top of page

Henkilöstöanti oli verovapaa, vaikka yhtiön johto palkittiin samalla - KHO 2023:66

Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen tuoretta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa arvioitiin henkilöstöannin verovapautta. Tapauksen ongelmakysymys liittyi tuloverolain henkilöstöantipykälän eli 66 a §:n sanamuotoon ”henkilöstön enemmistön käytössä”. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen henkilöstölle suunnattujen osakeannin verotusta koskevan sääntelyn sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut ja tapauksen taustat.


Henkilöstöanti


Olen kirjoittanut henkilöstöanneista tuoreen blogikirjoituksen, jonka voit lukea tästä. Suunnattaessa henkilöstölle osakeanti, verovapauden kannalta ratkaisevaa on, täyttyvätkö tuloverolain 66 a §:n vaatimukset. Pykälän ensimmäinen momentti kuuluu:


Verovelvollisen merkitessä työsuhteeseen perustuvassa osakeannissa työnantajanaan toimivan muun osakeyhtiön kuin 33 a §:ssä tarkoitetun julkisesti noteeratun osakeyhtiön osakkeita veronalaista ansiotuloa muodostuu vain siltä osin kuin merkintähinta alittaa ennen osakeannin merkintäajan alkamista viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 9 §:n mukaisesti yhtiön osakkeelle lasketun matemaattisen arvon. Edellytyksenä on, että etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä.

Tätä momenttia ei sovelleta siltä osin kuin verovelvollisen, hänen perheenjäsenensä tai heidän yhdessä omistamansa osuus suoraan tai välillisesti ylittää kymmenen prosenttia yhtiön osakkeista tai vastaavan osuuden yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Tätä momenttia ei sovelleta yhtiön hallituksen eikä hallintoneuvoston jäseneen, joka ei ole työsuhteessa yhtiöön ja ei saa työstään ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua palkkaa.”


Verotuksellisia ongelmia seuraa lauseesta ”edellytyksenä on, että etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä”. Jos tämä vaatimus täyttyy, voidaan osakkeita merkitä niin sanottuun tasearvoon ilman veroseurauksia. Jos taas vaatimus ei täyty, tarkastellaan yhtiön käypää arvoa, jossa huomioidaan tasearvon lisäksi tulevia tuottoja. Varsinkin ulkopuolista rahoitusta keräävässä kasvuyhtiöissä näiden ero voi olla valtava, ja henkilöstölle on verotuksellisesti huomattavasti edullisempaa käyttää tasearvon mukaista arvostusta.


Henkilöstön enemmistön käytössä on kriteeri, jonka sisältö on määräytynyt oikeuskäytännössä. Tapauksia on tähän mennessä kuitenkin vähän, ja oikeustila on monilta osin avoin. On selvää, että osakeannin piiriin ei ole pakko ottaa kaikkia työntekijöitä. Usein yli puolet henkilöstöstä on katsottu riittäväksi enemmistön saavuttamiseksi. Aiemmassa oikeuskäytännössä ei kuitenkaan ole muodostunut yhtenäistä linjaa siitä, miten sellaiseen antiin pitäisi suhtautua, jossa työntekijät voivat merkitä eri määriä osakkeita. Verotuskäytännössä verovapauden piiriin on hyväksytty tilanne, jossa merkittävien osakkeiden määrä on sidottu bruttopalkkaan. Muiden määritystapojen kuin bruttopalkan osalta ei kuitenkaan ole vakiintunutta käytäntöä.

Pykälän tarkoitus on mahdollistaa henkilöstön sitouttaminen osakeanneilla. Tällainen menettely on yleistynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ja on erityisesti kasvuyhtiöissä hyvin tyypillistä. Vuonna 2020 tuloverolakia muutettiin niin, että tällaiset sitouttamisannit pääsisivät useammin verovapauden piiriin.


Jos 66 a §:n edellytykset eivät täyty, sovelletaan tuloverolain 66 §:ää:

Ansiotuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan. Etu on veronalaista siltä osin kuin osakkeen tai osuuden hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta. Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, saatu alennus on koko määrältään veronalaista tuloa.



Veronalaista ansiotuloa on myös etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella (työsuhdeoptio). Edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään, vähennettynä verovelvollisen osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Etu katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona työsuhdeoptiota käytetään. Työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet. Työsuhdeoption käyttämiseen rinnastetaan sen luovutus. Tällöin edun arvoksi katsotaan työsuhdeoption luovutushinta vähennettynä luovuttajan maksamalla hinnalla. Työsuhdeoption perusteella saatua etua pidetään työsuhdeoption alkuperäisen saajan veronalaisena ansiotulona siinäkin tapauksessa, että hän on luopunut oikeudestaan lahjoittamalla työsuhdeoption edelleen tai muutoin luovuttanut työsuhdeoption intressipiirissään olevalle taholle. Näitä luovutuksia ei pidetä työsuhdeoption käyttämisenä.”


Osakeannin verottaminen tämän 66 §:n nojalla ansiotulona käyvästä arvosta on verokohtelultaan huomattavasti ankarampi, koska tällöin tuloksi ei katsota tasearvon ja merkintähinnan erotusta, vaan käyvän arvon ja merkintähinnan erotus, joka on käytännössä usein huomattavasti suurempi.


Tapauksen taustat


Tapauksessa yhtiö A Oy esitti Verohallinnolle ennakkoratkaisupyynnön. Yhtiö suunnitteli henkilöstöantia lähes kaikille työntekijöilleen, pois lukien toisessa valtiossa asuvat noin kymmenen työntekijää. Edun piirissä olisi ollut 217 työntekijää. Annissa merkittävien osakkeiden määrä perustuisi sekä asemaan yhtiössä että esimiehen määrittämään työpanoksen arvoon, joiden perusteella työntekijät jaettaisiin kymmeneen luokkaan. Merkittävien osakkeiden määrä alimman ja ylimmän luokan välillä olisi noin 20-kertainen. Osakkeet merkittäisiin annissa tasearvoon.


Osakeannin toteuttamiselle oli kaksi vaihtoehtoa:


Vaihtoehto a: Henkilöstöantiohjelma kestää kerrallaan neljä vuotta. Ensimmäisenä vuonna henkilöstölle annetaan tiedoksi henkilöstöantiohjelma, jonka mukaisesti henkilöstöannit (suunnattu osakeanti) toteutetaan vuosittain ohjelman mukaisin ehdoin. Ohjelman perusteella merkittävien osakkeiden työntekijäkohtainen kokonaismäärä päätetään ensimmäisenä vuonna. Kukin vuosittainen osakeanti toteutetaan erillisellä osakeantipäätöksellä siten, että kussakin osakeannissa työntekijät saavat merkitä ohjelman ehtojen mukaisesti osakeantipäätöksessä määritellyllä hinnalla tietyn kappalemäärän yhtiön osakkeita. Jokaisessa osakeannissa noudatetaan ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattuja henkilöstöantiohjelman ehtoja.


Vaihtoehto b: Henkilöstöantiohjelman ensimmäisenä vuotena työntekijä saa merkitä suunnatussa osakeannissa tietyn kappalemäärän yhtiön osakkeita. Osakkeita rasittaa kuitenkin neljän vuoden ajan vuosittain tietyin ehdoin porrastetusti purkautuvat lunastuslauseke ja luovutusehto, joiden mukaisesti työntekijä joutuu luopumaan osakkeistaan, mikäli hänen työsuhteensa päättyy ennen lunastuslausekkeen tai luovutusehdon määräajan päättymistä.”


Näistä ensimmäisessä vaihtoehdossa osakkeita saatiin pikkuhiljaa, kun taas toisessa vaihtoehdossa osakkeet saatiin heti, mutta ne piti palauttaa, jos työsuhde päättyi neljän vuoden sisällä.


Ennakkoratkaisussa kysyttiin seuraavat kysymykset:


”Onko hakemuksessa kuvattu henkilöstöantiohjelman mukaisesti toteutettu suunnattu anti tuloverolain 66 a §:n mukainen henkilöstöanti, josta:


1) ei synny palkansaajalle veronalaista etua, josta maksajan olisi toimitettava ennakonpidätys, jos työntekijä saa merkitä osakkeita säännöksessä tarkoitetulla matemaattisella arvolla?


2) muodostuu veronalaista etua, josta suorituksen maksajan on toimitettava ennakonpidätys siltä osin kuin merkintähinta alittaa ennen osakeannin merkintäajan alkamista viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella yhtiön osakkeelle lasketun matemaattisen arvon, jos työntekijä saa osakkeet maksutta?”


Verohallinto antoi 18.5.2021 ennakkoratkaisun, jonka mukaan merkittäessä osakkeita tasearvoon työntekijälle ei muodostu annissa veronalaista tuloa eli anti on verovapaa.

Jos osakkeita merkitään maksutta, vaihteli verokohtelu annin toteuttamisvaihtoehtojen a ja b välillä. Vaihtoehdossa a, jossa osakkeita saatiin vähän kerrallaan, verotettavaa tuloa oli osakkeen käypä arvo. Syynä tähän oli, että tällöin työntekijälle katsottiin annettavan optioita eikä osakkeita, jolloin 66 a §:ää ei voitu soveltaa. Vaihtoehdossa b, jossa osakkaat saatiin kerralla, verotettavaksi tuloksi katsottiin tasearvo. Verohallinto perusteli verovapautta sillä, että kriteerit olivat samanlaisia kaikille työntekijöille, mutta ei yhtiön johdolle. Yhtiön johdon osalta osakeantia ei katsottu verovapaaksi, vaan kyseessä oli johdon erillinen palkitseminen joka oli 66 §:n mukaisesti veronalaista tuloa.


Sekä yhtiö A että Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valittivat ratkaisusta Helsingin hallinto-oikeuteen, joka antoi asiassa ratkaisun 23.12.2021. Yhtiön näkemys oli, että tapausta a, jossa osakkeet saatiin vähän kerrallaan, tulisi verottaa tuloverolain 66 a §:n mukaisesti tasearvoon eikä 66 §:n mukaan käypään arvoon. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö taas katsoi, että koko osakeanti tulisi katsoa käypään arvoon eikä tasearvoon molemmissa tilanteissa.


Hallinto-oikeus hylkäsi yhtiön valituksen mutta hyväksyi veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Hallinto-oikeus perusteli päätöksensä sillä, että henkilöiden saamat osakemäärät perustuivat epäselviin ja avoimiin kriteereihin. Hallinto-oikeuden näkemys myös oli, että asiassa ei ollut syytä poiketa antimäärässä aiemmasta käytännöstä, jossa osakkeiden määrä on suhteutettu henkilöiden palkkaan. Hallinto-oikeuden perusteluiden mukaan antiin liittyvän arvioinnin subjektiivisuus esti sen, että etu olisi tuloverolain 66 a §:ssä tarkoitetulla tavalla henkilöstön enemmistön käytössä. Asia oli 2-1 äänestysratkaisu.


Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu


Yhtiö valitti ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Yhtiö vaati, että osakkeet arvostettaisiin verotuksessa tasearvoon eikä käypään arvoon. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati valituksen hylkäämistä. Korkein hallinto-oikeus otti asian käsittelyyn ja antoi asiassa ratkaisun 28.6.2023.


Korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisunsa hyvin vahvasti tuloverolain 66 a §:n tavoitteilla. Tämä on sinänsä sallittua argumentaatiota veroasioissa verovelvollisen eduksi, mutta verovelvollisen vahingoksi tällaista teleologista argumentaatiota voidaan soveltaa vain hyvin rajatusti. Syynä tähän oli, että käsitettä ”henkilöstön enemmistön käytössä” ei juuri lainkaan määritellä lainsäädännössä tai lain esitöissä, vaan sen sisältö on jätetty pitkälti oikeus- ja verotuskäytännön varaan.


Henkilöstöantien edullisen verokohtelun tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan edistää listaamattomien yhtiöiden mahdollisuuksia sitouttaa henkilöstöä toteuttamalla henkilöstöanti sekä selkiyttää osakkeen arvostamiseen liittyviä haasteita henkilöstöanneissa. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota tähän, minkä lisäksi ratkaisua perusteltiin sillä, että yhtiöllä on erilaisia intressejä siihen, millä perusteilla ja miten paljon omistusta jaetaan työntekijöille heidän sitouttamisekseen. Sen vuoksi osakkeiden määrän sitominen palkkaan ei voi olla ainoa 66 a §:n piiriin kuuluva jakoperuste tasajaon lisäksi. Korkein hallinto-oikeus perusteli tätä seuraavasti:


Etenkään aikaisen vaiheen kasvuyrityksissä bruttopalkat eivät ole aina tarkoituksenmukainen tapa määrittää osakkeiden lukumäärää. Perusteena voisivat siten olla muutkin perusteet, kuten bruttopalkkojen määrään yleisesti vaikuttavat tekijät.”


Hallituksen esityksessä pyrittiin mahdollistamaan nimenomaan laajapohjainen palkitseminen, ei ainoastaan yksittäisten työntekijöiden tai yhtiön johdon suosiminen ja palkitseminen. Jotta kyse olisi tällaisesta toiminnasta, tulisi annin korkeimman hallinto-oikeuden mukaan olla sellainen, jossa annin ehdot syrjäyttävät tietyt työntekijät tai työntekijäryhmät annista kokonaan tai käytännössä kokonaan. Korkein hallinto-oikeus totesi, että tässä tapauksessa myös vähiten osakkeita saavat työntekijät saivat rahallisesti hyvin merkittävän edun, jolloin kyse ei ollut henkilöstöryhmän syrjäyttämisestä. Korkein hallinto-oikeus myös kiinnitti huomion siihen, että kriteerit olivat samat kaikille työntekijöille.


Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus hyväksyi yhtiön valituksen niiltä osin, että Verohallinnon ennakkoratkaisu jäi voimaan, eli anti oli työntekijöille verovapaa tasearvoon asti.


Yhteenveto


Henkilöstöannin toteuttaminen on verotuksellinen erityistilanne, johon liittyy tiettyä ennakoimattomuutta. Annin suunnitteluvaiheessa kannattaa hyödyntää ulkoista asiantuntemusta, jotta antia ei myöhemmin katsottaisi henkilöstölle veronalaiseksi tuloksi osakkeen käyvästä arvosta, mikä voisi tarkoittaa kymmenien tai satojen tuhansien eurojen veroseuraamuksia työntekijää kohden, joista työntekijä ja työnantaja vastaavat ennakkoperintälain mukaisesti. Henkilöstöanti voidaan toteuttaa tasajaon lisäksi palkan tai muun suoriutumisen mittarin kautta, mutta muissa kuin palkan tapauksessa joudutaan käyttämään huomattavasti harkintaa, jotta veroriskeiltä vältytään. Olemme suunnitelleet useita henkilöstöanteja asiakkaillemme verosuunnittelu- ja muista näkökulmista.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

KHT-tilintarkastaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196


90 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page