Olosuhdetahallisuus törkeässä huumausainerikoksessa – KKO 2026:35

Korkeimman oikeuden tuore ratkaisu KKO 2026:35 koskee olosuhdetahallisuutta törkeässä huumausainerikoksessa. Tekohetkellä 18-vuotias A oli saanut hänelle ennestään tuntemattomalta henkilöltä tehtäväkseen hakea hotellista matkalaukun ja toimittaa sen edelleen toiselle henkilölle palkkiota vastaan. Ennen A:n saapumista poliisi oli kuitenkin takavarikoinut hotellista kaksi matkalaukkua, joissa oli huumausaineita, ja otti A:n kiinni tämän saavuttua paikalle. A kiisti olleensa tietoinen siitä, että laukku sisälsi huumausaineita ja että niitä oli huomattava määrä. Korkeimman oikeuden tehtävänä oli tapauksessa tahallisuuden arviointi.

Sovellettavat oikeusohjeet

Rikoslain 50 luvun 1 §:n 5 kohdan mukaan:

“Joka laittomasti pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta on tuomittava 

huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Huumausainerikoksen tunnusmerkistö täyttyy jo silloin, kun henkilö yrittää hankkia huumausainetta. Huumausainetta ei siis tarvitse saada haltuunsa, jotta rikosvastuu voi syntyä. 

Rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan:

“Jos huumausainerikoksessa rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Lain mukaan edellytetään huumausaineen suuren määrän lisäksi, että teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tuomioistuin tekee kokonaisharkinnan, jossa huomioidaan esimerkiksi tekijän rooli, teon suunnitelmallisuus ja rikollisen toiminnan laajuus. 

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Käräjäoikeus katsoi, että A oli mennyt hotellille noutamaan matkalaukun ja luovuttamaan sen eteenpäin 400 euron palkkiota vastaan. Poliisi otti A:n kiinni ennen kuin tämä sai laukun haltuunsa. Hotellista löytyi kaksi matkalaukkua, joissa oli 24,35 kg amfetamiinia ja 9,95 kg MDMA:ta. Huumausaineita oli yhteensä suuri määrä.

Vaikka A kiisti tienneensä laukun sisällöstä, käräjäoikeus arvioi hänen ainakin pitäneen erittäin todennäköisenä, että kyse oli huumausaineista ja niiden levittämisestä. A:n nuori ikä ei muuttanut arviota. Sen sijaan ei voitu näyttää, että A olisi tiennyt huumausaineiden tarkkaa laatua tai määrää.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen, koska hän oli yrittänyt hankkia suuren määrän huumausainetta levitystarkoituksessa. A tuomittiin hänen vähäisempi kuriirin roolinsa ja rikoksen selvittämiseen vaikuttaneiden lieventävien seikkojen vuoksi kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

A valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut muun muassa tahallisuuden osalta ja ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian käsittely korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, oliko A:n menettely ollut hovioikeuden selvitetyksi katsomien seikkojen perusteella tahallista.

A vaati valituksessaan, että syyte törkeästä huumausainerikoksesta hylätään tai että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän huumausainerikoksen sijasta perusmuotoiseen huumausainerikokseen. Syyttäjä vaati, että valitus hylätään.

Asiassa katsottiin selvitetyksi, että A oli mennyt hotellille noutamaan matkalaukun ja välittämään sen eteenpäin palkkiota vastaan. Poliisi otti hänet kiinni ennen kuin hän sai laukun haltuunsa. Hotellista löytyi kaksi matkalaukkua, joissa oli yhteensä suuri määrä amfetamiinia ja MDMA:ta.

Sekä käräjäoikeus että hovioikeus katsoivat A:n ainakin pitäneen erittäin todennäköisenä, että laukussa oli suuri määrä huumausainetta, ja tuomitsivat hänet törkeästä huumausainerikoksesta.

Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys A:n teon tahallisuudesta ja erityisesti siitä, kattaako hänen tahallisuutensa sen, että matkalaukussa on ollut huumausainetta ja että huumausainetta on ollut suuri määrä. 

Huumausainerikos tai sen törkeä muoto edellyttää, että tekijä on toiminut tahallisesti. Laissa säädetään vain seuraustahallisuudesta, mutta olosuhdetahallisuuden arviointi on jätetty oikeuskäytännön varaan. Rikoslain 4 luvun 1 § koskee tunnusmerkistöerehdystä, jonka mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsillä olosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta. 

Korkein oikeus on vakiintuneesti arvioinut olosuhdetahallisuutta todennäköisyystahallisuuden perusteella. Tällöin tahallisuus täyttyy, jos tekijä tiesi tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista tai piti niitä ainakin varsin todennäköisinä. Tätä arviointitapaa on sovellettu myös huumausainerikoksissa.

Aiemmissa ratkaisuissa korkein oikeus on katsonut, että jos tekijä tietää käsittelevänsä huumausainetta, tahallisuutta ei poista se, että hän tarkoituksellisesti välttelee tietoa huumausaineen tarkasta laadusta tai määrästä.

Korkein oikeus arvioi A:n tahallisuutta sen perusteella, tiesikö hän tai pitikö hän erittäin todennäköisenä, että matkalaukussa oli huumausainetta ja että sitä on ollut suuri määrä. Koska A ei koskaan saanut laukkua haltuunsa, arviointi perustui toimeksiannon olosuhteisiin eikä esimerkiksi laukun painoon tai sisältöön liittyviin havaintoihin.

A oli 18-vuotias lukiolainen, joka oli saanut Telegramin kautta tarjouksen matkalaukun siirtämisestä 400 euron palkkiota vastaan. Hänet ohjattiin huumausainekauppaan liitetylle verkkosivulle ja käyttämään viestintään Session-sovellusta, mikä osoitti toiminnan suunnitelmallisuutta ja pyrkimystä salata osapuolten henkilöllisyydet. A ei ollut selvittänyt laukun sisältöä, mutta oli itsekin pitänyt toimintaa laittomana.

Korkein oikeus katsoi, että olosuhteet viittasivat selvästi järjestäytyneeseen huumausainerikollisuuteen. Tätä tukivat salatut viestintäjärjestelyt, suuri palkkio vähäisestä tehtävästä sekä matkalaukun koko. Näin ollen A:n katsottiin pitäneen vähintään varsin todennäköisenä, että laukku sisälsi suuren määrän huumausainetta. Hänen toimintansa oli siten tahallista, eikä hovioikeuden ratkaisua muutettu.

Yhteenveto

Ratkaisu havainnollistaa olosuhdetahallisuuden merkitystä rikosoikeudessa. Henkilö voi syyllistyä törkeään huumausainerikokseen, vaikka hän ei tiedä huumausaineen tarkkaa laatua tai määrää eikä saa sitä koskaan haltuunsa, jos hänen on olosuhteiden perusteella täytynyt pitää rikoksen olennaisia tunnusmerkistötekijöitä varsin todennäköisinä. Ratkaisu korostaa sitä, ettei henkilö voi välttää rikosoikeudellista vastuuta jättämällä tietoisesti selvittämättä toimeksiannon todellista luonnetta. 

Emmi Huovinen

ON

Oikeusnotaari

Lakitoimisto KPF

050 530 0152

emmi.huovinen@kpflaki.com