Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua KHO 2022:125, jossa todettiin, että ylikuormamaksua ei voitu määrätä maksettavaksi jälkikäteen rahtikirjan perusteella. Käsittelen blogikirjoituksessa aiheeseen liittyvän relevantin lainsäädännön sekä oikeustapauksen taustoineen.
Lainsäädäntö
Ylikuormamaksusta annettua lakia (51/1982) sovelletaan tavaran kuljetukseen moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa. Maksun tarkoitus on vähentää tieliikenteessä esiintyviä tilanteita, joissa sallittujen kokonaispainojen ylitykset raskaissa kuljetuksissa aiheuttavat vaaraa liikenneturvallisuudelle ja vahingoittavat teitä. Ylikuormaaminen on taloudellisesti kannattavaa, koska samalla kuljetuksella saadaan kuljetettua enemmän kuormaa. Ylikuormamaksun tarkoitus on, että kuljetuksesta taloudellisesti hyötyvä taho eli kuljetusliite joutuu maksamaan ylikuormauksesta, eikä pelkästään kuljettaja. Tämän vuoksi ylikuormamaksu määrätään ajoneuvon haltijalle lain 2 §:n mukaan seuraavasti:
”Ylikuormamaksu määrätään sen maksettavaksi, joka ylikuorman kuljettamisen aikaan on kuljetukseen käytetyn ajoneuvon omistaja. Jos ylikuorma on ajoneuvoyhdistelmässä, ylikuormamaksu määrätään vetoajoneuvon omistajan maksettavaksi. Jos ajoneuvo on toisen pysyvässä hallinnassa, maksu määrätään kuitenkin haltijan maksettavaksi.”
Maksu määrätään lain 4 §:n mukaan sen perusteella, paljonko sallittu massa ylitetään:
”Ylikuormamaksu määrätään ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän sallitun kokonaismassan taikka sallitun akseliin tai teliin kohdistuvan massan ylittävästä massasta siltä osin kuin ylitys on enemmän kuin viisi prosenttia sallitusta kokonaismassasta taikka enemmän kuin kymmenen prosenttia sallitusta akseliin tai teliin kohdistuvasta massasta.
Ajoneuvoyhdistelmän osalta määrätään maksu joko yhdistelmän sallitun kokonaismassan ylityksen tai yhdistelmään kuuluvien ajoneuvojen kokonaismassojen ylitysten yhteismäärän perusteella sen mukaan, kumpi on suurempi.”
Maksun suuruus on lain 5 §:n nojalla 30 euroa jokaiselta sadalta kilolta. Kun ylitys on enemmän kuin 2 000 kiloa, maksu on 90 euroa sadalta kilolta ja 4 000 kilon jälkeen 120 euroa sadalta kilolta.
Ylikuorma todetaan punnitsemalla tai muulla luotettavalla tavalla lain 6 §:n nojalla:
”Ylikuorma todetaan punnitsemalla akseliin ja teliin kohdistuvat massat tai kokonaismassa. Ylikuorma voidaan todeta myös laskemalla kuorman massa tilavuuden perusteella, rahtikirjoista tai muulla luotettavalla tavalla.”
Saman pykälän nojalla liikenteen valvoja eli poliisi voi määrätä ajoneuvon kuljetettavaksi punnituspaikkaan.
Lain 1 §:ssä on keskeinen rajoitussäännös:
”Ylikuormamaksu määrätään vain sellaisesta ylikuormasta, jonka liikenteen valvoja toteaa välittömästi kuljetuksen aikana.”
Rajoitussäännös lisättiin lakiin eduskuntakäsittelyn aikana, eikä sitä ollut mukana alkuperäisessä hallituksen esityksessä. Muutosta ei ole sen enempää perusteltu. Jos hallituksen esitys olisi mennyt läpi sellaisenaan, olisi ollut sallittua määrätä ylikuormamaksua jälkikäteen esimerkiksi rahtikirjojen perusteella. Nykyisellään lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollista sitä.
Tapauksen KHO 2022:125 taustat
Liikennöitsijän ajoneuvoyhdistelmällä oli kuljetuksessa maa-aineista ylikuormaa. Oulun poliisilaitoksen poliisipartio oli havainnut ajoneuvoyhdistelmän liikenteessä. Ajoneuvoyhdistelmä oli saapunut kello 7:21 määränpäähän, jossa kuorma oli punnittu. Tämän jälkeen yhdistelmällä oli haettu uusi kuorma. Poliisi pysäytti yhdistelmän, kun se toi toisen kuorman paikalle kello 9:53. Aiempi ylikuorma kävi ilmi rahtikirjoista. Oulun poliisilaitos määräsi kuljetusliikkeelle ylikuormamaksun tämän aiemman ylikuorman perusteella.
Kuljetusliike valitti maksusta hallinto-oikeuteen. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi maksun 25.10.2021 antamallaan päätöksellä. Hallinto-oikeus perusteli päätöstään sillä, että maksua ei oltu määrätty välittömästi kuljetuksen aikana. Oulun poliisilaitos valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka otti asian käsittelyyn ja antoi asiassa ratkaisun 3.11.2022.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus tarkasteli asiassa ylikuormamaksusta annetun lain 1 §:n rajoitussäännöstä eli sitä, oliko maksu määrätty välittömästi kuljetuksen aikana. Korkein hallinto-oikeus totesi, että koska ajoneuvolla oli jo toinen kuorma kyydissä, ei ensimmäisen kuorman ylikuormaa oltu todettu välittömästi kuljetuksen aikana. Tällä perusteilla korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Ylikuormamaksua ei tuomittu maksettavaksi.
Yhteenveto
Ylikuormamaksusta annettuun lakiin otettiin vuonna 1981 säännös, jonka mukaan maksu on määrättävä välittömästi sen kuljetuksen aikana, jolloin kuorma on ylikuormattu. Säännös on ehdoton, minkä vuoksi maksua ei voi määrätä jälkeenpäin rahtikirjojen perusteella, jos kuljetus on jo päättynyt tai jos uusi kuljetus on jo alkanut. Tältä osin eduskunnan voisi olla ehkä tarpeen tarkastella lainsäädännön toimivuutta asiaa koskevan lainsäädännön tavoitteiden saavuttamisen osalta. Lain tavoite on kuitenkin vähentää ylikuormia tiellä, eikä tavoite täyty kirjoituksessa käsitellyssä tilanteessa.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
HT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
