käyttöomaisuusosakkeiden osalta. Tapaus vahvisti aiempaa linjaa, että emoyhtiön tuottamat hallintopalvelut mahdollistavat sen, että tytäryhtiön osakkeet katsotaan käyttöomaisuudeksi ja ne voidaan luovuttaa verovapaasti. Tämän lisäksi ratkaisussa korostettiin sitä, että holdingyhtiöllä ei lähtökohtaisesti voi olla käyttöomaisuusosakkeita, vaan emoyhtiön tulee harjoittaa muutakin toimintaa, kuin tytäryhtiöiden omistamista.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

KHT-tilintarkastaja

Lakimies, tilintarkastaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196


 

 

 

 

 

 

10 katselukertaa0 kommenttia

Comments


bottom of page