Tarpeettomasta vakuustakavarikosta johtuva valtion vahingonkorvausvastuu – KKO:2025:104

Korkein oikeus otti 10.12.2025 antamassaan ratkaisussa kantaa siihen, oliko A:n omaisuuteen kohdistettu vakuustakavarikko hankittu tarpeettomasti. Tämä kysymys koskee sitä, voidaanko turvaamistoimenpidettä, kuten vakuustakavarikkoa, pitää oikeutettuna vielä sen jälkeen, kun siihen liittyvät rikosepäilyt on hylätty. Lisäksi arvioidaan, onko merkitystä sillä, että näihin epäilyihin perustuvat vaatimukset eivät ole menestyneet.

Lainsäädäntö

Pakkokeinolain 6 luvun 11 §:ssä: 

“Vakuustakavarikosta ja väliaikaisesta vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon ja asiassa aiheutuneiden kulujen korvaamisessa noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ää.”

Tämä tarkoittaa sitä, että jos vakuustakavarikko osoittautuu perusteettomaksi tai se myöhemmin kumotaan, asianosaisella voi olla oikeus saada korvausta aiheutuneesta vahingosta ja kuluista. Arvioinnissa sovelletaan oikeudenkäymiskaaren säännöksiä esimerkiksi siitä, kuka on vastuussa vahingosta ja millä edellytyksillä korvausta maksetaan.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä:

“Hakijan, joka on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut.”

Säännöksen mukaan jos henkilö tai taho on hakenut turvaamistoimenpidettä ilman todellista tarvetta, hän vastaa siitä aiheutuneista seurauksista. Tällöin hakijan on korvattava vastapuolelle sekä itse turvaamistoimenpiteestä että sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko. Lisäksi hakija on velvollinen korvaamaan asiassa syntyneet kulut.

Asian taustat

Pirkanmaan käräjäoikeus oli 19.12.2012 Keskusrikospoliisin vaatimuksesta päättänyt määrätä A:n omaisuuden pantattavaksi vakuustakavarikkoon enintään miljoonan euron arvosta. Turvaamistoimi perustui epäilyihin A:n osallisuudesta yrityssalaisuuden rikkomiseen ja yritysvakoiluun, sekä siihen liittyvien rikosperusteisten vahingonkorvausvaatimusten ja valtiolle mahdollisesti menetettävien rahamäärien turvaamiseen. Asianomistajan alustava enimmäismääräinen vahingonkorvausvaatimus kaikille epäillyille oli yhteensä 42 miljoonaa euroa. Vakuustakavarikko toteutettiin vuonna 2013, kun ulosottoviranomaiset takavarikoivat A:n omaisuutta.

Turun hovioikeus tuomitsi 19.6.2019 A:n sakkorangaistukseen yrityssalaisuuden rikkomisesta, mutta hylkäsi syytteen yrityssalaisuuden väärinkäytöstä. A:lle esitetty vahingonkorvausvaatimus hylättiin, eikä häntä tuomittu rikoshyödyn menettämiseen valtiolle. Hovioikeus päätti myös kumota vakuustakavarikon, ja se lakkasi olemasta voimaantulevasta päivästä lukien.

Näiden jälkeen A vaati kanteessaan valtiolta vahingonkorvausta tarpeettomasti hankitun vakuustakavarikon aiheuttamasta vahingosta. Valtio vaati kanteen hylkäämistä. 

Pirkanmaan käräjäoikeus totesi ratkaisussaan 29.10.2021, että vakuustakavarikko oli ollut turha, mutta takavarikkoasian käsittelyssä ei ollut todistettu viranomaisen tekemää virhettä tai laiminlyöntiä, jonka seurauksena valtio olisi ollut vastuussa A:lle aiheutuneista vahingoista tuottamuksen perusteella. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen, jonka jälkeen A valitti asiasta hovioikeuteen.

Turun hovioikeus totesi tuomiossaan 29.1.2024, että vakuustakavarikon aiheuttamasta vahingosta vastuu ei riippunut tuottamuksesta. A:n omaisuuden takavarikko oli ollut perusteltu, kun se oli alun perin päätetty, eikä päätöksenteossa ollut tapahtunut virheitä. Kuitenkin rikosasian lopputulos osoitti, että turvaamistoimi oli ollut tarpeeton. Tämän seurauksena valtio oli velvollinen korvaamaan vakuustakavarikosta aiheutuneet vahingot. Hovioikeus katsoi, että valtion myöntämänkin tiedon mukaan oli selvää, että A:lle oli aiheutunut hänen vaatimaansa 1 000 euron suuruinen vahinko, ja valtio oli velvollinen maksamaan tämän korvauksen A:lle.

Valtiolle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella, ja lupa koski vain kysymystä siitä, oliko vakuustakavarikon hankkiminen ollut tarpeetonta. Valtio vaati valituksessaan hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. A puolestaan vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Pakkokeinolain 6 luvun 1 § mahdollistaa vakuustakavarikon määräämisen rikokseen perustuvan vahingonkorvauksen tai valtiolle menetettävän rahamäärän turvaamiseksi, jos on vaara, että henkilö välttää maksamisen. Vakuustakavarikon määräämisen edellytyksenä on, että omaisuus kuuluu henkilölle, jota on syytä epäillä rikoksesta. Edellytys täyttyy myös silloin, kun henkilö voidaan rikoksen johdosta tuomita korvaamaan vahinko, maksamaan hyvitystä tai menettämään valtiolle rahamäärä. Lisäksi on oltava vaara siitä, että kyseinen henkilö pyrkii välttämään sakon, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai rahamäärän maksamista. Tämä voi tapahtua esimerkiksi kätkemällä tai hävittämällä omaisuuttaan, pakenemalla tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla.

Pakkokeinolain 6 luvun 11 §:n mukaan vakuustakavarikosta ja väliaikaisesta vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon ja asiassa aiheutuneiden kulujen korvaamisessa noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ää. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 § edellyttää, että turvaamistoimen aiheuttamat vahingot on korvattava, jos se on hankittu tarpeettomasti. Aikaisemmassa ratkaisussaan korkein oikeus (KKO 2022:75) on katsonut, että rikosperusteinen vakuustakavarikko on tarpeeton, jos siihen perustaneet rikosepäilyt hylätään oikeudessa. 

Korkein oikeus toteaa nyt tuoreessa ratkaisussaan, että A:n omaisuuteen kohdistettu vakuustakavarikko on ollut tarpeeton, koska kaikki siihen liittyvät vaatimukset on lainvoimaisesti hylätty. Rikosepäily ei ole vaikuttanut vakuustakavarikon tarpeettomuuden arviointiin. Sillä, että vakuustakavarikon perusteena ollut rikosepäily ei ole osoittautunut kokonaisuudessaan perusteettomaksi, ei ole merkitystä vakuustakavarikon tarpeettomuutta arvioitaessa. Korkein oikeus päätti, että hovioikeuden tuomiota ei ole syytä muuttaa, ja A:n vaatimus vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamisesta hyväksytään.

Yhteenveto

Korkeimman oikeuden ratkaisun punninta liittyi siihen, kuinka vakuustakavarikon tarpeettomuutta arvioidaan, kun rikosepäilyt ovat hylätty. Korkein oikeus katsoi, vaikka vakuustakavarikko oli alun perin määrätty lainvoimaisesti ja sen perusteena oli ollut rikosepäily, se oli ollut tarpeeton, koska siihen liittyvät vaatimukset hylättiin lopullisesti. Tämä linjaus perustuu siihen, että turvaamistoimenpiteen oikeutuksen tulee aina arvioida sen jälkeen, mitä pääasian oikeudenkäynnissä on tapahtunut.

Korkeimman oikeuden mukaan A:n omaisuuteen kohdistunut vakuustakavarikko oli ollut tarpeeton, koska siihen liittyvät vaatimukset olivat hylätty. Tämä tarkoittaa, että valtio on velvollinen korvaamaan A:lle vakuustakavarikosta aiheutuneet vahingot.

Korkeimman oikeuden ratkaisun merkitys on keskeinen siinä, kuinka viranomaisten toimenpiteet arvioidaan jälkikäteen, erityisesti silloin, kun ne aiheuttavat taloudellisia vahinkoja kansalaisille. Tämä päätös vahvistaa, että viranomaisten on pystyttävä perustelemaan toimenpiteensä myös oikeudenkäynnin jälkeisessä tarkastelussa, ja kansalaisille on taattava oikeus korvauksiin, jos heidän oikeuksiaan on loukattu perusteettomilla turvaamistoimenpiteillä.

Lue lisää oikeustapauskommenttejamme

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit

Emmi Huovinen

ON

Oikeusnotaari

Lakitoimisto KPF

050 530 0152

emmi.huovinen@kpflaki.com