Viikon blogikirjoituksessa käsittelen aihetta, joka koskettaa useita osakeyhtiöitä, jotka haluavat kasvaa ja sitouttaa avainhenkilöitään yhtiöön. Yhtiön osakkeiden antaminen avainhenkilöille on yleistyvä kannustinjärjestelmä, jolla pyritään nostamaan henkilöstön motivaatiota ja sitoutumista yhtiöön. Siihen liittyy kuitenkin useita osakeyhtiöoikeudellisia ja verotuksellisia seikkoja, jotka täytyy ottaa huomioon järjestelyä toteutettaessa. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa osakeyhtiöoikeudellisia ja verotuksellisia säännöksiä.
Henkilöstöannin järjestäminen
Osakeyhtiölain luku 9 sisältää osakeantia koskevat säännökset. Luvun 1 §:n mukaan sekä uusien että jo yhtiön hallussa olevien osakkeiden antamisessa tulee noudattaa osakeantia koskevia säännöksiä. Yhtiö ei siis voi vain myydä tai lahjoittaa hallussaan olevia osakkeita, vaan menettelyssä täytyy noudattaa osakeannin säännöksiä. Keskeisin näistä säännöksistä on 2 §:n säännös, jonka osakeannista on päätettävä yhtiökokouksessa, tai yhtiökokouksen on annettava hallitukselle valtuutus järjestää osakeanti.
Henkilöstöannissa on kyse osakeyhtiölain 9:4 §:n mukaisesta suunnatusta osakeannista, jossa osakkeita annetaan muille kuin vanhoille osakkeenomistajille. Pykälän ensimmäinen momentti sisältää suuntaamisen kannalta keskeiset säännökset:
”Osakeannissa voidaan poiketa 3 §:ssä säädetystä etuoikeudesta (suunnattu osakeanti), jos siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Suunnatun annin hyväksyttävyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota osakkeen merkintähinnan ja käyvän hinnan suhteeseen. Suunnattu osakeanti voi olla maksuton vain, jos siihen on yhtiön kannalta ja sen kaikkien osakkeenomistajien etu huomioon ottaen erityisen painava taloudellinen syy.”
Olen käsitellyt suunnattua osakeantia tarkemmin aikaisemmassa kirjoituksessa, jonka löydät tästä ja tästä. Henkilöstön sitouttaminen ja kannustaminen on lähtökohtaisesti sellainen yhtiön kannalta painava taloudellinen syy, joka mahdollistaa osakeannin. Maksuttomaan osakeantiin vaaditaan yhtiön ja kaikkien osakkeenomistajien kannalta erityisen painava taloudellinen syy. Henkilöstöanti voi sopia myös tähän perusteeseen, mutta tällöin on kiinnitettävä huomiota osakkeiden määrään ja niiden suuntaamiseen. Maksuton osakeanti ei saa aiheuttaa enempää haittaa kuin hyötyä kenellekään osakkeenomistajalle, jolloin yksittäisen osakkeenomistajan osuuden laimentuminen saa olla suhteellisen pientä.
Osakkeen maksamisen säännökset ovat osakeyhtiölain 9:12 §:ssä:
”Jos merkintähinta maksetaan rahan sijasta kokonaan tai osittain muulla omaisuudella (apporttiomaisuus), omaisuudella on luovutushetkellä oltava vähintään maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Sitoumus työn tai palvelun suorittamiseen ei voi olla apporttiomaisuutta.
Merkintähinnan maksamisesta apporttiomaisuudella on mainittava osakeantipäätöksessä. Päätöksessä tulee lisäksi olla selvitys, jossa yksilöidään apporttiomaisuus ja sillä suoritettava maksu sekä selvitetään omaisuuden arvostamiseen vaikuttavat seikat ja omaisuuden arvostamisessa noudatetut menetelmät. Jos tämän momentin säännöksiä ei ole noudatettu, merkitsijällä on velvollisuus näyttää, että omaisuudella oli maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Puuttuva määrä on maksettava yhtiölle rahassa.”
Henkilöstöannin kannalta keskeisin kohta on ”Sitoumus työn tai palvelun suorittamiseen ei voi olla apporttiomaisuutta.”. Tämä tarkoittaa, että tulevia työsuoritteita ei voi käyttää osakkeen maksuna. Aiemmin tehtyä työtä on kuitenkin sallittua käyttää osakkeen maksamiseen, ja merkintähinta onkin sallittua pidättää työntekijän palkasta, tai maksaa työntekijälle ylimääräinen palkka, josta merkintähintasaaminen kuitataan. Tämän palkan perusteena oleva työ on kuitenkin oltava suoritettu ennen maksuhetkeä. Muussa tapauksessa osake on maksettava rahana yhtiölle.
Verotus
Työsuhteessa olevan henkilöstöannin verotuksesta säännellään osakeyhtiölain 66 a §:ssä. Keskeinen säännös on pykälän ensimmäinen momentti:
”Verovelvollisen merkitessä työsuhteeseen perustuvassa osakeannissa työnantajanaan toimivan muun osakeyhtiön kuin 33 a §:ssä tarkoitetun julkisesti noteeratun osakeyhtiön osakkeita veronalaista ansiotuloa muodostuu vain siltä osin kuin merkintähinta alittaa ennen osakeannin merkintäajan alkamista viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 9 §:n mukaisesti yhtiön osakkeelle lasketun matemaattisen arvon. Edellytyksenä on, että etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. Tätä momenttia ei sovelleta siltä osin kuin verovelvollisen, hänen perheenjäsenensä tai heidän yhdessä omistamansa osuus suoraan tai välillisesti ylittää kymmenen prosenttia yhtiön osakkeista tai vastaavan osuuden yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Tätä momenttia ei sovelleta yhtiön hallituksen eikä hallintoneuvoston jäseneen, joka ei ole työsuhteessa yhtiöön ja ei saa työstään ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua palkkaa.”
Keskeistä momentissa on, että oikeus merkitä osakkeita on ansiotuloa, jos osakkeista ei makseta viimeisen tilinpäätöksen mukaista tasearvoa. Edellytyksenä kuitenkin on, että etu on henkilöstön enemmistön käytössä, ja merkitsijä ei omista yli kymmentä prosenttia yhtiöstä. Pykälää ei sovelleta myöskään hallituksen jäseneen, jos hän ei ole myös työsuhteessa yhtiöön ja saa työstään palkkaa. Henkilöstön enemmistö on kriteeri, jonka sisältö ei ole vielä vakiintunut oikeuskäytännössä. Verohallinto on katsonut ohjeissaan ja päätöksissään, että tämä tarkoittaa yli puolta henkilöstöstä. Tämä ohje ei tosin ole vielä vakiintunut tuomioistuinkäytännössä.
Pykälän soveltamiselle on 66 a §:n kolmannessa momentissa tiettyjä lisäedellytyksiä, joilla käytännössä estetään pykälän soveltaminen pöytälaatikko- ja holdingyhtiöihin:
”Tämän pykälän soveltamisen edellytyksenä osakemerkinnän verotukseen on lisäksi, että:
1) yhtiön kotipaikka sijaitsee Euroopan talousalueella tai sellaisessa Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevassa valtiossa, jonka kanssa Suomi on sopinut viranomaisten välisestä riittävästä tietojenvaihdosta veroasioissa ja tietojenvaihto tosiasiallisesti myös toteutuu;
2) yhtiö harjoittaa merkintähetkellä elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa;
3) yhtiön omaisuus muodostuu pääosin muusta kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitetusta omaisuudesta viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella laskettuna; ja
4) yhtiö on merkintähetkellä ennakkoperintälain 31 §:n 2 momentissa tarkoitettu säännöllisesti palkkaa maksava työnantaja, joka kuuluu mainitun lain 25 §:ssä tarkoitettuun ennakkoperintärekisteriin tai sellainen ulkomainen yhtiö, joka ei kuulu Suomen ennakkoperintärekisteriin ja joka osoittaa, ettei sillä ole mainitun lain 26 §:ssä tarkoitettuja laiminlyöntejä.”
Käytännössä nämä neljä vaatimusta tarkoittavat, että kyseessä on liiketoimintaa harjoittava yhtiö, joka maksaa palkkaa, ja jolla ei ole merkittäviä omaisuuseriä, joita ei käytetä elinkeinotoiminnassa.
Jos nämä edellytykset eivät täyty tai etu ei ole henkilöstön enemmistön käytössä, sovelletaan verotuksessa tuloverolain 66 §:n ensimmäistä momenttia:
”Ansiotuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan. Etu on veronalaista siltä osin kuin osakkeen tai osuuden hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta. Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, saatu alennus on koko määrältään veronalaista tuloa.”
Tällöin joudutaan määrittämään osakkeen käypä arvo. Käypä arvo on tyypillisesti ollut osakkeen tasearvo, paitsi niissä tilanteissa, joissa yhtiön tulevat tuotot ylittävät tasearvon lähitulevaisuudessa. Tällöin verotuskäytännössä on käytetty tase- ja tuottoarvojen keskiarvoa. Tuottoarvo lasketaan diskonttaamalla tulevien kassavirtojen ennuste 15 % korkokannalla.
Jos työsuhdeosakkeet annetaan optio-oikeuden tai muun vastaavan perusteella, sovelletaan 66 §:n kolmatta momenttia:
”Veronalaista ansiotuloa on myös etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella (työsuhdeoptio). Edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään, vähennettynä verovelvollisen osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Etu katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona työsuhdeoptiota käytetään. Työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet. Työsuhdeoption käyttämiseen rinnastetaan sen luovutus. Tällöin edun arvoksi katsotaan työsuhdeoption luovutushinta vähennettynä luovuttajan maksamalla hinnalla. Työsuhdeoption perusteella saatua etua pidetään työsuhdeoption alkuperäisen saajan veronalaisena ansiotulona siinäkin tapauksessa, että hän on luopunut oikeudestaan lahjoittamalla työsuhdeoption edelleen tai muutoin luovuttanut työsuhdeoption intressipiirissään olevalle taholle. Näitä luovutuksia ei pidetä työsuhdeoption käyttämisenä.”
Optio-oikeuksissa ja henkilöstöanneissa on huomioitava, että vaikka osakkeita annettaisiin maksutta, ei asiassa sovelleta lahjaveroa, vaan käyvän arvon määrä katsotaan ainoastaan ansiotuloksi. Tilanne on toinen, jos osakkeita annetaan henkilölle, joka ei ole työsuhteessa yhtiöön, eikä siirry työsuhteiseksi työntekijäksi, vaan yrittäjäksi. Tällöin maksutta annettavat osakkeet ovat lähtökohtaisesti lahjaveron, eivätkä ansiotuloveron piirissä. Lahjan määräksi katsotaan tällöin tasearvo tai sen ylittävä tasearvon ja tuottoarvon keskiarvo. Lahjaksi katsotaan myös sellainen osakeanti, jossa merkintähinta alittaa merkittävästi käyvän hinnan. Perintö- ja lahjaverolain 18 §:n kolmannen momentin mukaan:
”Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaksi.”
Osakkeeseen voi siis tällaisessa yrittäjäannissa antaa 25 % alennuksen ilman, että transaktiosta aiheutuu veroseurauksia lahjaveron muodossa.
Yhteenveto
Henkilöstöannin suunnitteluvaiheessa on syytä arvioida aiheeseen liittyviä verotuksellisia kysymyksiä. Verotuksen kannalta keskeiset seikat on oltava tiedossa jo osakeannista päätettäessä, minkä vuoksi verosuunnittelu tulee tehdä ennen tätä. Osakkeen merkintähinta on keskeisin seikka, joka tulee arvioida huolella etukäteen, ja mieluusti myös keskustella henkilöstön kanssa heidän näkemyksistään verotuksellisista seikoista. Vuoden 2020 jälkeen henkilöstöanti on ollut mahdollista tehdä tasearvolla, mikä helpottaa erityisesti kasvuyhtiöiden verotusta, koska ulkopuolisille sijoittajille ja henkilöstölle voidaan käyttää merkittävästi eri valuaatiota.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
