Julkisen vallan käytön rajat ja vahingonkorvausvastuu kunnan sijoitustoiminnassa – KKO 2026:59
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2026:59 oli ratkaistavana taloudellisen vahingon korvaaminen väitetyn virka-aseman väärinkäytön perusteella. Tapauksen keskeisenä oikeudellisena kysymyksenä oli, oliko kaupunginhallituksen sijoituspäätöstä valmistellut henkilö rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 kohdassa tarkoitettu julkista valtaa käyttävä henkilö.
Sovellettavat oikeusohjeet
Rikoslain 40 luvun 7 §:n mukaan:
“Jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa
1) rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään taikka
2) käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden, hänet on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.”
Säännöksen ydin on se, että virka-aseman väärinkäyttämiseen voi syyllistyä virkamies, joka käyttää asemaansa lainvastaisesti tavoitellakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa.
Rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 kohdan mukaan:
“Tässä laissa tarkoitetaan:
5) julkista valtaa käyttävällä henkilöllä
a) sitä, jonka tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuuluu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta taikka joka lain tai asetuksen nojalla tehtävässään tosiasiallisesti puuttuu toisen etuun tai oikeuteen, sekä
b) sitä, jonka lain tai asetuksen nojalla taikka viranomaiselta lain tai asetuksen nojalla saadun toimeksiannon perusteella kuuluu osallistua a kohdassa tarkoitetun päätöksen valmisteluun tekemällä päätösesitys tai -ehdotus, laatimalla selvitys tai suunnitelma, ottamalla näyte tai suorittamalla tarkastus taikka muulla vastaavalla tavalla;”
Säännöksessä määritellään, ketä pidetään rikosoikeudellisesti julkista valtaa käyttävänä henkilönä.
Tapauksen taustat
Kaupungin X kaupunginhallitus oli 30.3.2017 pidetyssä kokouksessa päättänyt kaupungin rahoitusyksikön esityksen mukaisesti sijoittaa kaksi miljoonaa euroa kahdesta kaupungin rahastosta erään yhtiön velkakirjoihin. Sijoitus oli toteutettu erään sijoituspalveluja tarjonneen yhtiön kautta tämän kanssa tehdyn sopimuksen perusteella.
Kaupungin konserniasiamiehenä toiminut A oli yhdessä hänen esihenkilönään toimineen rahoitusyksikön päällikön kanssa valmistellut sijoitusesityksen kaupunginhallituksen kokoukseen. A oli muun muassa hoitanut yhteydenpidon sijoituspalveluiden tarjoajan edustajaan ja laatinut tämän avustuksella sijoitusta koskevan esittelytekstin. A ei ollut tekoaikana ollut virka- tai siihen rinnastettavassa palvelussuhteessa kaupunkiin.
Yhtiö, jonka velkakirjoihin kaupunki oli sijoittanut varojaan, oli sittemmin hakeutunut yrityssaneeraukseen. Saneerausohjelmassa kaupungin velkakirjasaatavia yhtiöltä oli alennettu noin neljänneksellä.
Tapaus alemmissa oikeusasteissa
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta ensisijaisesti törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä tai toissijaisesti törkeästä petoksesta. Kaupunki vaati A:n velvoittamista korvaamaan aiheuttamansa taloudellinen vahinko, koska vahinko oli aiheutettu virka-aseman väärinkäyttämisenä rangaistavaksi säädetyllä teolla. Vahingonkorvausvaatimus perustui ensisijaisesti törkeänä virka-aseman väärinkäyttämisenä tai toissijaisesti törkeänä petoksena rangaistavaksi säädetyllä teolla aiheutettuun vahinkoon. Viimesijaisesti kaupunki katsoi, että vahingonkorvauksen tuomitsemiselle oli muu vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettu peruste.
Käräjäoikeuden ratkaisu
Käräjäoikeus katsoi, että A oli sijoituspäätöstä valmistellessaan käyttänyt julkista valtaa, vaikka hän ei ollut virkasuhteessa kaupunkiin. Hänen menettelynsä oli tahallista ja täytti virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön. Törkeän tekomuodon edellyttämää huomattavan suuren hyödyn tavoittelua ei kuitenkaan näytetty toteen.
Kun käräjäoikeus katsoi A:n menettelyn täyttäneen virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön, se ei katsonut tarpeelliseksi enemmälti lausua petosrikoksen täyttymisestä. Vaikka syyte oli vanhentuneena hylätty, A:n oli näytetty menetelleen rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Käräjäoikeus velvoitti A:n korvaamaan kaupungille rangaistavaksi säädetyllä teollaan aiheuttamansa vahingon, jonka määräksi käräjäoikeus katsoi 113 848 euroa.
Hovioikeuden ratkaisu
Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A oli sijoituspäätöstä valmistellessaan käyttänyt julkista valtaa. Vaikka sijoitukset liittyivät yksityisoikeudellisiin sopimuksiin, päätöksessä oli kyse kaupungin julkisten varojen hoidosta, lakisääteisestä päätöksenteosta ja taloudellisesti merkittävästä kaupungin varojen sijoittamisesta. A:n menettely täytti hovioikeuden mukaan perusmuotoisen virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön, minkä vuoksi petossyytettä ei tämän vuoksi ollut tarpeen arvioida. Hovioikeus ei muuttanut A:n korvausvelvollisuuden perustetta, mutta korotti vahingonkorvauksen 210 000 euroon.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkeimmassa oikeudessa oli ratkaistavana vaatimus taloudellisen vahingon korvaamisesta sillä perusteella, että vahinko on aiheutettu virka-aseman väärinkäyttämisenä rangaistavaksi säädetyllä teolla. Tämän osalta Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, onko A ollut kaupunginhallituksen sijoituspäätöstä valmistellessaan rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 kohdassa tarkoitettu julkista valtaa käyttävä henkilö.
Korkeimman oikeuden mukaan virka-aseman väärinkäyttö edellyttää, että henkilö käyttää julkista valtaa. Pelkkä osallistuminen päätöksen valmisteluun ei riitä, jos itse päätös ei koske julkisen vallan käyttöä. Julkisen vallan käsite määritellään rikoslain 40 luvussa melko suppeasti, eikä sitä saa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vuoksi tulkita laajentavasti. Korkeimman oikeuden mukaan kunnallinen päätöksenteko ei siten automaattisesti ole julkisen vallan käyttöä, vaan asia on arvioitava tapauskohtaisesti.
Erityisesti kunnan yksityisoikeudelliset toimet, kuten sopimuksiin tai muihin yksityisoikeudellisiin oikeustoimiin liittyvä päätöksenteko, eivät lähtökohtaisesti ole julkisen vallan käyttöä. Niissä on yleensä kyse tasavertaisten osapuolten välisestä toiminnasta, ei toisen henkilön oikeuksiin tai velvollisuuksin yksipuolisesti puuttumisesta.
Korkein oikeus katsoi, että kaupungin sijoitussopimus yksityisen sijoituspalveluyhtiön kanssa oli yksityisoikeudellinen, eikä kaupungilla ollut yhtiöön nähden lakiin perustuvaa yksipuolista määräysvaltaa. Siksi kaupungin sijoituspäätös ei ollut julkisen vallan käyttöä, vaikka kyse oli julkisista varoista ja kunnallisesta päätöksenteosta. Koska sijoituspäätös ei ollut julkisen vallan käyttöä, myöskään A:n osallistuminen sen valmisteluun ei ollut julkisen vallan käyttöä. A:han ei siten voitu soveltaa rikoslain virkarikossäännöksiä, eikä hän ollut niiden perusteella korvausvelvollinen kaupungille.
Korkein oikeus palautti asian käräjäoikeuteen, jossa arvioitavaksi tulee kaupungin vaihtoehtoiset korvausperusteet, eli väite petosrikoksesta sekä muu vahingonkorvauslain mukainen peruste.
Yhteenveto
Korkeimman oikeuden ratkaisussa oli kyse siitä, oliko kaupungin varojen sijoittamista koskevan päätöksen valmisteluun osallistunut henkilö A rikoslain tarkoittama julkista valtaa käyttävä henkilö ja voitiinko häneen siten soveltaa virkarikossäännöksiä.
Ratkaisu korostaa sitä, että julkisten varojen käyttäminen ei sellaisenaan tarkoita julkisen vallan käyttöä. Ratkaisevaa on, liittyykö toimintaan julkisen vallan käytölle ominainen yksipuolinen määräysvalta toisen oikeusasemasta. Yksityisoikeudelliseen sopimustoimintaan liittyvä päätöksenteko ei lähtökohtaisesti täytä tätä edellytystä.
Emmi Huovinen
ON
Oikeusnotaari
Lakitoimisto KPF
puh. 050 530 0152
