Muu oman pääoman rahasto
- Eelis Paukku
- 20.10.
- 5 min käytetty lukemiseen
Yhtiöiden pääomajärjestelyissä on usein tarpeita toteuttaa joustavia ratkaisuja, joissa osakkeenomistajille luodaan erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia jo sijoitettujen pääomien että tulevien tuottojen osalta. Myös lahjaveroriskin poistaminen voi vaatia tiettyjä erityisjärjestelyjä yhtiöiden pääomittamisen osalta. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen osakeyhtiön oman pääoman eriä, jotka on yhtiöjärjestyksen mukaisesti erotettu omiksi erikseen.
Perusongelma - varojenjako
Tarve yhtiöjärjestyksen mukaiselle oman pääoman rahastolle juontuu yleensä siitä, että sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoa eli SVOP-rahastoa ei voi korvamerkitä. Vastoin jossain määrin yleistä uskomusta, SVOP-rahastoon tehtyä sijoitusta ei ole tarpeen palauttaa tekijälleen, vaan se tulee osakeyhtiölain 13:6 §:n mukaisesti jakaa osakeomistusten suhteessa. Osakeomistusten suhteessa tehtävästä jaosta on päätettävä yksimielisesti, jolloin kuka tahansa osakkeenomistaja voi estää tämän. Toki usein tällainen estetään osakassopimuksella.
Yhtiön rahoituksen järjestelyn sekä osinkojen verokohtelun vuoksi on kuitenkin usein tarpeen esittää osakkeenomistajien tekemä rahoitus taseen omassa pääomassa. Tuloverolain 33 b §:n mukaisesti:
“Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitetulle osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle laskettua kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 150 000 euroa, osingoista 85 prosenttia on pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa.”
Pääomatulojen heikomman progression sekä 75 %:n verovapaan osan vuoksi osakkeenomistajan intressi on usein, että yhtiön oma pääoma on vahva. Tämän vuoksi ratkaisu, jossa osakkeenomistaja lainaa yhtiölle rahaa, ei usein ole järkevin ratkaisu.
Varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 2 § sisältää sääntelyn osakeyhtiön matemaattisen arvon laskemisesta:
“Tuloverolain 33 b §:ssä tarkoitetun kotimaisen yhtiön osakkeen verovuoden matemaattinen arvo lasketaan verovuotta edeltävän vuoden yhtiön tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden perusteella. Yhtiön nettovarallisuus saadaan vähentämällä yhtiön varoista yhtiön velat.
Yhtiön varoja ovat yhtiön käyttö-, vaihto-, sijoitus- ja rahoitusomaisuus sekä muu sellainen omaisuus ja sellaiset pitkävaikutteiset menot, joilla on varallisuusarvoa. Varoina ei kuitenkaan pidetä kirjanpitolain 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verosaamisia.
Velkana pidetään taseen vastattaviin vieraaseen pääomaan merkittyjä eriä. Velkana pidetään myös:
1) vakuutuslaitoksen korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuta sekä eläkesäätiön ja muun eläkelaitoksen eläkesitoumuksista johtuvaa vakuutusteknisten perusteiden mukaan laskettua eläkevastuuta;
2) elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 48 a §:ssä tarkoitettua lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyhtiön vakavaraisuutensa parantamiseksi tekemää varausta;
3) pääomalainaa silloin, kun se on taloudelliselta luonteeltaan vierasta pääomaa.
Velkana ei pidetä kirjanpitolain 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verovelkoja.”
Jos osakkeenomistajat tahtovat, että heidän sijoittamiaan eriä ei pidetä yhtiön nettovarallisuutta määritettäessä velkana, tulee ne sijoittaa oman pääoman ehtoisena. Tältä osin sekä SVOP että osakepääoma ovat hyvin käteviä työkaluja, lukuun ottamatta velvoitetta jakaa rahat osakeomistusten suhteessa.
Erityiskysymys - lahjaverotus
Jos oman pääoman sijoitus tehdään yhtiöön, jossa osakkeenomistajat ovat toistensa lähipiiriä, voidaan transaktio katsoa pahimmassa tapauksessa muiden osakkeenomistajien saamaksi lahjaksi. Perintö- ja lahjaverolain 18 §:n mukaisesti:
“Lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle:
1) jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa; sekä
2) Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta sekä sellaisen yhteisön osakkeista tai osuuksista, jonka varoista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta.”
Lahjan käsitettä ei määritellä perintö- ja lahjaverolaissa vaan se on sidottu osittain siviilioikeudelliseen käsitteeseen. Tältäkään osin lahjaa ei ole määritelty tyhjentävästi. Keskeistä lahjassa kuitenkin on, että lahjan antajan varallisuus vähenee ja lahjan saajan varallisuus kasvaa, sekä lahjan antajan lahjoitustahto.
Jos osakeyhtiöön tehdään vastikkeeton oman pääoman sijoitus muutoin kuin osakeomistuksen suhteessa, kasvattaa tämä sijoitusta tekemättömien osakkeenomistajien omistuksen arvoa. Tämä taas voidaan katsoa lahjaksi silloin, jos osapuolet ovat toistensa lähipiiriä, esimerkiksi sukulaisia. Tämän vuoksi SVOP-sijoituksia osakeyhtiöön tehtäessä on syytä harkita huolella, voidaanko järjestely katsoa lahjaksi. Usein SVOP-sijoitus on tämän vuoksi kokonaan käyttökelvoton työkalu.
Muun vapaan oman pääoman rahaston luominen
Muita osakeyhtiöön tehtäviä rahastoja säädellään hyvin vähän osakeyhtiölaissa. Osakeyhtiölain 8:1 § sisältää yleissäännöksen tällaisten rahastojen luonteesta:
“Yhtiön oma pääoma jakautuu sidottuun omaan pääomaan ja vapaaseen omaan pääomaan. Osakepääoma sekä kirjanpitolain mukainen arvonkorotusrahasto, käyvän arvon rahasto ja uudelleenarvostusrahasto ovat sidottua omaa pääomaa. Muut rahastot sekä tilikauden ja edellisten tilikausien voitto ovat vapaata omaa pääomaa.”
Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto on määritetty erikseen osakeyhtiölain 8:2 §:ssä:
“Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota perustamissopimuksen tai osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan ja jota ei kirjanpitolain mukaan merkitä vieraaseen pääomaan, sekä sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Rahastoon merkitään myös se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen.”
Muiden rahastojen osalta sääntelyä ei juuri ole. Tällaiset rahastot luodaan osakeyhtiöön yhtiöjärjestyksessä ja ne ovat varsin laajalti osakkeenomistajien päätettävissä. Usein rahaston keskeiset tavoitteet täytetään kaksivaiheisella järjestelyllä:
1) Luodaan uusi osakesarja sijoitusta suunnittelevalle taholle. Näitä osakkeita voidaan joko antaa uusina osakkeina sijoituksen yhteydessä tai konvertoida vanhoja osakkeita tällaisiksi. Nämä osakkeet voivat olla esimerkiksi B-sarja.
2) Luodaan muu rahasto yhtiöjärjestyksellä ja asetetaan määräys, että tämän rahaston varoja saa jakaa vain tietylle osakesarjalle, esimerkiksi aiemmin mainitulle B-sarjalle.
Tällaisella järjestelyllä on mahdollista luoda korvamerkitty oman pääoman rahasto, joka palautetaan vain tekijälleen. Yhtiöjärjestyksellä voidaan ottaa myös lisämääräyksiä tällaiselle rahastolle ja osakesarjalle, esimerkiksi oikeudesta vaatia pääomanpalautusta. Nämä ovat tapauskohtaisesti harkittavia seikkoja.
Asiassa on syytä korostaa, että kirjanpitoasetuksen mukaisessa tasekaavassa tällainen rahasto tulee esittää erikseen omana rivinään tilinpäätöksessä:
“A OMA PÄÄOMA
I Osake-, osuus- tai muu vastaava pääoma
II Ylikurssirahasto
III Arvonkorotusrahasto
IV Muut rahastot
1 Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto
2 Vararahasto
3 Yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaiset rahastot
4 Käyvän arvon rahasto
5 Muut rahastot”
Kyseessä on kohdan A.IV.3 mukainen yhtiöjärjestyksen mukainen rahasto.
Lahjaverotus ja muu rahasto
Lahjaverotuksen välttämisessä keskeistä on, että kenenkään osapuolen varallisuusasema ei vahvistu pääomasijoituksella. Tällöin muun rahaston yhtiöjärjestysmääräyksissä on keskeistä, että varoja saa palauttaa vain sijoituksen tekijälle, eikä niitä voi jakaa muille osakkeenomistajille. Jos sijoituksen tekijä on vähemmistöomistaja, on usein suositeltavaa lisätä yhtiöjärjestykseen määräyksiä, joilla hänelle annetaan oikeuksia vaatia sijoituksensa palauttamista. Tällöin ei voida myöskään tehdä väitettä, että kyseinen sijoitus on tarkoitettu ikuiseksi ja se on siten vastikkeeton.
Tällaisten rahastojen hyöty korostuu, jos yhtiössä on esimerkiksi perimystilanteen vuoksi osakkaana myös alaikäisiä henkilöitä. Osakassopimusta ei käytännössä voi tehdä edunvalvonnan alla olevalle taholle eli alaikäiselle, varsinkaan jos yhtiön osakkaana ovat myös tämän alaikäisen huoltajat. Tällöin ainoa tapa estää varallisuusaseman muodollinen paraneminen sijoitustilanteessa on käyttää muuta oman pääoman rahastoa.
Yhteenveto
Sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston (SVOP) joustamattomuus ja siihen liittyvä potentiaalinen lahjaveroriski erityisesti lähipiirin kesken tehdyissä sijoituksissa tekevät siitä usein epäsopivan työkalun yhtiön pääomittamiseen. Ratkaisuna näihin haasteisiin on yhtiöjärjestyksellä perustettava muu oman pääoman rahasto, joka sidotaan tiettyyn osakesarjaan. Tämän järjestelyn avulla pääomasijoitus voidaan korvamerkitä ja palauttaa ainoastaan sen alkuperäiselle tekijälle, mikä poistaa muiden osakkaiden varallisuuden perusteettoman kasvun ja siten myös lahjaverotuksen uhan. Näin luodaan joustava ja turvallinen mekanismi yhtiön rahoituksen ja omistusrakenteen monimutkaisiin tarpeisiin.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Juristi, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
