Raiskausväite johti tuomioon törkeästä kunnianloukkauksesta - KKO 2021:45

Korkein oikeus antoi kesäkuussa harvinaisen ennakkoratkaisun törkeästä kunnianloukkauksesta. Korkein oikeus ole viimeisen parinkymmenen vuoden aikana antanut juurikaan kunnianloukkauksia koskevia ennakkoratkaisuja. Tapauksessa arvioitiin erityisesti sitä, oliko raiskausväitteen kertominen sallittua sananvapauden käyttämistä sekä sitä, oliko kertojan täytynyt pitää väitettä valheellisena. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen tapauksen taustat sekä siihen liittyvän normiston.


Kunnianloukkaus


Olen kirjoittanut useita akateemisia tekstejä ja blogikirjoituksia kunnianloukkauksesta. Osa näistä löytyy tämän postauksen alaosasta. Kunnialoukkauksen tunnusmerkistö löytyy rikoslaista 24:9 §:stä. Kunnianloukkauksen tunnusmerkistö kuuluu kokonaisuudessaan:


Joka


1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka


2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,


on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.


Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.


Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.


Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”


Kunnianloukkaus on lähtökohtaisesti kyseessä jos tieto on valheellinen. Jos tieto on tosi, voi kyseeseen tulla RL 24:8 §:n mukainen yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.

Kunnianloukkaus voi muuttua törkeäksi kahdella perusteella. Perusteet ovat teon aiheuttama suuri kärsimys tai erityisen suuri vahinko:


Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”


Käsiteltävänä olevassa korkeimman oikeuden ratkaisussa oli kyse ensimmäisestä tekotavasta eli valheellisen tiedon esittämisestä toisesta. Kunnianloukkaus on siitä ainutlaatuinen rikos, että syytetyllä on todistustaakka siitä, että hänen esittämänsä väitteensä oli tosi, tai ainakin syytetyn on täytynyt perustellusti voida pitää väitettä totena. Korkein oikeus on vahvistanut tämän ratkaisukäytännössään tapauksissa KKO 2013:70 ja KKO 2013:69. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on hyväksynyt tämän linjan.


Kunnianloukkausääntely on vahvasti konfliktissa sananvapauden kanssa, koska se rajoittaa ihmisten oikeutta ilmaista itseään vapaasti. Tämän vuoksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut useita ratkaisuja siitä, milloin kunnianloukkaussääntely ja muut sananvapausrikokset ovat ristiriidassa ihmisoikeussopimuksen kanssa. Yhtenä lähtökohtana on, että vain vakavimmista sananvapausrikoksista voidaan rangaista vankeudella. Tämän vuoksi Suomessa muutettiin rangaistusasteikkoja vuoden 2013 lakimuutoksella siten, että vain törkeästä tekomuodosta voidaan tuomita vankeutta.


Tapauksen taustat


Tapauksessa oli kyse alun perin opiskelijabileiden jatkoilla tapahtuneesta seksuaalisesta kanssakäymisestä vuonna 2015. Kahden opiskelijan välillä oli ollut seksuaalista kanssakäymistä molempien suostumuksella, minkä aikana A oli alkanut itkeä ja käskenyt B:tä lopettamaan hänen koskettelemisensa. B oli oman väittämänsä mukaan lopettanut, mutta A:n mukaan hän oli jatkanut koskettelua. A teki tapauksesta pari päivää myöhemmin rikosilmoituksen, mutta tutkinta lopetettiin, koska poliisin näkemyksen mukaan asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta. A oli kuitenkin kertonut lukuisille muille opiskelijoille, että B oli raiskannut hänet. A myös jatkoi tämän kertomista yli vuoden ajan. B teki rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja asia eteni käsittelyyn Helsingin käräjäoikeudessa.


Helsingin käräjäoikeus antoi 20.12.2017 tuomion, jossa A tuomittiin törkeästä kunnianloukkauksesta 50 päiväsakkoon ja 10 000 euron korvauksiin B:lle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. A valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen, joka antoi 28.6.2019 ratkaisunsa, joka ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus katsoi, että raiskausväite on erittäin vakava väite, jonka esittämiselle täytyy olla erittäin vahvoja perusteita, joita A:lla ei tapauksessa ollut. Pelkkä A:n oma kokemus tapahtumista ei voinut olla peruste noin vakavien väitteiden esittämiselle.


Korkeimman oikeuden ratkaisu


A valitti tapauksesta korkeimpaan oikeuteen, joka otti asian käsittelyyn ennakkopäätösperusteella. Korkein oikeus katsoi vakiintuneen linjansa mukaisesti, että kunnianloukkauskontekstissa rikosvastuusta vapautuakseen syytetyn täytyy esittää seikkoja, joilla todistaa väitteensä oikeaksi. Korkein oikeus totesi, että raiskauksella tarkoitetaan vakavaa, toisen kehon tunkeutuvaa ja väkivaltaa sisältävää seksuaalirikosta. Käsillä olevassa tapauksessa ei ole edes A:n kertoman mukaan ole ollut kyse tällaisesta tilanteesta, vaikka A:n kertomus koskettelun laadusta pitäisi täysin paikkansa. Tämän vuoksi A:n väite raiskauksesta antaa tapahtumista tosiasioista vastaamattoman kuvan, minkä vuoksi väite on valheellinen.


Korkein oikeus totesi myös, että sananvapaus ei mahdollista tällaisen väitteen esittämistä täysin tuntemattomille ihmisille ”muuten vaan” tai edes laajalle tuttavapiirille ilman syytä. A:lle ei vaadittu rangaistusta siitä, että hän oli ilmoittanut tapahtumista poliisille, vaan siitä, että hän oli kertonut väitteitään muille opiskelijoille. Korkein oikeus arvioi myös sitä, täyttikö teko törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Korkein oikeus katsoi, että koska tapahtumasta oli kerrottu nimenomaan opiskelijayhteisöissä laajalle henkilöpiirille, oli tämä aiheuttanut B:lle suurta kärsimystä, koska hän ei ollut voinut enää samalla tavalla osallistua luennoille tai opiskelijatapahtumiin.


Korkein oikeus tuomitsi A:n törkeästä kunnianloukkauksesta äänestysratkaisussa 4-1. Äänestyksessä vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos oli eri mieltä siitä, olisiko asiassa tullut järjestää suullinen käsittely, mutta hyväksyi asiassa annetun tuomion rikosnimikkeen osalta. Hänkin oli sillä kannalla, että tapahtumista olisi voitu puhua nimeämättä B:tä raiskaajaksi.


Yhteenveto


Seksuaalirikosväitteet ovat erityisen vakavia. Erityisesti raiskaus on vakava ja erittäin paheksuttava rikos. Tällaisen väitteen esittäminen toisesta vaatii vahvat perusteet ja viime kädessä väitteen esittäjän on pystyttävä todistamaan väitteen olevan tosi. Erityisesti väitteen esittäminen useille ihmisille vaatii vahvoja perusteita, tai seuraukset voivat olla hyvinkin ankaria väitteen esittäjälle.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit



Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com



95 katselukertaa0 kommenttia