Itsekriminointisuoja törkeässä veropetoksessa - KKO 2026:55
Korkein oikeus antoi 10.8.2026 ratkaisun, joka koski itsekriminointisuojan vaikutusta törkeässä veropetoksessa. Tapauksessa arvioitiin, muodostaako rikosoikeudessa tunnettu itsekriminointisuoja esteen tuomita henkilö törkeästä veropetoksesta tilanteessa, jossa vältetyn tupakkaveron ilmoittaminen olisi ilmiantanut henkilön savukkeiden maahantuontiin liittyvästä salakuljetuksesta.
Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi tapauksessa vaikuttaneet säännökset ja korkeimman oikeuden antaman ratkaisun.
Itsekriminointisuoja
Itsekriminointisuoja on rikosoikeudessa keskeinen periaate, jonka mukaisesti rikoksesta epäillyllä on vaitiolo-oikeus eikä hänellä ole totuudessapysymisvelvollisuutta toisin kuin todistajalla ja asianomistajalla. Rikoksesta epäilty voi myös pysyä täysin passiivisena eikä hänellä ole velvollisuutta vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin esimerkiksi tuomioistuimessa tai esitutkintavaiheessa. Itsekriminointisuoja on yksi oikeusturvatakeista ja suojan tarkoituksenmukainen toteutuminen tulee turvata rikosprosessin kaikissa vaiheissa.
Rikoslaki
Suomen rikoslaissa säädetään rikosten määritelmistä eli rikosten tunnusmerkistöistä ja niiden rangaistuksista. Rikoslaissa säädetään varsinaisten rikosten ja niihin liittyvien rangaistusten lisäksi mm. rikosoikeudellisen vastuun yleisistä kysymyksistä.
Rikoslain 29 luku sisältää säännökset julkiseen talouteen kohdistuvista rikoksista, kuten veropetoksesta ja sen törkeästä tekomuodosta. Rikoslain 29 luvun 2 §:n mukaan törkeän veropetoksen tunnusmerkistö on seuraava:
“Jos veropetoksessa
tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä veropetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.“
Säännöksen mukaan törkeässä veropetoksessa keskeistä on se, onko veropetoksessa tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä tai onko rikos tehty erityisen suunnitelmallisesti. Tämän lisäksi veropetoksen on täytynyt olla kokonaisuutena arvioiden törkeä, jotta henkilö voisi tulla rangaistuksi veropetoksen törkeästä tekomuodosta.
Rikoslain 46 luvun 4 §:ssä säädetään salakuljetuksesta seuraavasti:
“Joka ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta tavaraa, jonka tuonti tai vienti on kielletty tai edellyttää viranomaisen lupaa tai tarkastusta, on tuomittava salakuljetuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Säännöksen mukaan salakuljetuksesta on tuomittava rangaistukseen, jos henkilö tuo tai yrittää tuoda ilman lupaa maahan tavaraa ilman asianmukaista viranomaisen lupaa tai tarkastusta, tai jos vienti on kielletty. Vastaava koskee myös tavaran vientiä maasta pois. Huomionarvoista on myös se, että salakuljetuksen tunnusmerkistö täyttyy lainkohdan mukaan jo yrityksestä tuoda maahan tai maasta pois kiellettyjä tavaroita.
Tupakkalaki
Tupakkalain 67 §:ssä säädetään siitä, kuinka paljon ja millaisia tupakka- tai nikotiinituotteita yksityishenkilö saa tuoda maahan. Kyseiset rajat ovat lainkohdan mukaan seuraavat:
“Yksityishenkilö ei saa tuoda maahan:
tupakkatuotteita, joiden vähittäismyyntipakkauksen merkinnät poikkeavat 32 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetystä, enempää kuin 200 savuketta, 50 sikaria, 100 pikkusikaria ja 250 grammaa kääre-, piippu- tai vesipiipputupakkaa sekä muuta tupakkatuotetta enempää kuin 200 annosyksikköä tai 250 grammaa irtonaisena; (13.4.2022/283)
nikotiininestettä sähkösavukkeessa tai täyttösäiliössä, jonka vähittäismyyntipakkauksen merkinnät poikkeavat 36 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetystä, enempää kuin 10 millilitraa;
poltettavaksi tarkoitettuja kasviperäisiä tuotteita, joiden vähittäismyyntipakkausten merkinnät poikkeavat 39 §:n 1 momentissa säädetystä, enempää kuin 200 yksikköä valmiiksi käärittyinä ja 250 grammaa irtonaisena; (23.5.2025/251)
savuttomia nikotiinituotteita, joiden vähittäismyyntipakkausten merkinnät poikkeavat 39 a §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetystä, enempää kuin 1 000 grammaa. (23.5.2025/251)
Yksityishenkilö ei saa tuoda 1 momentissa tarkoitettuja tuotteita muutoin kuin mukanaan omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä.”
Lainkohdassa mainittujen määrällisten ja laadullisten rajoitusten lisäksi maahantuotujen tuotteiden täytyy olla yksityishenkilön henkilökohtaiseen käyttöön.
Tapauksen taustat
Tapauksessa A oli tuonut kaupallisessa tarkoituksessa Suomeen suuren määrän savukkeita ja veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla oli merkitystä veron määräämiselle. Vältetyn tupakkaveron määrä oli yhteensä 46 606,56 euroa, minkä vuoksi syytteen mukaan teolla oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä sekä tekoa oli pidettävänä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.
Käräjäoikeuden mukaan verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ei kuitenkaan voitu A:n itsekriminointisuojasta johtuen pitää rangaistavana, koska sen täyttäminen olisi aikaansaanut välittömän rikosepäilyn ja johtanut siihen, että A olisi joutunut samalla ilmiantamaan itsensä salakuljetusrikoksesta. A:n menettelyä ei siten voitu lukea hänen syykseen veropetoksena. Käräjäoikeus tuomitsi A:n salakuljetuksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Syyttäjälle myönnettiin valituslupa ennakkopäätösvalitukseen, jossa syyttäjä vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja A tuomitaan ensisijaisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti törkeästä veropetoksesta. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistiin kysymys siitä, voitiinko A tuomita törkeästä veropetoksesta, kun huomioidaan itsekriminointisuojaa koskeva periaate.
Korkeimman oikeuden mukaan A:n maahantuomista savukkeista maksettavaan tupakkaveroon kohdistuvan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnillä tavoiteltiin huomattavaa taloudellista hyötyä. A:n tekoa oli lisäksi pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Korkeimman oikeuden mukaan A:n teko täytti rikoslain 29:2:n mukaisen törkeän veropetoksen tunnusmerkistön.
Korkein oikeus katsoi, että A ei ollut rikkonut rikoslain 46:4:n mukaista kieltoa tuodessaan maahan savukkeita kaupallisessa tarkoituksessa eikä tupakkalain 67 §:ää sovelleta savukkeiden kaupalliseen maahantuontiin. A:n menettely ei näin ollen korkeimman oikeuden mukaan täyttänyt salakuljetusrikoksen tunnusmerkistöä. Korkein oikeus totesi lisäksi, että koska A:n menettely ei täyttänyt salakuljetusrikoksen tunnusmerkistöä, verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen ei olisi voinut johtaa siihen, että A olisi samalla ilmiantanut itsensä salakuljetuksesta. Näin ollen asiassa ei ollut kyse itsekriminointisuojasta johtuvaa estettä tuomita A törkeästä veropetoksesta.
Korkein oikeus piti käräjäoikeuden tuomitseman rangaistuksen voimassa, mutta muutti käräjäoikeuden antamaa tuomiota siten, että korkein oikeus tuomitsi A:n rikoslain 29:2:n mukaisesta törkeästä veropetoksesta salakuljetuksen sijasta.
Yhteenveto
Tapauksessa KKO 2026:55 oli kyse tilanteesta, jossa A oli välttänyt tupakkaveroa yli 46 000 euron edestä tuomalla maahan kaupallisessa tarkoituksessa savukkeita. Korkein oikeus linjasi, ettei A:n menettely täyttänyt salakuljetuksen tunnusmerkistöä, joten vältettyjen verojen ilmoittaminen ei olisi johtanut itsensä ilmiantamiseen kyseisestä rikoksesta. Näin ollen itsekriminointisuoja ei estänyt A:n tuomitsemista törkeästä veropetoksesta.
Marjaana Korhonen
HTM (finanssioikeus), kauppatieteiden ylioppilas
Veroasiantuntija
Tilintarkastusassistentti
Lakitoimisto KPF
puh. 050 533 8295
