Inspiraatio tähän blogikirjoitukseen lähti siitä, että arkikielessä oikeudenkäyntiin liittyvät termit menevät usein sekaisin tai arkikielen perusteella termeistä saadaan väärä kuva. Tämä taas aiheuttaa hämmennystä ja sekaannuksia sekä oikeudenkäyntiin osallistuville että niistä lukeville tahoille. Tässä blogikirjoituksessa selvennän eri termien merkitystä ja niiden käyttöä.
Tuomio ja päätös
Yleisin virhe koskee termiä ”tuomio”. Ilmeisesti verbin ”tuomita” tulkinta on johtanut siihen, että sanan ”tuomio” tulkitaan usein tarkoittavan sitä, että jollekulle tuomittiin rangaistus tai muu haitallinen seuraus. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan tuomiolla tarkoitetaan kaikkia riita- ja rikosasian pääasian ratkaisuja. Pääasialla tarkoitetaan asiassa varsinaisesti ratkaistavaa kysymystä, kuten miten riita ratkaistaan tai onko rikokseen syyllistytty.
Oikeudenkäymiskaaren (OK) 24:1 §:ssä todetaan ”Pääasian ratkaisu riita-asiassa on tuomio. Tuomioistuimen muu ratkaisu on päätös.” Laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL) on myös vastaava säännös 11:1 §:ssä: ”Pääasian ratkaisu rikosasiassa on tuomio. Tuomioistuimen muu ratkaisu on päätös.”. Tuomio tarkoittaa siis käsittelyn päätteeksi annettua ratkaisua, joilla tuomioistuin ottaa kantaa asiaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tuomio voi riidassa tarkoittaa kumman tahansa osapuolen voittoa, ja rikosasiassa taas sekä syytteiden hylkäämistä että niiden lukemista syyksi, mikä taas yleensä johtaa rangaistuksen tuomitsemiseen.
Päätöksiä annetaan esimerkiksi silloin, kun tuomioistuin määrää rikosasiat käsiteltäväksi yhdessä, tai määrää rikosasiaan liittyvän yksityisoikeudellisen vaatimuksen, eli käytännössä vahingonkorvausvaatimuksen, käsiteltäväksi erillisessä oikeudenkäynnissä. Päätös annetaan myös silloin, jos asia siirretään toiseen tuomioistuimeen, hyväksytään anonyymiä todistelua tai jos asia jätetään tutkimatta.
Epäilty
Epäilty on esitutkintaan liittyvä käsite. Tätä käsitettä käytetään pääasiassa oikein, mutta joskus puhutaan virheellisesti epäillystä myös rikosprosessin myöhemmissä vaiheissa. Rikoksesta epäiltyä ei määritellä sen tarkemmin esitutkintalaissa tai muuallakaan lainsäädännössä, vaan esitutkintalain 2:5 §:ssä määritellään ainoastaan, että rikoksesta epäilty on esitutkinnassa asianosainen.
Esitutkintalaki sisältää myös säännöksen, jonka vuoksi käsitteiden oikea käyttö on tärkeää: esitutkintalain 4:2 §:n mukaan: ”Rikoksesta epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä”. Tämä syyttömyysolettama tarkoittaa, että esitutkinnan ollessa käynnissä ei voida puhua rikollisesta, vaan ainoastaan epäillystä. Tämän vuoksi myöskään syyttäjä ei puhu rikollisesta tai rikoksentekijästä, vaan vastaajasta.
Henkilön rooli rikoksesta epäiltynä päättyy syyteharkintaan. Syyteharkinnasta säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1-luvussa. Jos syyteharkinnan päätteeksi syyttäjä päättää olla nostamatta syytettä, rikoksesta epäillyn status lakkaa ja henkilölle ei ole enää asemaa rikosprosessissa, koska häntä ei enää epäillä rikoksesta. Jos syyttäjä taas päättää nostaa syytteen, joutuu henkilö vastaamaan syyttäjän nostamaan syytteeseen, jolloin hänestä tulee rikosprosessin vastaaja.
Vastaaja
Kansankielellä käytetään usein termiä ”syytetty”. Tämä termi löytyy myös ROL:sta ja OK:sta, esimerkiksi ROL 9:11 §:stä ja OK 17:37 §:stä. Termin käyttö on sinänsä oikein, mutta yleensä käytetään huomattavasti yleisempää termiä ”vastaaja”. ROL 5:15 §:n mukaan rikosasian pääkäsittelyyn on kutsuttava syyttäjä, vastaaja ja tiettyjä muita henkilöitä. ROL 5:13 §:n mukaan haaste annetaan vastaajalle. Vastaajalla tarkoitetaan tällöin henkilöä, jota syytetään rikosta ja jolle yleensä vaaditaan myös rangaistusta.
Myös riita-asioiden yhteydessä puhutaan vastaajista. Tällöin vastaajalla tarkoitetaan henkilöä, joka vastaa vaatimuksiin eli jolta on vaadittu jotain oikeudenkäynnissä. Riita-asioissa vastaajan vastapuoli on aina kantaja eli henkilö, joka vaatii jotain. Rikosasioissa vastaajan vastapuolella voi olla syyttäjä, kantaja tai asianomistaja.
Kantaja
Kantaja on henkilö, joka esittää vaatimukset, tyypillisesti riita-asiassa. Myös rikosasioissa käytetään joskus termiä kantaja, mutta lähes aina puhutaan asianomistajasta. Jos syyttäjä jättää syytteen nostamatta ja asianomistaja päättää itse käyttää syyteoikeuttaan, puhutaan tällöinkin asianomistajasta eikä kantajasta. Kantajaa ei määritellä oikeudenkäymiskaaressa tarkemmin, vaan termi mainitaan ainoastaan epäsuorasti 5:2 §:ssä, että kantaja on henkilö, jolla on vaatimus riita-asiassa. Kantaja on riita-asian aloittava taho, joka toimittaa tuomioistuimelle haastehakemuksen, jonka perusteella riita-asia voidaan aloittaa ja antaa vastaajalle haaste, johon hänen on vastattava.
Asianomistaja
Asianomistaja-termiä käytetään rikosprosessissa ja esitutkinnassa. Esitutkintalain 2:5 §:ssä todetaan, että esitutkinnassa asianosainen on asianomistaja. Termiä ei sen tarkemmin määritellä, mutta asianomistajalla tarkoitetaan käytännössä rikoksen uhria. Asianomistaja-asema säilyy syyteharkinnan jälkeenkin riippumatta syyteharkinnan lopputuloksesta. ROL:ssa käytetään samaa termiä kuvaamaan tahoa, joka voi rikosasiassa olla vastaajan vastapuolella. Asianomistaja on vastaajan vastapuoli, jos hänellä on yksityisoikeudellinen vaatimus eli vahingonkorvausvaatimus, jota hän vaatii vastaajalta asiassa. Jos taas asianomistajalla ei ole vaatimusta, on hän edelleen rikoksen asianomistajana, mutta häntä kuullaan asiassa todistajana OK 17:29 §:n mukaan.
Asianomistaja-asema säilyy, vaikka syyttäjä jättäisi syytteen nostamatta. Asianomistajalla on nimittäin ROL 1:14 §:n mukaan syyteoikeus eli hän voi vaatia rikoksesta epäillylle rangaistusta, jos syyttäjä ei käytä syyteoikeuttaan tai esitutkinta on lopetettu. Tällöin asianomistaja toimittaa tuomioistuimelle haastehakemuksen kuten riita-asiassa, jolloin rikoksesta epäillyn asema muuttuu rikosasian vastaajaksi. Asianomistajaa kutsutaan kuitenkin yhä rikosprosessissa asianomistajaksi, ei kantajaksi.
Asianosainen
Asianosainen sekoitetaan hyvin usein asianomistajaan. Asianosainen on kuitenkin laajempi termi, kuten jo sanastakin voi päätellä. Asianosaisella tarkoitetaan osapuolta asiassa. Tällöin se kattaa sekä riita- että rikosasian osapuolet. Asianosaisella tarkoitetaan syytettyä, asianosaista, kantajaa ja vastaajaa, mutta joissain tapauksissa myös muita tahoja. Asianosainen määritellään ainoastaan esitutkintalaissa, jonka 1:5 §:n mukaan:
”Esitutkinnassa asianosaisia ovat:
1) asianomistaja;
2) rikoksesta epäilty;
3) muu henkilö, jonka oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin rikos ja sen selvittäminen voivat vaikuttaa.
Asianosaisen huoltajaan tai edunvalvojaan, asianosaisena olevan oikeushenkilön lakimääräiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluvaan edustajaan taikka muun asianosaisen lailliseen edustajaan sovelletaan soveltuvin osin tämän lain asianosaisia koskevia säännöksiä.
Tarvittaessa tutkinnanjohtaja päättää siitä, onko henkilöä pidettävä asianosaisena.”
Tämä määritelmä pätee melko hyvin myös itse oikeudenkäyntiin, vaikkakin oikeudenkäynnissä asianosaisten piiri voi olla laajempi, koska myös riita-asian osapuolista käytetään termiä ”asianosainen”. Syyttäjästä ei käytetä termiä ”asianosainen”.
Yhteenveto
Riita- ja rikosasioissa on useita eri termejä eri osapuolille. Näiden väliset erot voivat olla hyvinkin pieniä riippuen asian käsittelyn vaiheesta ja menettelystä, jossa asiaa käsitellään. Näiden osaaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä ennen oikeudenkäyntiin menemistä, koska vaikka henkilö käyttäisikin väärää termiä, tulee hänen tarkoituksensa kyllä selväksi eikä hän voi virheellään aiheuttaa itselleen vahinkoa menettelyssä.
Lue lisää teemakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
