Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen taas kuntaoikeuden alaa kuuluvaa kysymystä. Tällä kertaa käsittelen vuokratontin haltijoiden asemaa kunnallisessa päätöksenteossa silloin, kun kunta päättää korottaa myytävien ja vuokrattavien tonttien hintoja. Vuokralaisille tämä on rahallisesti merkittävä päätös, minkä vuoksi asialla on merkitystä laajemminkin kuntaoikeuden kentässä. Käsittelen tässä tapauksessa läpi tapaukseen liittyvät normit ja taustat, minkä lisäksi käyn läpi korkeimman oikeuden johtopäätökset tapauksesta.
Kunnan velvollisuus kuulla kuntalaisia ennen päätöksentekoa
Kunnallisen itsehallinnon perusperiaatteita on mahdollistaa kuntalaisille päätöksentekoon osallistuminen. Kuntalain 22 § sisältää tästä ”pehmeän” eli ohjaavan säännöksen.
”Kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Valtuuston on pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja menetelmistä.
Osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää erityisesti:
1) järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia sekä kuntalaisraateja;
2) selvittämällä asukkaiden ja kunnassa säännönmukaisesti tai pitempiaikaisesti asuvien tai oleskelevien palvelujen käyttäjien mielipiteitä ennen päätöksentekoa;
3) valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia kunnan toimielimiin;
4) järjestämällä mahdollisuuksia osallistua kunnan talouden suunnitteluun;
5) suunnittelemalla ja kehittämällä palveluja yhdessä palvelujen käyttäjien kanssa;
6) tukemalla asukkaiden, järjestöjen ja muiden yhteisöjen oma-aloitteista asioiden suunnittelua ja valmistelua.”
Säännös ei sinänsä velvoita kuntaa yksittäisessä asiassa, mutta hallintolaissa on tämän lisäksi velvoittava säännös. Hallintolain 41 §:n mukaan:
”Jos asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus muiden kuin asianosaisten elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin, viranomaisen tulee varata näille henkilöille mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteensä asiasta.
Asian vireilläolosta ja vaikuttamismahdollisuuksien käyttämisestä on ilmoitettava asian merkityksen ja laajuuden kannalta sopivalla tavalla.
Asian vireilläolosta ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa, jos se vaarantaa ratkaisun tarkoituksen toteutumisen tai aiheuttaa muuta merkittävää haittaa taikka jos se on ilmeisen tarpeetonta.”
Säännöksellä pyritään takaamaan ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa omaa elinympäristöön käsittelevään päätöksentekoon. Pykälän vuoksi viranomainen voi olla velvollinen tiedottamaan valmisteltavana olevasta asiasta etukäteen ja ilmoittamaan ihmisille henkilökohtaisesti, jotta he voivat lausua mielipiteensä asiassa.
Jos yllä mainittua hallintolain 41 §:ää rikotaan, käsillä on mahdollisesti kuntalain 135 §:n mukainen tilanne, jossa päätös voidaan kumota, koska se on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Tällainen päätös voidaan kumota kokonaisuudessaan.
”Valtuuston ja kuntayhtymän 58 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen sekä kunnanhallituksen, lautakunnan ja johtokunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta.
Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:
1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;
2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai
3) päätös on muuten lainvastainen.
Valittajan tulee esittää 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.”
Tapauksen KHO 2024:5 taustat
Kuopion kaupunkirakennelautakunta päätti 7.4.2021 korottaa kaupungin vuokraamien ja myymien asuntotonttien hintoja tietyillä alueilla. Asukas A valitti päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen sillä perusteella, että päätöksestä ei oltu tiedotettu kuntalaisia ennen hinnankorotuksia, minkä vuoksi kuntalaiset eivät voineet ostaa tontteja selkeästi matalammalla hinnalla ennen hinnankorotusta.
Itä-Suomen hallinto-oikeus hyväksyi valituksen 30.8.2022 antamallaan päätöksellä ja kumosi kaupunkirakennelautakunnan päätökset tonttien hintojen korottamisesta. Hallinto-oikeus sinänsä hyväksyi sen, että hinnoitteluperusteet eivät vaikuttaneet suoranaisesti kehenkään tahoon, vaan sisälsivät ainoastaan kannanoton siitä, millä hinnoilla kaupunki myy ja vuokraa omistamiaan tontteja jatkossa.
Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että tonttien hintojen nousu oli siinä määrin merkittävä asia, että sillä voitiin katsoa olevan merkittävä vaikutus vuokratontilla asuvien taloudelliseen asemaan siinä vaiheessa, kun vuokrasopimuksen uusimista tai tontin ostoa harkitaan. Tämän vuoksi asiasta olisi tullut tiedottaa hallintolain 41 §:n mukaisesti ja varata vuokratontin haltijoille mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon.
Kuopion kaupunginhallitus haki valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja myös sai sen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus tarkasteli kysymystä siitä näkökulmasta, oliko tonttien hintojen korotus niin merkittävä seikka, että siitä olisi tullut tiedottaa ja varata mahdollisuus osallistua päätöksentekoon hallintolain 41 §:n mukaisesti. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota pykälän taustoihin, joilla oli alun perin pyritty suojaamaan elinympäristön viihtyisyyttä ja terveellisyyttä. Tämän lisäksi pykälällä suojataan vaikuttamismahdollisuuksia tilanteissa, joissa päätös voi vaikuttaa laajasti työllisyyteen tai elinkeinoihin.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että tonttien vuokra- ja myyntihintojen korotuksella on vaikutusta vuokraoikeuden haltijoiden ja tulevien haltijoiden taloudelliseen asemaan. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että kyseessä ei ollut hallintolain 41 §:ssä tarkoitettu asia, jolla olisi huomattava vaikutus nimenomaisesti elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin, kuten pykälässä edellytetään. Koska mikään näistä ei täyttynyt, ei hallintolain 41 §:ää voitu soveltaa.
Tämän lisäksi korkein hallinto-oikeus totesi erikseen, että kuntalain 22 §:n mukaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamisen ja 29 §:n mukaisen tiedottamisvelvoitteen noudattaminen eivät ole sellaisia seikkoja, jotka voisivat johtaa yksittäisen päätöksen kumoamiseen. Nämä ovat kuitenkin asioita, joiden toteuttaminen on viime kädessä kunnan omassa harkinnassa. Velvoitteet ovat myös luonteeltaan yleisiä, eivät yksittäistä päätöstä koskevia.
Yhteenveto
Johtopäätös voidaan esittää tiiviisti: kunnan ei tarvitse kuulla vuokralaisia, jos tonttien tulevia vuokra- ja myyntihintoja korotetaan. Tästä syystä vuokratontin lunastamista harkitsevien on suotavaa seurata kunnallista päätöksentekoa ainakin niissä lautakunnissa, joissa hinnankorotuksista päätetään. Kun hinnankorotuspäätös on tehty, valittamismahdollisuudet ovat melko heikkoja.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
