Viikon blogikirjoitus liittyy hieman erikoisempaan aiheeseen. Käsittelen blogikirjoituksessa sitä, miten virtuaalivaluuttojen säilyttämiseen liittyvää sääntelyä oikeastaan tulisi tulkita. Blogikirjoitus liittyy tuoreeseen akateemiseen artikkeliini, jonka olen kirjoittanut yhdessä Lapin yliopiston varallisuusoikeuden professori Janne Kaiston kanssa. Artikkeli on nimeltään ”Virtuaalivaluutat, niihin liittyvät palvelut ja asiakasvarojen säilyttäminen”, ja se on julkaistu Liikejuridiikka-lehden numerossa 3/2022. Artikkeliin ja muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavan linkin takaa:
Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi artikkelin keskeiset tulokset.
Asiakasvaroista
Suomessa on jo vuosikymmeniä annettu erityissäännöksiä siitä, miten tiettyjen elinkeinonharjoittajien tulee säilyttää asiakkailleen kuuluvia varoja. Tällaisia sääntöjä on esimerkiksi asianajajilla, kiinteistövälittäjillä, perintätoimistoilla, pankeilla, luottolaitoksilla ja kauppaedustajilla.
Asiakasvaroista täytyy pitää kirjaa, vaikka niitä ei merkitäkään yrityksen kirjanpitoon. Kirjanpitolautakunta on useaan otteeseen todennut, että kirjanpitolaki ei edellytä, että asiakasvaroja tulisi sisällyttää yrityksen kirjanpitoon. Näistä on kuitenkin suositeltava pitää erillistä kirjanpitoa, jotta on tiedossa, kenelle yrityksen hallussa olevat asiakasvarat kuuluvat.
Asiakasvarat voivat olla pankkirahaa tai muutakin omaisuutta, kuten käteistä rahaa tai erilaisia virtuaalivaluuttoja.
Insolvenssisuoja
Asiakasvarojen erilläänpitovelvollisuus on asetettu lainsäädäntöön siksi, että sillä suojataan asiakasta varojen säilyttäjän maksukyvyttömyydeltä. Jos asiakasvarojen haltija asetetaan konkurssiin, eikä asiakkaan varoja voida erottaa konkurssiin asetetun tahon varoista, katsotaan omaisuuden kuuluvan konkurssipesään eli asiakas menettää varansa. Säännös on konkurssilain 5:6:ssä:
”Velallisen hallinnassa oleva sivullisen omaisuus, joka voidaan erottaa velallisen omaisuudesta, ei kuulu konkurssipesään. Sivullisen omaisuus on luovutettava omistajalle tai tämän määräämälle sellaisin ehdoin, joiden täyttämistä konkurssipesällä on oikeus vaatia.”
Käytännössä korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä tätä on tulkittu niin, että jos rahavarat ovat sekoittuneet mitenkään, ei niitä voida enää erottaa. Tämä tarkoittaa, että jos samalla tilillä on yhtä aikaa tilinhaltijan ja asiakkaan varoja, niin ne katsotaan sekoittuneeksi ja konkurssitilanteessa asiakas menettää varansa. Asiaan kuitenkin liittyy jonkin verran tulkinnanvaraisuutta.
Vaikka yrityksellä olisi erikseen tili, joka on nimetty asiakasvaratiliksi, voidaan sillä olevat varat katsoa kuuluvan konkurssipesään, jos tilillä on säilytetty tilinhaltijan omia varoja. Tämän vuoksi lainsäädännössä on 1990-luvulta asti oltu tarkkoja siitä, että asiakkaiden varoja tulee säilyttää erillään tilinhaltijan varoista.
Virtuaalivaluutan tarjoajat
Virtuaalivaluutan tarjoajista annetun lain 11 §:n mukaan virtuaalivaluuttoihin liittyvien palveluiden tarjoajien tulee pitää asiakasvarat erillään omista varoistaan. Säännöksen tarkka sanamuoto kuuluu:
“Virtuaalivaluutan tarjoajan on suojattava palvelunkäyttäjiltä tai toiselta palveluntarjoajalta virtuaalivaluuttojen vaihtamiseksi vastaanotetut varat ja virtuaalivaluutat. Varoilla tarkoitetaan käteistä, tilille kirjattua raha-arvoa ja sähköistä rahaa.
Virtuaalivaluutan tarjoajan on säilytettävä 1 momentissa tarkoitetut varat niin, ettei ole vaaraa niiden sekoittumisesta toisen palvelun käyttäjän, palveluntarjoajan tai sen omiin varoihin. Virtuaalivaluutan tarjoajan on talletettava varat tilille keskuspankkiin, talletuspankkiin tai muussa valtiossa toimiluvan saaneeseen talletusten vastaanottamiseen oikeutettuun luottolaitokseen taikka vähäriskisiin ja helposti rahaksi muutettaviin arvopapereihin tai muihin sijoituskohteisiin, jos varoja ei ole siirretty varojen vastaanottamista seuraavana työpäivänä. Finanssivalvonta antaa määräykset siitä, milloin arvopaperia tai muuta sijoituskohdetta voidaan pitää vähäriskisenä ja helposti rahaksi muutettavana.
Virtuaalivaluutan tarjoajan on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle merkittävistä muutoksista toimissa, joihin se on ryhtynyt tämän pykälän noudattamiseksi.
Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä asiakasvarojen säilyttämisestä ja suojaamisesta.”
Kyseisessä laissa virtuaalivaluutan tarjoajilla tarkoitetaan virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskijaa, virtuaalivaluutan vaihtopalvelua ja sen markkinapaikkaa sekä lompakkopalvelun tarjoajaa.
Virtuaalivaluutalla tarkoitetaan kyseissä laissa digitaalisessa muodossa olevaa arvoa:
“a) jota keskuspankki tai muu viranomainen ei ole laskenut liikkeeseen ja joka ei ole laillinen maksuväline;
b) jota henkilö voi käyttää maksuvälineenä; ja
c) joka voidaan siirtää, tallentaa ja vaihtaa sähköisesti.”
Tämä määritelmä kattaa käytännössä kaikki valuutat, mistä arkikielessä puhutaan virtuaalivaluuttoina. Tässä on syytä huomauttaa, että virtuaalivaluuttaa ei ole sidottu lohkoketjun käyttöön.
Säännöksen tulkinnasta
Säännöksessä ei erikseen todeta, että asiakasvaroja tulisi säilyttää erillisellä tilillä. Myöskään esitöistä ja lausunnoista ei saada vastausta siihen, miten säännöstä pitäisi tulkita. Säännöstä tulkitaan ilmeisesti niin, että asiakkaille kuuluvia virtuaalivaluuttoja on sallittua säilyttää yhdessä. Laissa ei myöskään ole selvää kieltoa siitä, että palveluntarjoaja ei saisi säilyttää omia virtuaalivaluuttojaan yhdessä asiakkaan varojen kanssa.
Tämä linja poikkeaa Suomessa perinteisesti valitusta sääntelylinjasta, jossa yleensä asiakasvaroille on vaadittu tiukkaa erilläänpitoa. Tällä perusteella virtuaalivaluutan tarjoajista annetun lain määräystä ”Virtuaalivaluutan tarjoajan on suojattava palvelunkäyttäjiltä tai toiselta palveluntarjoajalta virtuaalivaluuttojen vaihtamiseksi vastaanotetut varat ja virtuaalivaluutat” olisikin järkevä tulkita niin, että palveluntarjoajan virtuaalivaluuttoja ei saisi säilyttää yhdessä asiakkaiden virtuaalivaluuttojen kanssa.
Myöskään Finanssivalvonnan määräyksissä ei ole yksiselitteistä määräystä siitä, että asiakkaille kuuluvat varat tulisi pitää nimenomaan erillään palveluntarjoajan varoista. Finanssivalvonta velvoittaa ainoastaan pitämään kirjaa varoista sekä suojaamaan ne.
Lopuksi
Virtuaalivaluutan tarjoajista annettu laki on asiakasvarojen osalta vaarallisen tulkinnanvarainen. Nykyisellä lainsäädännöllä on mahdollista päätyä tilanteeseen, jossa asiakasvaroja säilytetään yhdessä palveluntarjoajan varojen kanssa, ja palveluntarjoajan konkurssissa asiakkaat menettävät varansa. Sääntelyä on näkemyksemme mukaan asiallisempaa tulkita niin, että suojaaminen edellyttää asiakkaiden varojen säilyttämistä erillään palveluntarjoajan varoista. Velvoitteen olisi syytä koskea virtuaalivaluuttoja ja muita varoja.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
HT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
