Heitteillepano ja erityinen suojeluvastuu – milloin laiminlyönti synnyttää rikosoikeudellisen vastuun?
- Eelis Paukku
- 2 päivää sitten
- 5 min käytetty lukemiseen
Heitteillepano ja erityinen suojeluvastuu – milloin laiminlyönti synnyttää rikosoikeudellisen vastuun?
Heitteillepano rikosoikeudellisena laiminlyöntinä – rikosoikeudellisen vastuun perusteet
Usein rikosoikeuden mielletään puuttuvan aktiivisiin tekoihin ja konkreettiseen toimintaan, mutta rikosoikeudellinen vastuu voi kuitenkin syntyä myös passiivisuudesta. Tietyissä tilanteissa laki ei ainoastaan kiellä vahingoittamasta toista, vaan myös velvoittaa toimimaan toisen suojelemiseksi. Rikoslain 21 luvun 14 §:ssä säädetty heitteillepano on esimerkki tästä. Heitteillepanossa olennaista ei ole aktiivinen vahingonteko, vaan se, että henkilö jättää avuttomassa tilassa olevan toisen ilman tarvittavaa huolenpitoa siten, että tämän henki tai terveys joutuu vakavaan vaaraan.
Heitteillepanon käsitteellinen ydin liittyy laiminlyöntivastuuseen.
Laiminlyöntirikoksissa rikosoikeudellinen vastuu edellyttää kahta elementtiä: ensinnäkin velvollisuutta toimia ja toisena sitä, että toimimatta jättäminen synnyttää tai ylläpitää oikeudellisesti merkityksellisen vaaran. Pelkkä toimimatta jättäminen ei johda suoraan heitteillepanoon syyllistymiseen, vaan olennaista on, että laiminlyönti tapahtuu tilanteessa, jossa tekijällä on erityinen vastuu ja jossa seurauksena on vakava vaara hengelle tai terveydelle. Heitteillepano vaatii aina tahallisuutta eli käytännössä tietoisuutta henkilön avuttomuudesta ja siitä seuraavasta vaarasta. Tässä kirjoituksessa tarkastelen, miten erityinen vastuuasema syntyy ja milloin passiivisuus muuttuu rikosoikeudelliseksi vastuuksi.
Heitteillepano rikoslaissa – milloin kyseessä on rikos?
Rikoslain 21 luvun 14 §:n mukaan, joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Heitteillepanoon syyllistyy siis henkilö, joka saattaa toisen avuttomaan tilaan esimerkiksi viemällä päihtyneen kaverin keskelle metsää pakkasella ja jättää hänet sinne. Toisena esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa henkilö jättää avuttomaan tilaan henkilön, josta on velvollinen huolehtimaan, eli esimerkiksi vanhempi jättää pienen lapsen yksin kotiin pitkäksi aikaa. Henkilö on avuttomassa tilassa silloin, kun hän ei kykene suojautumaan vaaralta tai pitämään huolta itsestään.
Heitteillepanosta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeusrangaistukseen riippuen teon vakavuudesta ja seurauksista. Lisäksi tekijä voi joutua korvaamaan mahdolliset aiheutuneet vahingot uhrille.
Rikosoikeudellinen vastuu laiminlyönnissä – milloin erityinen suojeluvastuu syntyy?
Heitteillepano on rikosnimikkeenä juridisesti ja eettisesti hyvin mielenkiintoinen, koska se on niin sanottu puhdas laiminlyöntirikos. Rikosvastuu ei synny siksi, että joku olisi jättänyt auttamatta, vaan siksi, että hänellä oli erityinen oikeudellinen vastuu huolehtia juuri tästä henkilöstä. Erityinen suojeluvastuu ei synny sattumalta, vaan se perustuu oikeudellisesti tunnistettavaan suhteeseen tai asemaan.
Ensinnäkin suojeluvastuu voi perustua perhesuhteeseen. Vanhemmalla on velvollisuus huolehtia lapsestaan. Jos pieni lapsi jätetään yksin hengenvaaralliseen tilanteeseen, kyse voi olla heitteillepanosta. Muut ihmissuhteet eivät yleensä johda velvollisuuteen huolehtia toisesta, jos erityistä huolenpitovelvollisuutta ei synny esimerkiksi sairauden, vamman, iän tai muun sellaisen seikan perusteella. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2009:36 osapuolten A ja B välillä tulkittiin olevan jonkin asteinen seurustelusuhde, mutta henkilöt eivät olleet avioliitossa taikka asuneet yhdessä, jolloin vakiintuneen käytännön perusteella A:lla ei katsottu olevan erityistä huolenpitovelvollisuutta B:stä.
Toiseksi vastuu voi perustua virkaan, ammattiin tai tehtävään. Sairaalan hoitohenkilökunnalla on velvollisuus huolehtia potilaasta, päiväkodin työntekijällä lapsista ja poliisilla tietyissä tilanteissa suojattavista henkilöistä. Kun asemaan perustuva vastuu on otettu vastaan, myös rikosoikeudellinen velvollisuus seuraa mukana. Pirkanmaan käräjäoikeuden ratkaisussa 22.10.2019 (R 19/1970) vastaaja oli koulutaksinkuljettajana jättänyt tai saattanut avuttomaan tilaan A:n ja B:n pojat, vuonna 2007 syntyneen C:n ja vuonna 2010 syntyneen D:n, joista oli ollut työtehtävänsä perusteella velvollinen huolehtimaan. Syytteen mukaan vastaaja oli jättänyt lapset kerrostalon rappukäytävään tietoisena siitä, ettei poikia saanut jättää ilman aikuisen valvontaa. Vastaaja ei ollut yrittänyt tavoitella lasten vanhempia, vaan oli lähtenyt pois paikalta jättäen pojat keskenään. Käräjäoikeus katsoi, että jättämällä A:n ja B:n lapset syytteessä kuvatulla tavalla ja siinä mainituilla seurauksilla vastaaja oli syyllistynyt heitteillepanoon. Ottaen huomioon vastaajan tietoisuus velvollisuuksistaan ja siitä, että lapset olivat erityislapsia, joita ei saanut jättää yksin, sekä ohjeiden vastainen menettely, käräjäoikeus katsoi, että vastaajan menettely oli ollut tietoista ja siten tahallista.
Kolmanneksi suojeluvastuu voi syntyä sopimuksen perusteella. Jos henkilö on sitoutunut huolehtimaan toisesta esimerkiksi valvontatehtävissä, hänelle voi syntyä velvollisuus estää vaaran toteutuminen. Tällainen huolenpitovelvollisuus syntyy esimerkiksi lapsenvahtiasemassa, jossa on lupautunut hoitamaan ja huolehtimaan lapsista. Sopimukseen perustuva vastuuasema on yleisesti selkeästi tulkittavissa.
Neljänneksi vastuu voi syntyä siitä, että henkilö itse aiheuttaa vaaratilanteen. Jos henkilö omalla toiminnallaan saattaa toisen vaaraan, hänelle syntyy velvollisuus ryhtyä toimiin vaaran poistamiseksi. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1981-II-97 tarkasteltiin laiminlyönnin rikosoikeudellista vastuuta ja suojeluvastuun syntymistä. Tapauksessa kaksi päihtynyttä henkilöä A ja B poistivat väkivaltaa käyttäen autostaan kolmannen, erittäin vahvasti juopuneen C:n ja jättivät tämän yksin rinteen reunalle. C oli myöhemmin luisunut rinteestä alas ojaan ja hukkunut. Korkein oikeus katsoi A:n ja B:n oleen vastuussa seurauksesta. Ratkaisun keskiössä oli se, että asettamalla C:n avuttomaan tilaan vaarallisessa ympäristössä, A:lle ja B:lle syntyi velvollisuus huolehtia hänen turvallisuudestaan. Vaikka varsinainen kuolinsyy oli sinänsä epätavallinen, kuoleman katsottiin olleen olosuhteisiin nähden ennalta-arvattava seuraus heitteille jättämisestä. Tämän vuoksi molemmat tuomittiin heitteillepanosta ja kuolemantuottamuksesta.
Suojeluvastuu edellyttää auttamista kykyjen mukaan. Ammattilaiselta kuten lääkäriltä vapaa-ajalla odotetaan enemmän kuin maallikolta, mutta molemmilla on velvollisuus vähintäänkin hälyttää apua ja pysyä paikalla. Suojeluvastuu päättyy vasta, kun kohde on turvassa tai vastuu on siirtynyt uskottavasti toiselle taholle kuten ammattilaiselle.
Rajatapaukset: milloin heitteillepano ja laiminlyönti täyttävät rikoksen tunnusmerkistön?
Heitteillepano on jokaisessa tilanteessa arvioitava tapauskohtaisesti, kuten aiemmin mainituissa oikeuden ratkaisuista käy ilmi. Esimerkiksi puolisoiden tai seurustelukumppaneiden välille ei automaattisesti synny samankaltaista suojeluasemaa kuin vanhemman ja lapsen välille. Vastuu suojeluun syntyy näissä tapauksissa yleensä silloin, jos toinen henkilö on täysin toimintakyvytön ja toinen tietoisesti jättää hänet hengenvaaralliseen tilanteeseen. Punnintaa käydäänkin kahden kysymyksen välillä: onko kyse tavallisesta yhteiselämästä vai tilanteesta, jossa toinen on tosiasiallisesti toisen välittömässä huolenpidossa. Lisäksi vaaran aiheuttaminen toiselle luo velvollisuuden estää vahingon toteutuminen. Näissä tilanteissa pohdittavaksi tulee se, onko vaara todella toisen aiheuttama vai onko kyse yleisestä riskitilanteesta, johon henkilö ei ole erityisesti vaikuttanut.
Erityinen suojeluvastuu ei siis aina ole selkeästi tulkittavissa. Keskeistä on, onko uhrin tila ollut objektiivisesti arvioiden avuton ja aiheutuiko tilanteesta vakava vaara hengelle tai terveydelle. Lisäksi ratkaisevaa on, oliko tekijällä oikeudellinen velvollisuus puuttua tilanteeseen. Heitteillepano vaatii lähes aina jonkinasteisen suojeluvastuun olemassaolon. Jos tällaista erityistä suhdetta ei ole, kyseessä on yleensä lievempi rikoslain 21 luvun 15 §:ssä säädetty pelastustoimen laiminlyönti.
Yhteenveto: milloin heitteillepano synnyttää rikosoikeudellisen vastuun?
Vaikka heitteillepano osoittaa, että rikosoikeudellinen vastuu voi perustua myös passiivisuuteen, kyse ei kuitenkaan ole yleisestä auttamisvelvollisuudesta. Vasta kun henkilöllä on lain, aseman, sopimuksen tai itse aiheutetun vaaran perusteella velvollisuus huolehtia toisesta, passiivisuus voi muuttua rikosoikeudellisesti rangaistavaksi. Ilman tällaista velvollisuutta moraalinen moite ei synnytä rikosoikeudellista vastuuta.
Mikäli rikoslaki kiinnostaa tarkemmin, lue myös aikaisempi blogitekstimme: "Rikoslain 21 luku: Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista". Jos tarvitset oikeudellista apua, voit tutustua myös yrityksille ja yksityishenkilöille tarjoamiimme oikeudellisiin palveluihin.
Emmi Huovinen
ON
Oikeusnotaari
Lakitoimisto KPF
050 530 0152
Usein kysytyt kysymykset: Heitteillepano, heitteillejättö ja rikosoikeudellinen vastuu
Mitä tarkoittaa heitteillepano?
Heitteillepano on rikos, jossa henkilö tahallaan saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää huolenpitovelvollisuuden alaisen henkilön sellaiseen tilaan, josta aiheutuu vaaraa tämän hengelle tai terveydelle. Rangaistuksena voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Onko heitteillejättö myös rikos?
Arkikielessä puhutaan usein heitteillejätöstä, mutta rikoslaissa käytetään käsitettä heitteillepano. Arkikielessä heitteillejätöllä viitataan usein tilanteeseen, jossa henkilö jätetään ilman apua tai huolenpitoa. Oikeudellisesti kyse on heitteillepanosta silloin, kun tekijällä on erityinen velvollisuus huolehtia henkilöstä tai hän on itse aiheuttanut tämän avuttomuuden.
Milloin heitteillepano täyttää rikoksen tunnusmerkistön?
Heitteillepano täyttää rikoksen tunnusmerkistön, kun henkilö joko saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää avuttomaan tilaan sellaisen henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja teko aiheuttaa konkreettisen vaaran hengelle tai terveydelle. Lisäksi teon tulee olla tahallinen. Avuttomuus voi johtua esimerkiksi henkilön iästä, terveydentilasta, päihtymyksestä tai ulkoisista olosuhteista.
Milloin laiminlyönti synnyttää rikosoikeudellisen vastuun?
Laiminlyönti synnyttää rikosoikeudellisen vastuun silloin, kun henkilöllä on oikeudellinen velvollisuus toimia ja estää vaaran toteutuminen. Tällainen velvollisuus voi perustua esimerkiksi perhesuhteeseen, työtehtävään, sopimukseen tai siihen, että henkilö on itse aiheuttanut vaaratilanteen. Pelkkä moraalinen velvollisuus auttaa ei riitä rikosvastuun syntymiseen, vaan edellytyksenä on nimenomainen oikeudellinen vastuuasema.
