Arvonlisäverokantaa ollaan muuttamassa. Jos arvonlisävero nousee nykyisestä 24 % tasosta 25,5 % tasolle, tullaan todennäköisesti törmäämään moniin hintariitoihin. Ongelmia veron muuttumisessa aiheuttaa se, voidaanko sovittua tavaran tai palvelun hintaa muuttaa, jos yleinen verokanta muuttuu. Vastaus tähän riippuu siitä, miten sopimushinta on määritetty ja onko kyse yritys- vai kuluttajakaupasta.
Arvonlisäverovelvollisuudesta
Arvonlisäveron maksuvelvollisuus on lähtökohtaisesti myyjällä arvonlisäverolain 2 §:n mukaan:
”Velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa (verovelvollinen) 1 §:ssä tarkoitetusta myynnistä on tavaran tai palvelun myyjä, ellei 2 a, 8 a–8 d tai 9 §:ssä toisin säädetä.”
Poikkeuksellisesti arvonlisäverovelvollisuus voi olla käännetty niin, että ostaja maksaa arvonlisäveron. Arvonlisäverolain 1 §:n mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.
Arvioitaessa arvonlisäveron vaikutuksia sopimushintoihin on syytä muistaa, että arvonlisäveron suorittamisvelvollisuus on myyjällä. Tämä suorittamisvelvollisuus on aina myyjällä riippumatta siitä, onko hän perinyt arvonlisäveroa ostajalta vai ei, ja millä verokannalla. Eli myydessään 10 000 € arvoisen hyödykkeen myyjä on velvollinen maksamaan 2 400 € arvonlisäveroa riippumatta siitä, onko hän perinyt sitä ostajalta vai ei.
Tilanne on sama arvonlisäverokannan muuttuessa. Jos verokanta muuttuu, myyjä on velvollinen tilittämään tuosta 10 000 € kauppahinnasta 2 550 €, vaikka ostaja maksaisi hänelle 2 400 euroa. Tälläkin seikalla on väliä, koska arvonlisäverolaki ei aseta myyjälle velvoitetta periä arvonlisäveroa ostajalta, ainoastaan maksaa arvonlisävero.
Yritysten väliset kaupat
Yritysten välisissä tavara- ja palvelukaupoissa lähtökohta on aina, että hinta on se, mitä osapuolten välillä on sovittu. Tältä osin sopimuksen tulkintaa tehdään yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden nojalla. Pääperiaate tällaisten sopimusoikeudellisten ongelmien ratkaisussa on aina tulkita, mikä osapuolten tarkoitus on ollut. Jos osapuolten tarkoitus ei käy ilmi, voidaan tukeutua muihin periaatteisiin, kuten sanamuodon mukaiseen tulkintaan, laatijan vahingoksi tehtävään tulkintaani ja muihin tulkintaperiaatteisiin.
Tältä osin onkin merkitystä arvioida, mitä osapuolet ovat keskenään sopineet. Hinnat yritysten välisissä kaupoissa ilmoitetaan lähes poikkeuksetta ilman arvonlisäveroa, koska osapuolilla on vähennysoikeus verosta eikä yrittäjillä ole yritysten välisissä kaupoissa velvollisuutta ilmoittaa arvonlisäverollista hintaa, kuten kuluttajakaupoissa. Tämän vuoksi osapuolet lähtökohtaisesti olettavat, että jos tavaran tai palvelun hinnaksi ilmoitetaan 1 000 €, tämä tarkoittaa 1 000 € + voimassa olevan arvonlisäverokannan mukainen arvonlisävero. Jos hinta on ilmoitettu mainitsematta erikseen arvonlisäveroa, voidaan osapuolten tarkoituksena lähes aina pitää yritysten välisissä kaupoissa, että mainittu hinta on ollut veroton hinta. Samaan lopputulokseen päästään, jos hinta on ilmoitettu muodossa (ALV 0 %) koska tällöin osapuolet selkeästi ovat tarkoittaneet, että hintaan lisätään arvonlisävero.
Tilanne muuttuu sen sijaan monimutkaisemmaksi, jos hinnaksi on sovittu esimerkiksi 1 000 € + alv 24 %. Sinänsä sanamuodon mukainen tulkinta tarkoittaisi, että tällöin hinta on 1 240 euroa riippumatta siitä, mitä arvonlisäverokannalle tapahtuu välissä. Tämä onkin kaikkein riskialttein hinnoittelutapa. Itse lähden kuitenkin puoltamaan tässäkin tulkintaa, että osapuolten tarkoitus on ollut sopia, että ostaja maksaa sen hinnan, mikä jää hänen ”vahingokseen” ja sellaisenaan vähennyskelpoinen arvonlisävero lisätään siihen päälle. Tällöin katsoisin, että näissäkin sopimuksissa arvonlisäveron nousu voidaan lisätä hintaan.
Kaikkein haastavin tilanne on silloin, jos hinta on sovittu kiinteänä hintana sisältäen arvonlisäveron. Esimerkiksi ”630 e/t sis. alv.” on haastava hinta, koska tällöin osapuolten sanamuoto puoltaa vahvasti sellaisen hinnan sopimista, joka sisältää kaiken. Tällöin on kaikkein vaikein - ei kuitenkaan mahdoton - argumentoida sen puolesta, että hintaa voisi muuttaa veron noustessa. Mikäli arvonlisäveroon tulee korotus, saattavat tällaiset hinnoittelut johtaa isoimpiin riitoihin.
Elinkeinonharjoittajien välisessä kaupassa paras argumentti hinnan nostamisen puolesta on, että arvonlisävero on läpikulkuerä, ja jos hintaa nostetaan verotason nousun myötä, jää ostajan ”vahingoksi” sama hinta. Jos tietty hyödyke on myyty taholle, joka ei voi vähentää arvonlisäveroa, tilanne rinnastuu monilta osin kuluttajakauppaan.
Kuluttajamyynti
Kuluttajakaupassa hinta tulee ilmoittaa sisältäen arvonlisäveron. Tähän liittyvä normi on kuluttajansuojalain 2:8 §:
”Tarjottaessa yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn hintaan markkinoinnista on käytävä ilmi:
3) kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voida ilmoittaa, hinnan määräytymisen perusteet;”
Kuluttajakaupassa hintaa ei lähtökohtaisesti saisi ilmoittaa alv 0 % tai + alv -tavalla, vaan sisältäen arvonlisäveron. Tästä syystä kuluttajalle 1 000 € + alv hyödykkeen hinta on 1 240 €. Kuluttajat eivät myöskään voi vähentää arvonlisäveroa, jolloin arvonlisäverokannan muutos johtaisi siihen, että he maksaisivat tosiasiassa enemmän tuotteessa. Kuluttajakaupassa onkin vaikea argumentoida sen puolesta, että hintaa voisi nostaa veron muuttuessa. Tästä syystä jos kaupat on tehty 24 % arvonlisäveron aikana ja verokanta nousee, jää muutos myyjän vahingoksi.
Tilanne on toki toinen, jos kauppasopimukseen on lisätty, että hintaa voidaan tarkistaa lainsäädännön muuttuessa. Tällainen ehto on lähinnä kaikkein merkittävimmissä toimituksissa, joista tehdään kirjallinen ja allekirjoitettu sopimus, esimerkiksi talopaketit tai uusien ajoneuvojen tilaukset. Tyypillisessä kuluttajakaupassa tällaisia ehtoja ei ole, ja verokannan muutokset jäävät lähtökohtaisesti myyjän vahingoksi.
Yhteenveto
Arvonlisäverokannan muutos tulee aiheuttamaan hintariitoja. Erityisesti kuluttajakaupassa myyjät tulevat todennäköisesti häviämään näitä riitoja, mutta moni kuluttaja ei tule viemään asiaa eteenpäin, vaikka hinta nousisikin veron vuoksi. Elinkeinonharjoittajien välisessä kaupassa moni ostaja yrittää varmasti vedota vanhan hinnan pysyttämiseen, jotta saisi hieman lisäsäästöä. Yritysten välisistä kaupoista tuskin saadaan vastaavanlaisia riitoja kuin kuluttajien kanssa tehdyistä kaupoista. Arvonlisäverovelvollisella yrityksellä on oikeus vähentää arvonlisävero, joten tuotteen tai palvelun kokonaishinta ei muutu.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
