Viikon blogikirjoituksessa käsittelen suunnatun osakeannin laillisuutta. Suunnattu osakeanti on usein kätevä tapa yhtiön omistusrakenteen muuttamisessa sekä rahoituksen hankkimisessa. Sitä voidaan kuitenkin käyttää myös enemmistövallan väärinkäyttämiseksi. Tässä blogikirjoituksessa avaan vähemmistöosakkaan suojakeinoja, sekä sitä, milloin suunnattu osakeanti ei ole laillinen.
Suunnattu osakeanti
Osakeantisääntelyä noudatetaan yhtiön antaessa uusia osakkeita tai yhtiön myydessä tai muutoin luovuttaessa jo hallussaan olevia osakkeita.
Osakeyhtiölain 9 luku sisältää osakeantia koskevat säännökset. Luvun 3 §:ssä todetaan osakeanneissa noudatettava lähtökohta:
”Osakeannissa osakkeenomistajilla on etuoikeus annettaviin osakkeisiin samassa suhteessa kuin heillä ennestään on yhtiön osakkeita.”
Tämä tarkoittaa, että jokainen osakkeenomistaja voi merkitä uusia osakkeita siinä suhteessa, mitä he jo omistavat. Esimerkiksi 15 % yhtiön osakkeista omistava henkilö voi merkitä 15 % uusista osakkeista. Tällöin kenenkään omistusosuus ei muutu eli kenenkään omistajan asema yhtiössä ei parane tai heikkene.
Osakeannin suuntaamattomuuteen on kuitenkin poikkeus, koska muutoin osakeantia ei voitaisi koskaan käyttää uusien osakkeenomistajien ottamiseksi mukaan yhtiöön, jos kaikki osakkeenomistajat eivät suostuisi siihen. Osakeyhtiölain 9:4 sisältää suunnatun osakeannin sääntelyn:
”Osakeannissa voidaan poiketa 3 §:ssä säädetystä etuoikeudesta (suunnattu osakeanti), jos siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Suunnatun annin hyväksyttävyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota osakkeen merkintähinnan ja käyvän hinnan suhteeseen. Suunnattu osakeanti voi olla maksuton vain, jos siihen on yhtiön kannalta ja sen kaikkien osakkeenomistajien etu huomioon ottaen erityisen painava taloudellinen syy.”
Ensimmäinen osa sääntelyä on painava taloudellinen syy. Tätä ei lainkaan määritellä osakeyhtiölaissa. Lain esitöissä annetaan tiettyjä esimerkkejä painavista syistä. Yksi ilmiselvin ja keskeisin on rahoituksen hankkiminen yhtiölle. Toinen syy on yrityskauppojen mahdollistaminen, jos ne toteutetaan osakevaihdolla. Yksi syy voi olla myös niin sanottu henkilöstöanti, jossa osakkeita annetaan johdolle ja työntekijöille, jotta heitä kannustettaisiin pysymään yhtiössä ja kehittämään sitä. Myös erilaiset kaupalliset järjestelyt, esimerkiksi merkittävän sopimuskumppanin sitouttaminen voivat olla hyväksyttäviä syitä. Pienissä yhtiöissä osakeanteja tehdään usein myös uuden yrittäjän ottamiseksi yhtiöön.
Painavan taloudellisen syyn täytyy liittyä yhtiöön. Sen vuoksi syy ei voi olla tietyn omistajan osuuden lisääminen tai toisen omistajan osuuden vähentäminen. Jotta osakeanti olisi ylipäätään sallittu, sen tulee olla osakkeenomistajan edun mukainen, vaikka hänen osuutensa yhtiössä laskeekin.
Suunnattu osakeanti on erityisen haastava pienissä yhtiöissä, tai jos uusia osakkeita annetaan tahoille, jotka omistavat jo yhtiön osakkeita. Näissä tilanteissa on erityinen riski, että osakeanti on haitallinen sellaisille osakkeenomistajille, jotka eivät saa uusia osakkeita. Tällöin osakeanti voi loukataVähemmistöosakkaita
Merkintähinnasta
Suunnatussa osakeannissa on osakeyhtiölain 9:4 §:n mukaan ”kiinnitettävä erityistä huomiota osakkeen merkintähinnan ja käyvän hinnan suhteeseen”. Merkintähinta on hinta, jolla uusia osakkeita voi hankkia. Käypää hintaa ei määritetä osakeyhtiölaissa, minkä vuoksi määritelmä on hyvin joustava. Käypä arvo tarkoittaa periaatteessa hintaa, joka yhtiön osakkeista maksettaisiin markkinoilla. Tätä hintaa on käytännössä mahdotonta määrittää pienyhtiöissä, koska ostajia on vaikea löytää.
Usein kuvitellaan, että käypä hinta olisi yrityksen tasearvo. Näin ei kuitenkaan ole. Osakkeen käypä hinta ylittää lähes aina yhtiön tasearvon. Tasearvo tarkoittaa varoja, jotka osakkeenomistajat saisivat, jos yhtiö purettaisiin. Käytännössä osakkeenomistajat toki saisivat jonkin verran vähemmän varoja, koska tasearvot tyypillisesti ovat suurempia kuin hinta, jonka omaisuudesta saa yhtiön toimintaa lopetettaessa.
Yhtiön arvo perustuu kuitenkin pitkälti siihen, mitä yhtiö tuottaa omistajilleen. Useat palveluyhtiöt eivät ole taseeltaan kovinkaan arvokkaita, mutta ne tuottavat omistajilleen jatkuvasti melko suuria voittoja. Pienissä yhtiöissä omistajien työpanos voi tosin olla merkittävä, jolloin pelkkä voitto ei kerro yhtiön arvosta. Tältäkin osin arvon määrittäminen on haastavaa.
Jos ulkopuolista arvonmäärittäjää ei haluta käyttää, on tasearvon käyttäminen yleensä turvallisin vaihtoehto. Vielä turvallisempaa on lisätä tasearvoon joitain kymmeniä prosentteja, jolloin tulevat tulonodotukset tulevat ainakin jollain tavalla huomioiduksi. Toki parasta olisi saada sellainen merkintähinta, johon kaikki osakkeenomistajat ovat tyytyväisiä.
Osakeyhtiölain 9:14 ja 9:16 §:en mukaan merkintähinta tulee maksaa yhtiölle ennen osakkeiden saamista Saman lain 9:11 ja 9:12 §:en mukaan merkintähinta maksaa rahana tai muuna omaisuutena, jolla on maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Työpanoksella tapahtuva maksaminen on kiellettyä. Tämä voidaan tosin helposti kiertää siten, että aiemmin tehtyä työtä vastaan tehdään lasku, ja siitä syntyvää saamista käytetään osakeannin maksuun.
Osakeanti voi olla maksuton vain erityisen poikkeuksellisissa tilanteissa, yhtiöllä on oltava erityisen painava taloudellinen syy tällaiseen menettelyyn. Tätä käytetäänkin lähinnä erilaisissa henkilöstön palkitsemisjärjestelyissä. Pääomajärjestelyissä tätä käytetään erittäin harvoin.
Päätöksentekomenettely
Päätös osakeannista on aina tehtävä yhtiökokouksessa. Osakeyhtiölain 9:2 § sisältä tätä koskevan sääntelyn. Suunnattua osakeantia koskeva päätös on tehtävä osakeyhtiölain 5:27 §:n mukaan kahden kolmasosan enemmistöllä. Maksullisessa osakeannissa päätökseen on kirjattava useita asioita osakeyhtiölain 9:4 §:n mukaan:
1) annettavien osakkeiden lukumäärä tai enimmäismäärä osakelajeittain ja se, annetaanko uusia vai yhtiön hallussa olevia osakkeita;
2) kenellä on oikeus merkitä osakkeita ja suunnatussa osakeannissa lisäksi perustelut sille, että osakkeenomistajien etuoikeudesta poikkeamiseen on 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu painava taloudellinen syy;
3) osakkeesta maksettava määrä (merkintähinta) ja perustelut sen määrittämiselle;
4) osakkeen maksuaika;
5) osakkeiden merkintäaika;
Maksuttomassa osakeannissa on lisäksi mainittava osakeyhtiölain 9:17 §:n mukaan:
1) annettavien osakkeiden lukumäärä tai enimmäismäärä osakelajeittain ja se, annetaanko uusia vai yhtiön hallussa olevia osakkeita; sekä
2) kenellä on oikeus saada osakkeita ja suunnatussa maksuttomassa osakeannissa lisäksi perustelut sille, että osakkeenomistajien etuoikeudesta poikkeamiseen on 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu erityisen painava taloudellinen syy
Oikeussuojakeinot
Suunnattuihin osakeanteihin liittyy usein väärinkäytöksiä. Usein kahden kolmasosan enemmistö, joka myös käyttää valtaa yhtiön päivittäisessä toiminnassa, pyrkii heikentämään vähemmistön asemaa suuntaamalla osakeanteja itselleen tai lähipiirilleen. Tämä voidaan tehdä käyvällä hinnalla tai alihinnalla. Osakkeenomistajan käytännössä ainoa oikeussuojakeino tällaisissa tilanteissa on moittia yhtiökokouksen päätöstä osakeyhtiölain 21:1 §:n perusteella:
”Osakkeenomistaja voi moittia yhtiökokouksen päätöstä yhtiötä vastaan ajettavalla kanteella, jos:
1) asian käsittelyssä ei ole noudatettu menettelyä koskevia tämän lain säännöksiä tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä ja virhe on voinut vaikuttaa päätöksen sisältöön tai muuten osakkeenomistajan oikeuteen; taikka
2) päätös on muuten tämän lain tai yhtiöjärjestyksen vastainen.
Moitekanne on nostettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä. Jollei kannetta nosteta määräajassa, päätöstä pidetään pätevänä.”
Suunnatun osakeannin moittiminen perustuu käytännössä 2-kohtaan. Argumentit, joilla suunnattu osakeanti voidaan kumota voivat perustua ainakin seuraaviin asioihin:
1) suunnatulle osakeannille ei ole yhtiölle painavaa taloudellista syytä. Tämä argumentti on käytännöllisin silloin, jos osakeanti on sinänsä tehty reiluun hintaan, mutta sen syynä on ollut vain tietyn omistajan osuuden kasvattaminen, tai jonkun omistajan osuuden laskeminen.
2) merkintähinta on ollut liian alhainen. Tämä argumentti soveltuu usein tilanteissa, jossa merkintähintana on käytetty tasearvoa, vaikka tasearvo ei vastaakaan sitä määrää voittoa, jonka yhtiö tuottaa omistajilleen. Tämä argumentti on erityisen tehokas silloin, jos osakeanti on ollut maksuton.
3) anti on yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Tätä argumenttia käytetään yleensä tukevana argumenttina toisen ylempänä mainitun kanssa. Osakeyhtiölain 1:7 § sisältää yhdenvertaisuusperiaatteen, jossa kielletään tekemästä päätöksiä, jotka loukkaavat yhdenvertaisuutta: ”Kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.” Yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen päätös voidaan kumota, vaikka mitään muuta osakeyhtiölain säännöstä ei olisi rikottu.
Lopuksi
Suunnattu osakeanti ei ole yksinkertainen työkalu. Siihen liittyy useita haastavasti tulkittavia kohtia, koska sen toteuttamiseksi edellytetään käyvän merkintähinnan käyttämistä sekä painavaa syytä yhtiön kannalta. Usein tätä tulkinnanvaraisuutta käytetään siten, että vähemmistöosakkeenomistajan oikeutta loukataan. Tämä taas johtaa monimutkaisiin tuomioistuinriitoihin, joiden lopputulos voi olla vaikeasti arvattavissa, ja erityisosaamista vaativaa. Usein tällaisia riitoja olisi selkeintä ennakoida etukäteen osakassopimuksella. Käytännössä kuitenkin kaikkea ei aina ole mahdollista huomioida, ja välillä asioiden vieminen tuomioistuimeen on ainoa keino saada asiat ratkottua.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
