Yrityssaneeraukseen ja sitä edeltävien oikeustoimien peräyttämiseen on runsaasti yksityiskohtaista sääntelyä maksukyvyttömyyslainsäädännössä. Lainsäädännön yksityiskohtaisuuden vuoksi ongelmia tuottaa usein myös kirjanpitoon ja toimintaan liittyvät epäselvyydet, esimerkiksi puutteet kirjanpidossa tai epämääräiset omaisuudensiirrot. Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen korkeimman oikeuden tapausta KKO 2022:58, jossa arvioitiin, milloin saneerausmenettelyn selvittäjän olisi pitänyt havaita epäasialliset omaisuudensiirrot ja nostaa kanne.
Takaisinsaannista yrityssaneerauksessa
Takaisinsaantisääntelyn tarkoitus on estää velkojien etuja vahingoittavat oikeustoimet, kuten omaisuuden lahjoittaminen tai tiettyjen velkojien suosiminen. Takaisinsaannista konkurssipesään on annettu oma lakinsa, laki takaisinsaannista konkurssipesään (758/1991). Takaisinsaantilain säännöksiä sovelletaan myös yrityssaneeraukseen, koska yrityssaneeraus on joissain tapauksissa vaihtoehto konkurssille. Sääntelyn tarkoitus on estää omaisuuden siirto pois saneeraukseen päättyvästä yrityksestä, jotta velkojat saisivat paremmin suorituksia saatavilleen.
Yrityssaneerauksen selvittäjällä on yrityssaneerauslain 36 §:n mukaan oikeus vaatia takaisinsaantia:
”Selvittäjän on pantava takaisinsaantikanne vireille kuuden kuukauden kuluessa menettelyn alkamisesta. Kanne voidaan kuitenkin panna vireille vielä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun selvittäjä havaitsi takaisinsaannin perusteen tai hänen olisi pitänyt se havaita.”
Tässä pykälässä on kaksi määräaikaa: kiinteä kuuden kuukauden määräaika ja suhteellinen kolmen kuukauden määräaika. Suhteellisen määräajan tarkoitus on varmistaa, että takaisinsaantiaika ei kulu sen vuoksi, että oikeustoimea piilotellaan.
Takaisinsaantiperuste määräytyy takaisinsaantilain mukaan, koska takaisinsaantilakiin viitataan yrityssaneerauslain 35 §:ssä:
”Oikeustoimi, joka voisi peräytyä, jos saneerausmenettelyn sijasta olisi haettu konkurssia, voidaan peräyttää saneerausmenettelyn yhteydessä vastaavin perustein kuin takaisinsaannissa konkurssipesään annetussa laissa säädetään ja noudattaen myös, mitä sanotussa laissa säädetään kolmannen asemasta.”
Takaisinsaantilain 5 § sisältää perusteet, joilla tietty oikeustoimi voidaan peräyttää eli palauttaa oikeustoimea edeltänyt tila:
”Oikeustoimi peräytyy, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella, siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. Peräytymisen edellytyksenä on, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti velallisen maksukyvyttömyyteen. Jos peräytettävänä on lahja, lahjanluontoinen sopimus tai ositus, peräytymisen edellytyksenä on kuitenkin, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä ylivelkainen tai että oikeustoimi osaltaan johti ylivelkaisuuteen. Lisäksi edellytetään, että toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta taikka oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton.”
Pykälässä on useita edellytyksiä:
1) Velkojan suosiminen, velkojen lisääminen tai omaisuuden siirto pois velkojien ulottuvilta,
2) maksukyvyttömyys tai ylivelkaisuus,
3) toisen osapuolen tietoisuus oikeustoimen sopimattomuudesta.
Käytännössä takaisinsaannissa on usein kyse ennen konkurssia tapahtuneista rahan tai muun omaisuuden siirroista yrityksen omistajille.
Erityistilintarkastuksesta
Erityistilintarkastuksella tarkoitetaan konkurssilain 9:4 §:ssä mainittua erityistarkastusta, sekä kaikki vapaaehtoisia erityisiä tarkastuksia, jotka tehdään yrityksiin. Yrityssaneerauslaissa ei ole sääntelyä erityistilintarkastuksesta, mutta selvittäjällä on oikeus tilata tällainen. Tällöin tarkastuksen sisältö sovitaan tilintarkastajan ja selvittäjän välillä. Joissain tapauksissa yrityssaneerauslaki myös velvoittaa tekemään erityistilintarkastuksen, jotta velallisen toiminnasta voidaan saada riittävä selvyys. Yrityssaneerauslain 8 §:n 3-kohdan mukaan selvittäjän tehtävänä on ”huolehtia tarpeellisessa laajuudessa velallisen ennen menettelyn alkamista harjoittaman toiminnan tarkastuksesta.” Tämä vaatimus voi joissain tilanteissa tarkoittaa erityistilintarkastuksen teettämistä.
Tapauksen taustat
Yhtiö A Oy oli hakeutunut yrityssaneerausmenettelyyn, ja jättänyt hakemuksen 20.2.2019. Yritys oli 10.1.2019 maksanut yksityishenkilö B:lle 70 000 euron lainanlyhennyksen. Selvittäjä antoi toukokuussa tilintarkastajalle toimeksiannon erityistarkastuksen tekemisestä. Tilintarkastaja sai ensimmäisen luonnoksen valmiiksi 27.9.2019, ja lopullisen erityistarkastuskertomuksen 14.10.2019. Selvittäjä nouti lopullisen kertomuksen postista 15.11.2019. Lainanlyhennys oli havaittavissa kertomuksesta, minkä perusteella selvittäjä nosti takaisinsaantikanteen B:tä vastaan 7.2.2020 ja vaatinut maksun palauttamista.
Päijät-Hämeen käräjäoikeus antoi asiassa ratkaisun 18.10.2020. Käräjäoikeus katsoi, että selvittäjän kanneaika jatkui erityistarkastuksen ajan, koska velka ei käynyt selvästi ilmi kirjanpitoasiakirjoista. Käräjäoikeus katsoi, että selvittäjän olisi tullut nostaa kanne jo saatuaan erityistarkastuskertomuksen luonnoksen käsiinsä 27.9.2019. Tällöin kolmen kuukauden kanneaika päättyi 27.9.2019. Käräjäoikeus katsoi, että kanne on nostettu liian myöhään ja hylkäsi sen.
Yhtiö valitti ratkaisusta Itä-Suomen hovioikeuteen. Hovioikeus antoi asiassa ratkaisun 17.3.2021. Hovioikeus katsoi, että selvittäjällä oli oikeus odottaa erityistilintarkastusta. Hovioikeus katsoi, että pelkkä erityistarkastuskertomuksen luonnos ei mahdollistanut takaisinsaantikanteen nostamista, jolloin kolmen kuukauden takaisinsaantiaika alkoi vasta selvittäjän noudettua lopullisen raportin postista 15.11.2019. Hovioikeus palautti asian käräjäoikeuteen. B valitti palautuspäätöksestä korkeimpaan oikeuteen, ja sai valitusluvan.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus totesi, että jos yhtiön kirjanpito on kunnossa ja takaisinsaantiperusteet voidaan selvittää kirjanpidosta, tulisi lähtökohtaisesti soveltaa kiinteää kuuden kuukauden kanneaikaa. Erityistilintarkastusta ei voida lähtökohtaisesti odottaa, jos takaisinsaantiperuste on nähtävissä ilman sitäkin. Korkein oikeus totesi, että jos tietty oikeustoimi ja sen takaisinsaantilain vastaisuus on selvästi havaittavissa kirjanpidosta, sovelletaan kuuden kuukauden kanneaikaa. Korkein oikeus totesi myös, että jos tällainen mahdollisesti takaisinsaantiin oikeuttava oikeustoimi käy ilmi kirjanpidosta, selvittäjän tulee viipymättä hankkia tarvittavat lisätiedot takaisinsaantikanteen nostamiseksi.
Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että takaisinsaantikanne oli nostettu liian myöhään.
Yhteenveto
Takaisinsaantiasioissa selvittäjältä vaaditaan suhteellisen nopeaa reagointia ja asioiden selvittämistä. Kuuden kuukauden kanneaikaa noudatetaan säännönmukaisesti silloin, jos yhtiön kirjanpito on kunnossa ja takaisinsaantiperuste käy ilmi kirjanpidosta. Erityistilintarkastuksen odottaminen ei siis ole usein perusteltua. Oikeustapauksen mukaan selvittäjän tulee perehtyä kirjanpitoon itse, tai hankkia erityistilintarkastus ajoissa ennen kanneajan päättymistä.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
HT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
