Viikon blogikirjoituksessa käsittelen ajankohtaista aihetta, nimittäin turpeen energiakäyttöä ja siihen liittyvää sääntelyä. Hallitusohjelman tavoite puolittaa turpeen energiakäyttö ja siitä johtuvat muutokset verotukseen aiheuttivat Suomen mittakaavassa merkittäviä mielenosoituksia ja poliittista liikehdintää. Askelmerkit turpeen energiakäytön loppumiselle ovat kuitenkin huomattavasti vanhempia ja takautuvat 2000-luvun alkupuolelle. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen turvetta koskevan sääntelyn historiaa ja nykytilaa.
Turvetuotannosta
Turvetuotanto on merkittävää taloudellista toimintaa useilla maaseutualueilla. Turvetuotannon poliittisen vaikutusvallan yksi merkittävä tekijä onkin sen aluetaloudelliset vaikutukset, koska turvetuotantoa harjoittavilla alueilla ei usein ole merkittävästi muita työmahdollisuuksia ja turvetuotanto nostaa alueen tulotasoa merkittävästi. Turvetta on sinänsä kaikkialla Suomessa, mutta sitä hyödynnetään eniten Pohjois-Suomessa ja erityisesti Pohjanmaan maakunnissa.
Turpeen polttamisen hiilidioksidipäästöt ovat merkittäviä. Turpeen polttaminen tuottaa energiayksikköä kohden enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kivihiili. Turpeen uusiutumisvauhti on myös niin hidasta, että hiilidioksidin ei katsota sitoutuvan uuteen turpeeseen nostetun turpeen tilalle, toisin kuin esimerkiksi puubiomassan kohdalla. Puubiomassa lasketaan energiapolitiikassa nollapäästöiseksi, koska kaadettujen puiden tilalle oletetaan kasvavan uusia puita, jotka sitovat poltosta vapautuneen hiilen.
Turve vastaa nykyisellään merkittävää osaa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Turpeella tuotetaan noin 4 % energiasta Suomessa. Turpeen poltosta aiheutuu noin 10 % koko Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, mikä vastaa puolta koko liikennesektorin päästöistä. Turpeen rooli on erityisen suuri kaukolämmössä, jossa sitä poltetaan yhdessä puubiomassan kanssa. Kaukolämmössä käytettävien polttoaineiden merkittävimmät vaihtoehdot ovat puubiomassa, turve, näiden kahden yhdistelmät sekä kivihiili.
Puubiomassan käyttö energiantuotantoon on Suomessa kuitenkin ongelmallista, koska samasta puubiomassasta kilpailevat myös paperi- ja metsäteollisuus. Jos liikaa puuta ohjautuu polttoon, voi se nostaa näiden muiden teollisuudenalojen raaka-ainekustannuksia, mikä taas heikentää niiden kilpailukykyä. Tämän vuoksi turpeen korvaaminen muilla polttoaineilla ei ole kovinkaan yksiselitteistä. Kivihiileen verrattuna turpeen etuna on erityisesti kotimaisuus. Turpeen veroton hinta on selkeästi korkeampi kuin kivihiilellä.
Turpeen verotuksen historia ennen päästökauppaa
Suomessa otettiin polttoaineiden hiilidioksidipäästöihin perustuva verotus käyttöön 1990-luvulla. Tällöin turpeen verotasoa ei kuitenkaan sidottu sen hiilidioksidipäästöihin, vaan sille asetettiin oma verotasonsa. Tämä verotaso oli yksi kuudesosa muiden hiilidioksidipäästöiltään vastaavien polttoaineiden verosta. Tällöin turpeen veroetua perusteltiin erityisesti kotimaisuudella ja aluepolitiikalla.
Vuosituhannen vaihteessa turpeen verotasoa korotettiin osana muita energiaverotuksen korotuspaketteja. Tällöin turpeen verotaso oli enimmillään neljäsosa muiden hiilidioksidipäästöiltään vastaavien polttoaineiden verotasosta. Vertailukohdaksi voidaan ottaa nykypäivän verotaso, jossa turpeen vero megawattituntia kohden on noin kolmaskymmenesosa kivihiilen verosta. Turpeen verotukia korotettiin 2000-luvun alussa pitkälti samoista kotimaisuus- ja aluepoliittisista syistä. Turpeen verotukia maksettiin alle 40 MVA:n lämpövoimalaitoksissa niin, että osa maksetuista energiaveroista palautettiin hakemuksesta jälkikäteen. EU:n vuoden 2003 energiadirektiivi ei myöskään koskenut turvetta, minkä vuoksi sen verotusta ei täytynyt lähteä muuttamaan.
Turve ja päästökauppa – lopun alku
Lämmitykseen ja sähköntuotantoon käytettävät polttoaineet ovat EU:n päästökaupan piirissä. Tämä tarkoittaa, että jokaista päästettyä hiilidioksiditonnia kohden energiantuottajan on hankittava päästöoikeus. EU:n yhteinen päästökauppajärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2005. Päästökaupasta voit lukea lisää muista blogikirjoituksistani:
Vuonna 2006 kaikki turpeen energiaverot poistettiin päästökaupan vuoksi, koska päästökaupan käyttöönoton pelättiin tekevän turpeesta kannattamatonta. Vero palautettiin tosin jo vuonna 2010, tätä perusteltiin pääasiassa ympäristösyillä. Turpeelle asetettiin tällöin matala vero, joka ei ollut sidoksissa sen energiasisältöön tai hiilidioksidipäästöihin, toisin kuin muilla polttoaineilla.
Turpeen verotasoa ei poliittisista syistä voitu nostaa kivihiilen tasolle, koska se olisi tehnyt turpeesta kilpailukyvyttömän kivihiileen verrattuna. Tämä taas olisi saattanut lisätä puun energiakäyttöä muiden toimijoiden kannalta haitalliselle tasolle tai vähentää investointeja biomassaa polttavaan kaukolämpöön. Turpeen veroksi asetettiin tällöin 1,9 e/MWh, kun esimerkiksi kivihiilen vastaava vero oli noin 18 e /MWh. Samalla sovittiin, että turpeen vero nostettaisiin 2,9 e/MWh vuonna 2013 ja 3,9 e/MWh vuonna 2015.
Tämä vuoden 2013 verotaso oli kuitenkin liikaa turpeen kilpailukyvylle, ja turpeen käyttö alkoi vähentyä ja turvetta korvattiin kivihiilellä. Turpeen verotusta kevennettiin vuonna 2014. Tätä perusteltiin sillä, että turpeen käytön vähentyessä myös uusiutuvan biomassan polttaminen väheni. Samana vuonna turpeen kilpailukyky heikkeni entisestään ja veroa leikattiin entisestään niin, että turpeen vero laski tasolle 1,9 e/MWh vuonna 2016, kun kivihiilen vero ylitti 25 e/MWh.
Vuonna 2019 turpeen veroa nostettiin hieman, koska muiden energiaverojen korotus mahdollisti turpeen veron korotuksen tasolle 3 e/MWh ilman, että sen kilpailukyky heikkeni. Samalla kivihiilen vero oli nostettu jo melkein tasolle 30 e/MWh.
Turpeen energiakäytön loppu
Antti Rinteen ja myöhemmin Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että turpeen energiakäyttö puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Tämä toteutetaan hallitusohjelman mukaan verotuksella. Veronkorotuksissa huomioidaan kuitenkin, ettei muuhun teollisuuteen käytettävän puun polttaminen lisäänny muutoksen johdosta.
Turpeen polttaminen muuttuu viimeistään 2030-luvulla kannattamattomaksi päästökaupan vuoksi. Tällöin päästöoikeuden hinta on niin korkea, että turve ei kykene kilpailemaan vähäpäästöisempien polttoaineiden kanssa. Nämä ennusteet on tosin tehty päästöoikeuden hinnan liikkuessa tasolla 20-30 euroa tonni, kun vuoden 2022 alussa päästöoikeuden hinta on huomattavasti ennustettua korkeampi, yli 80 euroa tonni. Turpeen energiakäyttö on tällä päästöoikeuden hinnalla jo lähitulevaisuudessa kilpailukyvytön useita muita polttoaineita vastaan, mutta vaihtoehtoiset investoinnit vievät oman aikansa.
Kuitenkin vuonna 2020 päätettiin nostaa turpeen veroa tasolle 5,7 e/MWh, mikä tarkoitti turpeelle jo hyvin kovaa iskua ottaen huomioon päästöoikeuden hinnan nousun. Tämä johti merkittävään poliittiseen vastustukseen, minkä vuoksi turve sai samalla uuden verotuen. Turpeen polttaminen muutettiin verottomaksi alle 10 000 MWh voimalaitoksissa vuosiksi 2022–2026 ja alle 8000 MWh voimalaitoksissa vuosiksi 2027–2029. Tämä saattaa estää turpeen käytön romahtamisen päästökaupasta huolimatta, mutta lähivuosien aikana jää nähtäväksi mihin energiapolitiikka kehittyy. Kivihiilestä ollaan luopumassa lähes kokonaan seuraavan kolmen vuoden aikana, koska sen polttaminen on päästökaupan vuoksi kannattamatonta. On esitetty arvioita, että turpeen käyttö romahtaisi murto-osaan vuoteen 2025 mennessä.
Lopuksi
Turve on ollut pitkään polttoaineena erityisasemassa. Siihen liittyy merkittäviä poliittisia intressejä, kuten aluetaloudelliset tekijät ja paperiteollisuuden raaka-aineensaanti. Turpeeseen liittyy myös tietty huoltovarmuusaspekti sen ollessa merkittävä kotimainen polttoaine. Tämän vuoksi turve on saanut verotukia viimeiset 30 vuotta. EU:n päästökauppajärjestelmässä turpeella ei kuitenkaan ole erityisasemaa, ja tämän vuoksi sen kilpailukyky verrattuna uusiutuviin raaka-aineisiin on heikentynyt. Vuonna 2022 näyttää siltä, että turpeen energiakäyttö loppuu päästökaupan vuoksi lähes kokonaan seuraavan vuosikymmenen aikana, mutta aika ja energiapolitiikka näyttävät miten lopulta käy.
Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
