Alkoholin kuljetuspalvelun ehdottamista ei katsottu maahantuonniksi - KKO 2025:71
- Eelis Paukku
- 19.9.
- 3 min käytetty lukemiseen
Alkoholin etämyynti on ollut Suomessa perinteisesti keskustelua ja näkemyksiä herättävä puheenaihe. Korkein oikeus otti 3.9.2025 antamassaan ratkaisussa kantaa siihen, kuinka helpoksi alkoholin toimittamisen asiakkaalle ulkomaisesta verkkokaupasta voi tehdä ilman, että teko on kiellettyä maahantuontia. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa tapauksen taustalla vaikuttavan lainsäädännön, tapauksen taustat sekä korkeimman oikeuden ratkaisun.
Alkoholirikos ja alkoholin etämyynti
Rikoslain 50-luku sisältää alkoholirikosten sääntelyn. Rikoslain 50:1:n mukaan:
“Joka alkoholilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti
1)valmistaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
2)tuo maahan alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
3)myy, välittää tai muutoin toiselle luovuttaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
4)pitää hallussaan tai kuljettaa väkiviinaa,
5)pitää hallussaan tai kuljettaa alkoholijuomaa myyntitarkoituksessa tai
6)pitää hallussaan tai kuljettaa laittomasti valmistettua tai maahan tuotua alkoholijuomaa,
on tuomittava alkoholirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetun rikoksen yritys on rangaistava.”
Säännös on niin sanottu blankorangaistussäännös eli rikoslaki sisältää kielletyn käyttäytymisen osalta ainoastaan teot, kun taas varsinainen sääntely on alkoholilaissa. Tapauksessa käsitellyn, vuoden 1994 alkoholilain 8 §:n ensimmäinen momentti kuului:
“Alkoholijuomia saa tuoda maahan ilman erillistä maahantuontilupaa omaa käyttöä varten sekä kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen. Omaa kulutuskäyttöä varten tapahtuvasta maahantuonnista määrätään tarkemmin 10 §:n nojalla. Kaupallisessa tai muussa elinkeinotarkoituksessa alkoholijuomia käyttävä tarvitsee maahan tuotavan alkoholijuoman osalta toimintaansa tämän lain mukaisen erillisen luvan.”
Nykyisessä alkoholilaissa vastaava säännös on lain 32 §:ssä:
“Alkoholijuomia saa tuoda maahan ilman erillistä maahantuontilupaa omaa käyttöä varten sekä kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen. Kaupallisessa tai muussa elinkeinotarkoituksessa enemmän kuin 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia käyttävä tarvitsee kuitenkin maahan tuotavan alkoholijuoman osalta toimintaansa tämän lain mukaisen luvan.”
Pykälän pääasiallinen sääntely on sama, mutta keskeistä on tulkinta siitä, mikä on maahantuontia. Aiemmin maahantuonniksi on katsottu alkoholin etämyynti siten, että myyjä järjestää kuljetuksen. Jos taas ostaja on järjestänyt kuljetuksen itse, on toiminta ollut sallittua yksityiskäyttöön tapahtuvaa maahantuontia.
Tapauksen taustat
Yhtiö B OÜ oli harjoittanut alkoholin etämyyntiä Virossa sijaitsevasta verkkokaupasta. Verkkokaupasta asiakkaat olivat voineet tilata alkoholijuomia. Verkkokauppa tarjosi asiakkaille tietyn kuljetusyrityksen palvelua, hinta tarjottiin automaattisesti ja kuljetushinta veloitettiin samalla kun juomat. Alkoholia myytiin Suomeen aikavälillä 15.4.2014–14.11.2016 yhteensä 235 024,22 litraa.
Syyttäjä katsoi esitutkinnan jälkeen, että yhtiössä oltaisiin syyllistytty törkeään alkoholirikokseen ja nosti asiassa syytteen Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 20.2.2020. Käräjäoikeus totesi, että asiassa asiassa oli epäselvää, olivatko kauppatapahtumat etäostoja vai eivät. Syyttäjä katsoi A:n järjestäneen kuljetuksen, jolloin kyseessä olisi ollut alkoholilain vastainen maahantuonti.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteen sillä perusteella, että B OÜ:n vastuuhenkilön A:n tahallisuudesta oli jäänyt perusteltu epäilys. Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että asiassa oli ylipäätään tulkinnanvaraista, oliko alkoholilakia lainkaan rikottu. Syyttäjä valitti asiasta Helsingin hovioikeuteen, joka ratkaisi asian 7.2.2023 antamallaan tuomiolla.
Myös hovioikeus totesi, että kyseessä ei ollut alkoholilain vastaista Suomessa tapahtuvaa myyntiä. Hovioikeus perusteli kantaansa sillä, että B Oü ei tse kuljettanut alkoholijuomia ostajille, vaan ostaja valtuutti itse logistiikkayhtiön valtuuttamaan tietyn kuljetusyhtiön. Koska logistiikkayhtiö ja kuljetusyhtiö olivat B Oü:hyn verrattuna riippumattomia, tai ainakaan muusta ei ollut näyttöä, syyttäjä ei voinut osoittaa B Oü:n olevan kuljetussopimusten osapuoli. Tältä osin myös hovioikeus katsoi, että A:n ei voitu katsoa syyllistyneen ainakaan tahalliseen alkoholilain säänönsten rikkomiseen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus totesi myös, että vanha alkoholilaki ei sisällä erityissäännöksiä alkoholijuomien etämyynnistä Suomeen. Aiemman alkoholilain aikana sääntely oli siltä osin yksinkertaista, että etämyynti Suomeen oli kiellettyä. Vakiintunut tulkinta oli myös, että kuluttajan järjestäessä kuljetuksen itse kyse ei ollut etämyynnistä.
Korkein oikeus kiinnitti huomiota aikaisempaan ratkaisuunsa KKO 2018:49, jossa Viroon sijoittautuneessa alkoholia myyvässä yhtiössä ja kuljetusyhtiössä käyttivät määräysvaltaa samat henkilöt. Tällöin myös myyjä toimitti alkoholijuomat koteihin ilman erillistä sopimusta. Tuossa tapauksessa korkein oikeus katsoi myyjän menetelleen alkoholilain vastaisesti pitämällä maahan tuomiaan alkoholijuomia hallussaan kaupallisessa tarkoituksessa ilman alkoholilain mukaista lupaa.
Korkein oikeus tulkitsi käsillä olevassa tapauksessa myös verolainsäädäntöön liittyviä säännöksiä kauko- ja etämyynnistä. Valmisverotuslaissa ja arvonlisäverolaissa sekä niitä koskevassa oikeuskäytännössä on todettu, että jos toisessa jäsenvaltiossa myydyt tuotteet kuljetetaan Suomeen myyjän puolesta, myyjä on verovelvollinen Suomeen. Korkein oikeus kuitenkin totesi, että verotuksen kauko- ja etämyynnin käsitteillä ei ole sellaista vakiintunutta oikeudellista ja yleiskielellistä merkityssisältöä, että niitä voitaisiin soveltaa myös alkoholirikosten osalta.
Korkein oikeus totesi, että tapauksessa ostajan on voinut valita verkkokaupassa tuotteiden nouto- ja kuljetustavan sekä kuljetusliikkeen itse. Verkkokaupan myynti oli suunnattu pääasiassa Suomeen. Korkein oikeus korosti ratkaisussaan, että huolintayhtiöt ja kuljetusyhtiöt olivat riippumattomia alkoholia myyvästä
yhtiöstä. Alkoholijuomia myyvä yhtiö ei saanut korvausta kuljetuksesta tai sen järjestämisestä, vaan välitti asiakkaan maksaman palkkion sellaisenaan huolintayhtiölle.
Korkein oikeus totesi, että huolintayhtiön ja kuljetusliikkeen toiminta ei ollut muodostanut A:n määräysvallassa olleen verkkokauppaa pitäneen B Oü:n toiminnan kanssa yhtenäistä tapahtumasarjaa. Tällöin alkoholijuomien myyntitoiminta oli tapahtunut kokonaisuudessaan Virossa ja täten rajoittunut Suomen ulkopuolelle. Korkein oikeus katsoi, että alkoholijuomat eivät enää olleet A:n määräysvallassa, kun kuljetusliike toi Suomeen. Tältä osin kyse ei ollut alkoholijuomien maahantuonnista tai vähittäismyynnistä Suomessa.
Korkein oikeus katsoi samalla tavalla kuin käräjäoikeus ja hovioikeus, että syyte alkoholirikoksesta tuli hylätä.
Yhteenvetoa
Alkoholijuomien maahantuonti ja etämyynti ovat lainsäätäjääkin kiinnostaneita kysymyksiä. Korkein oikeus veti ratkaisussaan rajaa sallitun ja kielletyn etämyynnin välille. Lainsäädännön muuttuessa voi tosin olla, että ratkaisun relevanttius jää lyhytikäiseksi.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Juristi, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
