Tämänkertainen blogikirjoitus käsittelee kunnianloukkauksen tunnusmerkistöä, tarkemmin sanottuna kiellettyjä ja sallittuja ilmaisuja. Mitkä ovat kiellettyjä ilmaisuja? Entä milloin toisesta saa käyttää halventavaksikin katsottavia ilmaisuja?
Kunnianloukkaus
Kunnianloukkaus tarkoittaa rikoslain 24:9 §:n mukaan valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämistä toisesta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Myös muunlainen halventaminen voi johtaa kunnianloukkaustuomioon. Lisäksi kunnianloukkauksesta voidaan tuomita se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.
Kunnianloukkauksena ei kuitenkaan pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkaustuomio edellyttää, että tekijällä on ollut tarkoitus loukata tai halventaa toista. Esitetty väite voi olla joko valheellinen kuten pelkkänä haukkumasanana käytetty “huora”, tai toteen perustuva kuten huijarista käytetty “huijari”. Tahallisuutta käsitellään tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Jos kyse on ollut tosiasiasta, kuten toisen henkilön saamasta rikostuomiosta, kyse on yksityiselämää loukkaava tiedon levittämisestä eli eri rikoksesta (RL 24:8 §).
Korvausvelvollisuus kunnianloukkauksessa
Kunnianloukkauksen tulee olla omiaan aiheuttamaan loukatulle vahinkoa, kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa, mutta myös muu halventaminen on kriminalisoitu kunnianloukkauspykälässä. Oikeuskirjallisuuden mukaan, jos korvausta vaaditaan aiheutuneesta vahingosta kuten asiakkaiden menettämisestä, tulee teon olla ollut sellainen, että vähintään yksi ulkopuolinen henkilö on havainnut teon. Jos korvausta sen sijaan vaaditaan vain aiheutuneesta kärsimyksestä, ei teolta edellytetä yleisöä. Tämä johtuu siitä, että koettu kärsimys ei aina riipu siitä, onko ulkopuolinen henkilö ollut todistamassa tilannetta vai ei. Jopa kahdenkeskeiset, siis väitteen esittäjän ja väitteen kohteen väliset haukkumiset voivat johtaa kunnianloukkaustuomioon. Hallituksen esityksen HE 19/2013 vp mukaan halventamisen täytyy tulla ainakin loukatun tietoon., eli jo toisen haukkuminen kahden kesken voi johtaa kunnianloukkaustuomioon jos loukattu haluaa lähteä ajamaan asiaa.
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan ohjesummat kunnianloukkauksesta ja sen törkeästä tekomuodosta maksettaville korvauksille vaihtelevat 200 ja 10 000 euron välillä. Erityisen vahingollisten tai muuten vakavien tai mahdollisesti laajalle leviävien loukkausten osalta suosituskorvaukset ovat 5 000–10 000 euron välillä.
Tahallisuus edellytyksenä kunnianloukkaustuomiolle
Kunnianloukkaus on rangaistava vain tahallisesti tehtynä, eli tekijän tulee tarkoittaa loukata toisen kunniaa tai aiheuttaa häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Vaikka loukkaamis- tai halventamistarkoituksessa käytetty ilmaisu olisi sinänsä tottakin, kyse voi silti olla kunnianloukkauksesta. Oikeuskäytännön perusteella tällaiset väitteet liittyvät usein seksuaalirikoksiin: henkilö, joka kokee tulleensa esimerkiksi raiskauksen uhriksi on levittänyt raiskaussyytöksiä, ja raiskaajaksi väitetty on haastanut väitteen levittäjän oikeuteen kunnianloukkauksesta. Yleinen tuomioistuimen linja näissä tapauksissa on, että jos lainvoimaista tuomiota ei ole annettu, lähtökohtaisesti väitteitä rikoksesta ei saa esittää. Toisinaan myös tällaisia väitteitä on kuitenkin saanut esittää. Näissä tilanteissa on edellytetty sitä, että ainakin jotain perusteita syyttävän osapuolen näkökannalle on tullut olla. Ketä tahansa ei saa väittää raiskaajaksi ilman mitään perusteita.
Oikeuskäytännössä on ollut myös edellä mainittuun liittyen tapauksia, joissa toimittaja on julkaissut tiedotusvälineessä uutisia rikosepäilyistä siten, että jutussa on yksilöity, kenestä uutisessa on kyse. Ainakin joissain tapauksissa tuomioistuin on katsonut, että kyse ei ole ollut kunnianloukkauksesta silloin, kun toimittajalla on ollut riittävät perusteet pitää esittämiään väitteitä totena.
Oikeuskäytännön perusteella tuomioistuimeen päätynyt kunnianloukkausjuttu päättyy erittäin harvoin siihen, että tuomioistuin ei pitäisi väitettyjä ilmaisuja kunniaa loukkaavina. Iso osa vapauttavista tuomioista johtuu siitä, että tuomioistuin katsoo syytetyllä olleen oikeus esittää näkemyksensä asianomistajan eli loukatun aiemmasta käytöksestä tai olleen oikeus esittää huolensa esimerkiksi lapsen hoitoon liittyen, eli kunnianloukkaustahallisuus on puuttunut. Vapauttavia tuomioita on tullut myös siksi, että tuomioistuin ei ole pitänyt ilmaisua loukkaavana tai ilmaisu ei ole ollut epätosi.
Oikeuskäytäntöä: tuomittavat ilmaisut ja teot
Yhteistä tuomittaville toista loukkaaville ilmaisuille ja teoille on se, että tekijän tarkoituksena on ollut loukata teon kohdetta. Eleiden ja käytöksen osalta voidaan todeta, että sylkäisyt loukkaamismuotona ovat muista kuin sanallisista loukkauksista yleisimpiä, ja sylkäisyä pidetään suoriltaan loukkaavana ja halventavana tekona ilman erityistä arviointia. Myös esineillä tai aineella heittämisestä on rapsahtanut kunnianloukkaustuomio, esimerkiksi virvoitusjuoman heittäminen silloisen pääministerin päälle täytti kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Lisäksi myös koskettelu voi olla halventavaa. Ennen vuoden 2014 lakimuutosta, jolloin säädettiin pykälä seksuaalisesta ahdistelusta, myös ei-toivotusta seksuaalisesti halventavasta koskettelusta voitiin tuomita kunnianloukkauksen perusteella.
Kunnianloukkaustuomioita on tullut mm. seuraavista:
- nimittelyt kuten homo, huora, hullu, pedofiili, narkkari, narsisti, idiootti, tai etniseen taustaan viittaavat nimitykset kuten lakupekka
- henkilön kuolleeksi väittäminen
- väite liiallisesta alkoholinkäytöstä tai rattijuoppoudesta
- väite mielenterveyshäiriöistä tai muista tavallista sensitiivisemmistä sairauksista
- väite rikoksesta (yleisiä erityisesti väitteet seksuaali-, huumausaine-, omaisuus- ja talousrikoksista)
- halventavan kappaleen julkaiseminen tunnistettavasta henkilöstä, esimerkiksi tämän sukupuolielämästä
- sylkäiseminen kasvoille, vaatteisiin tai toista päin
- esineillä tai aineella heittäminen
- rakkauskirjeiden ja muiden kyseenalaisten viestien lähettäminen toisen henkilön nimissä
Yhteenvetoa
Kunnianloukkaustuomio edellyttää tekijältä tahallisuutta. Jos syytetyllä on ollut perusteltu syy omaan mielipiteeseensä, kuten toisen pitämiseen murhaajana tai huijarina, hän voi välttyä tuomiolta. Tuomittavuuteen voi vaikuttaa mm. loukatun oma toiminta: jos hän on käyttänyt itsestään samansuuntaisia termejä kuin syytetty, ei kunnianloukkaustuomiolle välttämättä ole perusteita. Toisaalta oikeuskäytännössä on toisinaan päädytty myös päinvastaiseen lopputulokseen, eli vaikka henkilö olisi käyttänyt itsestään loukkaavia sanoja, muut eivät välttämättä saa halventaa häntä vastaavilla termeillä. Kunnianloukkauskysymyksestä tulee erottaa rikos nimeltä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, joka koskee yksityisasioina pidettävien faktatietojen kuten vanhojen rikostuomioiden tai seksuaalihistoriaan liittyvien asioiden levittelemistä.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
OTM
Lakimies, riidanratkaisu
Lakitoimisto KPF
050 5338 295
essi.puhakainen@kpflaki.com
