Osakevaihdoissa syntyy usein mielenkiintoisia tilanteita, kun joudutaan määrittelemään yhtiöön saatavien osakkeiden käypää arvoa. Osakeyhtiölain sääntely edellyttää tiettyä konservatiivisuutta yhtiön arvostuksessa, kun taas omistajien intressissä voi verosyistä olla korkeamman arvon käyttö. Järjestelyä vastustavien osakkeenomistajien näkökulmasta taas valuaation tulisi olla mahdollisimman pieni, jotta heidän omistuksensa ei laimentuisi. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa osakevaihdossa käytettäviä valuaatiota sekä tilintarkastajan kertomusta tästä.
Osakevaihdosta
Osakevaihto on vero-oikeudellinen konstruktio. Tätä koskeva sääntely on elinkeinoverolain 52 f §:ssä:
”Osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, tai, jos osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä, hankkii lisää tämän yhtiön osakkeita ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai hallussaan olevia omia osakkeitaan. Vastike saa olla myös rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin kymmenen prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.
Osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena.”
Käytännössä osakevaihdot tehdään lähes aina elinkeinoverolain 52 f §:n mukaisesti, koska muutoin järjestelyn verohyödyt menetetään. Järjestelyn perusmekanismi on, että osakeyhtiö hankkii toisen yhtiön osakkeista yli puolet ja antaa vastineeksi omia osakkeitaan. Usein järjestelyssä on tarpeen maksaa myös välirahaa. Rahavastike saa olla enintään 10 % nimellisarvosta tai siitä määrästä, joka järjestelyssä kirjataan osakepääomaan. Koska nimellisarvot ovat nykyään hyvin harvinaisia, käytännössä osakepääoman käyttäminen muodostuu ratkaisevaksi.
Osakepääomaan osakkeista merkittävä kirjanpitoarvo päätetään vastaanottavassa yhtiössä. Tässä kohtaa relevantiksi muodostuu osakeyhtiölain sääntely.
Osakeyhtiöoikeudellisesta sääntelystä
Kun osakeyhtiö luovuttaa omia osakkeitaan vastineeksi toisen yhtiön osakkeista, on kyseessä osakeyhtiölain 9:1 §:n mukaisesti maksullinen osakeanti:
”Yhtiö voi antaa uusia osakkeita tai luovuttaa hallussaan olevia omia osakkeitaan (osakeanti).
Osakeannissa voidaan antaa osakkeita merkittäviksi maksua vastaan (maksullinen osakeanti) tai antaa osakkeita maksutta (maksuton osakeanti).”
Osakeyhtiö ei siis voi myydä osakkeitaan ilman, että osakeantia koskevat säännökset tulevat sovellettavaksi.
Osakevaihdossa kyse on osakeyhtiölain 9:4 §:n mukaisesta suunnatusta osakeannista:
”Osakeannissa voidaan poiketa 3 §:ssä säädetystä etuoikeudesta (suunnattu osakeanti), jos siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Suunnatun annin hyväksyttävyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota osakkeen merkintähinnan ja käyvän hinnan suhteeseen. Suunnattu osakeanti voi olla maksuton vain, jos siihen on yhtiön kannalta ja sen kaikkien osakkeenomistajien etu huomioon ottaen erityisen painava taloudellinen syy.”
Koska kyseessä on suunnattu osakeanti, pykälän kaksi keskeistä säännöstä tulevat sovellettavaksi:
1) Järjestelylle on oltava yhtiön kannalta painava taloudellinen syy, ja
2) Annettavan osakkeen merkintähinnan ja osakkeen käyvän hinnan suhteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Osakevaihdolla tehtävä yrityskauppa on tyypillisesti katsottu painavaksi taloudelliseksi syyksi. Lisäedellytyksenä tälle toki on, että järjestely on liiketaloudellisesti järkevä hankkivan yhtiön kannalta. Tämän lisäksi järjestelyssä joudutaan määrittämään emoyhtiön osakkeelle käypä hinta sekä verrattava tätä järjestelyssä käytettävään merkintähintaan.
Aiemmin kuvaamistani verosyistä voi olla usein hyvin edullista käyttää korkeaa valuaatiota osakevaihdossa hankittavalle yhtiölle. Korkea merkintähinta ei myöskään yhtä todennäköisesti loukkaa vastaanottavan yhtiön osakkeenomistajien oikeuksia, koska hankittavan yhtiön osakkaat saavat suhteellisesti vähemmän osakkeita. Merkitystä on toki myös sillä, mihin arvoon hankittavat osakkeet on valuoitu. Tässä ongelmaksi voi nousta pakollinen tilintarkastajan lausunto tai verottajan näkemys.
Korkean merkintähinnan ongelmat
Osakevaihdossa kyse on apporttimaksusta, jolloin sovellettavaksi tulee osakeyhtiölain 9:12 §:n sääntely:
”Jos merkintähinta maksetaan rahan sijasta kokonaan tai osittain muulla omaisuudella (apporttiomaisuus), omaisuudella on luovutushetkellä oltava vähintään maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Sitoumus työn tai palvelun suorittamiseen ei voi olla apporttiomaisuutta.
Merkintähinnan maksamisesta apporttiomaisuudella on mainittava osakeantipäätöksessä. Päätöksessä tulee lisäksi olla selvitys, jossa yksilöidään apporttiomaisuus ja sillä suoritettava maksu sekä selvitetään omaisuuden arvostamiseen vaikuttavat seikat ja omaisuuden arvostamisessa noudatetut menetelmät. Jos tämän momentin säännöksiä ei ole noudatettu, merkitsijällä on velvollisuus näyttää, että omaisuudella oli maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Puuttuva määrä on maksettava yhtiölle rahassa.
Jos merkintähinta maksetaan rahassa edellytyksin, että yhtiö hankkii vastiketta vastaan omaisuutta, hankintaan sovelletaan vastaavasti, mitä maksusta apporttiomaisuudella säädetään.”
Keskeinen on säännös ”omaisuudella on luovutushetkellä oltava vähintään maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle”. Hankittavat osakkeet voivat siis olla merkintähintaa arvokkaampia, mutta toisin päin tämä ei ole mahdollista. Hankittavat osakkeet voidaan toki arvostaa erilaisilla tuotto-odotuksiin perustuvalla menetelmällä hyvinkin korkeaksi. Tästä tarvitaan kuitenkin tilintarkastajan lausunto osakeyhtiölain 9:14 §:n neljännen momentin mukaisesti:
”Jos osake on maksettu apporttiomaisuudella, rekisteri-ilmoitukseen on lisäksi aina liitettävä tilintarkastajan lausunto 12 §:n 2 momentissa tarkoitetusta selvityksestä ja siitä, oliko omaisuudella vähintään maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle.”
Yhtiön tilintarkastajan tulee siis laatia erillinen kertomus siitä, onko hankittujen osakkeiden käypä arvo merkintähintaa vastaava. Tämä perustuu pitkälti tilintarkastajan ammatilliseen harkintaan sekä käytettyjen arviointimenetelmien kriittiseen tarkasteluun. Tilintarkastajan ammatillinen vastuu tästä on tiukka, koska jos merkintähinta on ollut liian suuri verrattuna osakkeiden käypään arvoon, voi tilintarkastaja joutua tästä vahingonkorvausvastuuseen. Toki vastaava henkilökohtainen vastuu on myös yhtiön hallituksella ja toimitusjohtajalla. Ensisijaisesti tätä erotusta tulee toki yllä kuvatun osakeyhtiölain 9:12 §:n mukaisesti periä uusia osakkeita saaneilta osakkeenomistajilta.
Osakevaihdoissa valuaatio perustuu lähes aina osakkeiden tuleviin tuotto-odotuksiin. Näistä onkin syytä laatia erilaisia ennusteita ja skenaariotarkastelua. Tuleviin tuottoihin liittyy aina riskiä, minkä vuoksi tulevat tuotot on aiheellista diskontata riittävän korkealla prosentilla, jotta tässä saadaan huomioitua sijoituksen riski. Erityisesti startup-vaiheen yrityksillä voidaan lähtökohtaisesti edellyttää suurta riskipreemiota, jolloin suuria tulevaisuuden potentiaalia leikataan myös niihin kohdistuvalla riskillä.
Korkean merkintähinnan ja matalan valuaation erityistilanne
Jos merkintähinta on huomattavan korkea ja luovutettavien osakkeiden valuaatio on matala, voidaan päätyä verottajaa kiinnostavaan erityistilanteeseen, nimittäin lahjaveroon. Vaikka joissain tapauksissa järjestelyn toteuttajilla on halua pelata ”varman päälle” osakeyhtiölain 9:12 §:n mukaisen apporttisääntelyn ja vähemmistöosakkeenomistajien suojan näkökulmasta, liian matala merkintähinta voi johtaa myös ongelmiin.
Jos apporttiomaisuus luovutetaan selkeästi liian matalasta määrästä vastaanottavan yhtiön osakkeita, käsillä voi olla lahjaverolain 18 §:n mukainen lahjaluonteinen kauppa:
”Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaksi.”
Tässä tapauksessa verottaja voi katsoa alihintaisen osakevaihdon vastaanottavan yhtiön osakkeenomistajille annetuksi lahjaksi. Tällöin transaktioon kohdistuisi lahjavero. Yleisesti ottaen jos osakevaihdossa käytettävä valuaatio ja merkintähinta ovat Verohallinnon ohjeistuksen mukaisen tuotto- ja substanssiarvon ylittäviä, mutta merkintähinta ei ylitä näitä arvoja kohtuuttomasti, ei lahjaveroriskiä ole. Käytännössä joissain tapauksissa on kuitenkin tarpeen hakea Verohallinnon ennakkoratkaisu, jotta tällaisetkin riskit saadaan poistettua.
Matalan merkintähinnan ongelmat
Jos merkintähinta on matala, voidaan törmätä kahdenlaisiin ongelmiin. Ensinnäkin osakeyhtiölain 9:4 §:n säännös suunnatun osakeannin vastikkeesta voi tuottaa ongelmia:
”Suunnatun annin hyväksyttävyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota osakkeen merkintähinnan ja käyvän hinnan suhteeseen.”
Jos osakeannissa käytetty merkintähinta poikkeaa vastaanottavan yhtiön osakkeen käyvästä arvosta merkittävästi, voi tämä olla peruste nostaa osakeannista moitekanne. Erityisen ongelmallinen tilanne on vastaanottavan yhtiön osakkeenomistajien suojan näkökulmasta silloin, jos merkintähinta on matala ja saatavat osakkeet on valuoitu korkealla arvostuksella. Tällöin luovuttavan yhtiön osakkeenomistajat saavat huomattavan suuren määrän hankkivan yhtiön osakkeista. Tämä taas voi johtaa moitekanteeseen osakeyhtiölain 21:1 §:n perusteella.
Erityisen paljon riskiä nostaa, jos hankittavan yhtiön ja hankkivan yhtiön osakkeenomistajiin kuuluu samoja henkilöitä, ja hankkivan yhtiön tiettyjen osakkeenomistajien omistusosuus nousee järjestelyn seurauksena.
Toinen ongelmallinen tilanne syntyy, jos käytetään matalaa merkintähintaa ja korkeaa hankittavien osakkeiden valuaatiota. Tällöin luovuttavan yhtiön osakkaat saavat suhteellisen suuren osan hankkivan yhtiön osakkeista. Tätä taas voidaan pitää myös lahjaverolain 18 §:n mukaisena tilanteena, jossa on tehty selkeän alihintainen vaihto. Tässä tilanteessa hankittavan yhtiön osakkaat katsottaisiin lahjaverovelvollisiksi.
Yhteenveto
Osakevaihdon valuaatio on vaativa asia ja sisältää erilaisia verotuksellisia ja osakeyhtiöoikeudellisia riskejä. Tämän vuoksi valuaatiota suunniteltaessa on syytä konsultoida asiantuntijaa arvonmäärityksen ja arvonmääritysmenetelmien osalta. Arvonmääritysosaamisen lisäksi tällaisissa tilanteissa vaaditaan myös vero- ja osakeyhtiöoikeudellista osaamista.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Commentaires