Ympäristövaikutusten arviointi (YVA)-menettely ja valitusperusteet
- Leo-Pekka Salmi
- 4 päivää sitten
- 4 min käytetty lukemiseen
Käsittelen tässä blogikirjoituksessa ympäristövaikutusten arviointi (YVA)- menettelyä ja siihen liittyviä valitusperusteita. YVA- menettelyä säädellään laissa ympäristövaikutusten menettelystä 252/2017 (YVA-laki), jonka tarkoituksena on varmistaa, että suunnitteilla olevan hankkeen toiminnan ympäristövaikutukset selvitetään riittävällä tarkkuudella, mikäli toiminta aiheuttaa todennäköisesti merkittävää ympäristöhaittaa.
Kyse on siis ehkäisevästä, ennen toimintaa tapahtuvasta prosessista, jota käytetään itse päätöksenteon (ympäristöpäätös, ympäristölupa) tietopohjana. YVA:sta valittamiselle on olemassa oma prosessinsa, ja erityishuomiota tulee kiinnittää siihen, mitkä ovat juridisesti päteviä valitusaiheita.
YVA-laki
YVA:lla on 2 päätavoitetta (YVA-laki 1 §):
Edistää ympäristövaikutusten arviointia ja arvioinnin huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa
Lisätä kaikkien tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia
Ensimmäistä tavoitetta pyritään toteuttamaan tehokkaasti esimerkiksi määräämällä YVA-menettely pakolliseksi mahdollisimman laajalla toimialajaottelulle, joka löytyy YVA-lain liitteestä 1 ja pitää sisällään hankkeita liittyen muun muassa: luonnonvarojen ottoon ja käsittelyyn, metalli- ja metsäteollisuuteen, energiantuotantoon, liikenteeseen sekä vesi- ja jätehuoltoon.
Pakollisuuden lisäksi menettelyä voidaan yksittäistapauksissa YVA-lain 3 §:n mukaan soveltaa muissakin sellaisissa hankesuunnitelmissa tai toteutetuissa hankkeissa, joiden ympäristövaikutukset ovat laadultaan ja laajuudeltaan sellaiset, jotka voidaan rinnastaa pakollisten hankkeiden vaikutuksiin. Harkintaperusteena yksittäistapauksissa käytetään merkittävän haitan todennäköisyyttä, eli sitä, kuinka potentiaalinen kyseisen hankkeen aiheuttama (negatiivinen) ympäristövaikutus on, sekä kuinka laaja hankinnan vaikutuspiiri on. Lainkohta on tarkoituksella jätetty tulkinnanvaraiseksi, jotta lain vaikutusmahdollisuuksia ei rajattaisi liikaa.
Käytännössä päätöksen YVA-menettelyn sisällyttämisestä on tähän asti tehnyt ELY-keskus, mutta 1.1.2026 yhteysviranomaiseksi muuttuu lupa- ja valvontavirasto (LVV), pois lukien ydinlaitosten ja ydinjätteiden käsittelyn hankkeiden osalta, jossa toimivaltaisena viranomaisena toimii edelleen työ- ja elinkeinoministeriö.
Toisen tavoitteen, eli tiedonsaantimahdollisuuksien parantamisen, toteutuminen nojaa avoimeen tiedottamiseen ja asianosaisten riittävään kuulemiseen. Yhteysviranomaisen on YVA-lain 3 luvun mukaisesti tiedotettava arviointiohjelmasta ja -selostuksesta, sekä varmistettava tarvittavien lausuntojen pyytäminen hankkeen vaikutuksenalaisilta yksiköiltä. YVA-menettelyssä kuullaan kansalaisia, viranomaisia ja yhteisöjä laajemmin kuin varsinaisessa lupamenettelyssä. Kuulemisen tarkoituksena ei ole vain mielipiteiden kerääminen, vaan laajempi tiedon hankkiminen, jota voidaan huomioida päätöksenteossa. Esimerkiksi puutteellisesti toteutettu kuuleminen, eli kuulemisvirhe, voi myöhemmin kaataa lupapäätöksen.
Valituskelpoiset puutteet
Kuulemisvirheen ohella YVA-menettelyn puutteellisuuteen voidaan vedota vain tilanteissa, joissa puute koskee olennaista ympäristövaikutusta ja sillä on mahdollisesti vaikutusta päätöksen sisältöön. Olennaisen puutteen vaatimus sitoutuu siis merkittävän ympäristövaikutuksen kokonaan tai osittain arvioimatta jättämiseen, ei sinänsä itse ”virheelliseen” arvioon. Vedottavan puutteen tulee siis olla sellainen, joka rikkoo joko valtioneuvoston YVA-asetuksen 277/2017 pykäliä 3 ja 4, tai YVA-lain 16 §:n mukaisia arviointiohjelman sisältövaatimuksia. Näitä ovat esimerkiksi tiedot hankkeesta, sen kohtuullisista toteuttamisvaihtoehdoista, kuvaus ympäristön nykytilasta sekä ehdotus arvioitavista ympäristövaikutuksista ja niiden sisällöstä. Tyypillisiä esimerkkejä näistä ovat aliarvioinnit päästöistä, vesistö- ja pohjavesivaikutuksista, ihmisten terveyteen ja elinoloihin kohdistuvista vaikutuksista ja suojelualueiden ja eläimien lajistoon vaikuttavista asioista.
Näiden lisäksi YVA voi olla puutteellinen, jos hanketta on arvioitu vaikutuksiltaan liian rajatusti, eli irrallaan muista alueen hankkeista. Kumulatiivisista- ja yhteisvaikutuksista on säädetty YVA-lain 3 §:ssä yksittäistapausten arvioinnin yhteydessä. Puutteellisuudesta voidaan puhua irrallisen arvioinnin ohella myös silloin, kun muiden hankkeiden vaikutuksista mainitaan, mutta niitä ei analysoida tai avata, sekä silloin kun hankkeiden yhteisvaikutusten merkittävyyden arviointi on selvästi puutteellinen. Oikeuskäytännössä on linjattu, että (yhteys)viranomaisen on saatava riittävä kokonaiskuva alueellisista ympäristövaikutuksista, ei vain yksittäishankkeen vaikutuksista.
Hankkeesta on myös esitettävä vaihtoehtoisten toteuttamistapojen arviointi, eli vaihtoehtotarkastelu. Tässä yhteydessä puutteellisuus voi ilmetä niin, että todellisia muita toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ei tarkastella, tai esitetyt vaihtoehdot eroavat toisistaan niin vähäisesti, että niiden erittelyllä ei ole merkitystä. Lisäksi niin sanotun ”nollavaihtoehdon”, eli hankkeen toteuttamatta jättämisen arvioinnin puuttuminen tai vain muodollinen käsittely voi olla peruste valitukselle sekä YVA-lain 16 §:n ja YVA-asetuksen 4 §:n 2 mom. 4 kohdan mukaisesti. Mainittakoon lisäksi, että selvien puutteiden, kuten vanhentuneiden selvitysten käyttö tai vaikutusten merkittävyyden vähättely ovat luonnollisesti valituskelpoisia puutteita.
Vaikutuksettomat valitusperusteet
YVA:a arvioidaan kokonaisuutena ja yhteistuloksena, jolloin kaikkia valituksia liittyen sellaisiin yksittäisiin parametreihin, joilla ei ole olennaista vaikutusta lopputulokseen, ei katsota aiheellisiksi. Näitä voivat olla esimerkiksi yksinään vaikutukseton virheellinen taulukko-, laskenta- tai karttamerkintä. Lisäksi valituksessa ei voida vaatia absoluuttisia tai käytännöllisesti mahdottomia asioita, kuten negatiivisten ympäristövaikutusten tai kaikkien riskien täydellistä poissulkemista. YVA-lain tarkoitus edistää arviointimenettelyä ei pääsääntöisesti tarkoita rajan vetämistä niin tiukalle, että hankkeiden toteuttamismahdollisuudet olisivat esimerkiksi taloudellisesti mahdottomia. Poikkeuksiakin toki löytyy, mutta varsinkin lupamääräyksillä ja muilla toteuttamisehdoilla pyritään löytämään tasapainoinen ratkaisu.
Yleisluonnollisesti hyväksymättömiä valitusperusteita ovat sellaiset subjektiiviset argumentit, kuten erimielisyys arvioinnin lopputuloksesta tai kritisointi YVA:n laadusta ilman päteviä perusteita. Vaikka pelkillä mielipiteillä voikin, varsinkin suurissa määrin, olla kansalaispoliittista tai yhteiskunnallista vaikutusta ja merkitsevyyttä, YVA-menettelyn oikeudelliselta kannalta ne eivät ole relevantteja. Aiemmin mainittu kuulemisvirhe ei myöskään ole olennainen silloin kun väite perustuu siihen, että oma mielipide ei vaikuttanut lopputulokseen, tai että näkemyksiä ei huomioitu yksityiskohtaisesti. Yleisohjeena kaikkiin YVA-valituksiin voidaan pitää niiden perustelua konkreettisiin, objektiivisiin ja todennettaviin puutteisiin.
Yhteenveto
YVA-menettely ei ole itsessään ainut ympäristöpäätöksen tai lupahakemuksen peruste tai tarkistuslista, vaan yksi tietopohja, jota käytetään päätöksenteon tukena. Menettelystä valittamisen menestyminen hallintotuomioistuimessa ei riipu siitä, onko hanke ympäristön kannalta hyvä tai huono, vaan siitä, pystytäänkö osoittamaan lupaviranomaisen saaneen ja käyttäneen asianmukaisesti YVA-lain edellyttämää riittävää ja olennaista tietoa päätöksenteossaan.
Sellaisilla tiedoilla, joilla on merkitystä nimenomaan arvioinnin lopputuloksen kannalta, on liitettynä potentiaalisesti menestyksekäs valitusmahdollisuus. Subjektiivisilla mielipiteillä ja erimielisyyksillä, sekä täydellisen riskin poistamisen vaatimuksilla taas ei ole suoranaisia vaikutuksia eivätkä ne kelpaa itsessään valitusperusteiksi. Kansalaisten osallistaminen ja vaikutusmahdollisuuksien laajentaminen ovat hyviä merkkejä ympäristötietoisuuden ja -vastuullisuuden ulottuvuuksien syventämisestä, mutta samalla avataan ovea myös suurimmaksi osaksi hyödyttömälle valitustulvalle, kun annetaan käyttöön tehokkaat keinot puutteellisella ohjeistuksella.
Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:
Leo-Pekka Salmi
Tradenomi (AMK), Liiketalous
oikeustieteen ylioppilas
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 3528 438
