Asianajajan erottaminen Suomen Asianajajaliitosta - KKO 2025:100

Korkein oikeus antoi 25.11.2025 ratkaisun KKO 2025:100, jossa katsottiin, että asianajaja voitiin erottaa Suomen Asianajajaliiton jäsenyydestä, sillä hän ei enää ollut kelpoisuusvaatimuksissa tarkoitetulla tavalla sopiva harjoittamaan asianajajan tointa. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi ratkaisuun vaikuttaneet seikat.

Asianajajan kelpoisuusvaatimuksista

Asianajajista annetun lain eli asianajajalain 3 §:n 1 momentissa säädetään henkilöltä vaadittavista ominaisuuksista, jotta hänet voidaan hyväksyä asianajajaksi. Lainkohdan mukaan: 

“Asianajajaksi voidaan hyväksyä 25 vuotta täyttänyt henkilö, joka:

1) on rehelliseksi tunnettu sekä muilta ominaisuuksiltaan ja elämäntavoiltaan sopiva harjoittamaan asianajajan tointa;

2) on suorittanut Suomessa oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon, taikka on suorittanut oikeustieteen tutkinnon muualla kuin Suomessa ja saanut ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta annetun lain mukaisen Opetushallituksen lopullisen päätöksen korkeakoulututkinnon rinnastamisesta Suomessa suoritettavaan oikeustieteen maisterin tutkintoon;

3) on saavuttanut asianajajan toimen harjoittamiseen tarvittavan taidon sekä sellaisen käytännöllisen kokemuksen kuin asianajajayhdistyksen säännöissä määrätään;

4) on suorittanut asianajotoiminnan säännöksiä ja hyvän asianajajatavan vaatimuksia koskevan tutkinnon (asianajajatutkinto); sekä

5) ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.”

Jotta asianajaja voidaan hyväksyä asianajajayhdistyksen jäseneksi, hänen tulee täyttää kaikki lainkohdassa mainitut kelpoisuusvaatimukset. Jos kelpoisuusvaatimukset eivät enää täyty, asianajajayhdistyksen hallituksen tulee erottaa kyseinen henkilö yhdistyksestä asianajajalain 9 §:n 3 momentin nojalla.

Tapauksen taustat ja asian käsittely hovioikeudessa

Asianajajalla ja hänen asianajotoimistollaan oli toistuvia verovelkoja ja muita julkisia maksuja ulosottoperinnässä, minkä vuoksi hän oli ollut Suomen Asianajajaliiton hallituksen seurannassa. Seurantaa oli tehty vuosina 2015-2016 ja 2019-2021. Asianajajaa oli kuultu henkilökohtaisesti hallituksen kokouksessa 12.3.2021, jolloin hän ilmoitti suorittavansa henkilökohtaiset velkansa tuloillaan, velkarahoituksella tai omaisuuden myynnillä. 

Hallitus antoi päätöksen 18.6.2021, jossa katsottiin, että asianajajan toistuva ja pitkään kestänyt menettely velkoihin sekä verojen maksuihin liittyen osoitti piittaamattomuutta maksuvelvoitteiden hoitamisesta. Asianajajan menettely oli päätöksen mukaan lisäksi omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa sekä luottamusta asianajajakuntaa kohtaan. Hallitus katsoi, että asianajaja ei enää täyttänyt laissa säädettyjä liiton kelpoisuusedellytyksiä, ja päätti erottaa hänet Asianajajaliiton jäsenyydestä. Erottamisen vuoksi hänet poistettiin myös asianajajaluettelosta. 

Erottamista käsiteltiin Helsingin hovioikeudessa, joka ei muuttanut Suomen Asianajajaliiton hallituksen päätöstä. Hovioikeus perusteli päätöstään siten, että liiton hallituksen päätös ei ollut pohjautunut asianajajan maksukyvyttömyyteen vaan asianajajan tapaan hoitaa maksuvelvoitteitaan. Hovioikeuden mukaan käsillä olleen kaltainen asia voi tulla arvioitavaksi valvonta-asiana tai asianajajan kelpoisuusvaatimusten täyttämisen arviointina. 

Hovioikeuden mukaan oli perusteltua, että asianajajan sopivuuden arviointi asianajajana toimimiseen kuului lähtökohtaisesti asianajajalaitokselle itselleen. Hovioikeus totesi myös, että asianajajakunta on tärkeä osa oikeusvaltiota ja sillä on erityinen asema sekä vastuu hyvin toimivassa oikeusvaltiossa. Hovioikeus hyväksyi Asianajajaliiton hallituksen johtopäätöksen kyseisen asianajajan sopimattomuudesta harjoittamaan asianajajan toimintaa. 

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Asianajajalle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, onko Suomen Asianajajaliiton hallitus voinut erottaa hänet liitosta harkintavaltansa puitteissa.  

Asianajaja vetosi valituksessaan mm. siihen, että hän ei ole ollut ylivelkaantunut ja Asianajajaliiton antama päätös on ollut ennalta arvaamaton sekä ankaruudessaan kohtuuton. Asianajaja vaati valituksessaan hovioikeuden ja Suomen Asianajajaliiton hallituksen päätösten kumoamista. 

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistiin kysymys siitä, oliko Asianajaliiton hallituksella kelpoisuus katsoa asianajajan kelpoisuusvaatimusten täyttymistä, ja erottaa hänet liiton jäsenyydestä siitä syystä, että hän oli toistuvasti maksanut velkoja ulosottoperinnän kautta 

Korkein oikeus viittasi ratkaisussaan asianajajalain 5 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan asianajajan tulee kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Korkein oikeus viittasi myös aikaisempaan ratkaisukäytäntöön (KKO 2019:11), jonka mukaan asianajajat ovat sidottuja ammattieettisiin ohjeisiin. Kyseiset ohjeet perustuvat keskeisellä tavalla ammattikunnan sisällä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset.

Korkein oikeus totesi, että asianajajalain kelpoisuusvaatimuksissa säädetty asianajajan sopivuus on yksi keskeisistä asianajajalta vaadittavista ominaisuuksista. Säännös on sisällöltään avoin ja arvostuksenvarainen, mikä jättää soveltajalleen tulkinnanvaraa. Tulkinnanvaraisuuden vuoksi säännös soveltuu asianajajan kelpoisuusvaatimuksia arvioitaessa erilaisiin tilanteisiin, joissa henkilö ei ole ominaisuuksiltaan tai elämäntavoiltaan sopiva asianajajan toimeen. 

Korkein oikeus totesi, että asianajajan erottaminen Suomen Asianajajaliitosta puuttuu merkittävällä tavalla menettelyn kohteena olevan henkilön oikeuteen harjoittaa elinkeinoaan. Elinkeinotoiminnan sääntelyn yhteydessä on vakiintuneesti katsottu, että elinkeinoluvan peruuttaminen on jyrkempi yksilön oikeusasemaan puuttuminen kuin luvan epääminen. Perustuslakivaliokunnan mukaan elinkeinoluvan peruuttaminen on mahdollista ainoastaan vakavissa tai olennaisissa rikkomuksissa tai laiminlyönneissä. Elinkeinolupa voidaan lisäksi peruuttaa tilanteissa, joissa luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen.

Korkein oikeus viittasi valvontalautakunnan ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan toistuva verovelkojen maksaminen vasta ulosottomenettelyn kautta on ollut omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa, vähentämään luottamusta asianajajakuntaan, ja on siten hyvän asianajajatavan vastaista menettelyä. 

Korkein oikeus totesi, että taloudellisten asioiden hoitamistapa voi vaikuttaa arviointiin siitä, onko henkilö ominaisuuksiltaan ja elämäntavoiltaan sopiva hoitamaan asianajajan toimea. Korkein oikeus katsoi, että toistuva julkisten saatavien maksuvelvollisuuden laiminlyönti ja tällaisten velkojen suorittaminen ulosottoperinnän kautta on asianajajalle sopimatonta ja hyvän asianajotavan vastaista menettelyä. Korkeimman oikeuden mukaan, jos tällaiset puutteet taloudellisten asioiden hoitamisessa ovat pitkäaikaisia tai koskevat määrältään huomattavia velkoja, voidaan perustellusti katsoa, että henkilö ei täytä kaikkia laissa säädettyjä asianajajan kelpoisuusvaatimuksia. Asianajajalle tulee kuitenkin ennen erottamista varata mahdollisuus korjata kohtuullisessa ajassa menettelynsä. 

Korkein oikeus ei muuttanut Suomen Asianajajaliiton tai hovioikeuden päätöstä koskien asianajajan erottamista sillä perusteella, että hän ei ollut enää sopiva harjoittamaan asianajajan toiminta.

Yhteenveto – Suomen asianajajien kelpoisuusvaatimusten arviointi

Laissa säädetyt kelpoisuusvaatimukset on jätetty lainsäätäjän toimesta tarkoituksella avoimiksi ja tulkinnanvaraisiksi. Korkeimman oikeuden ratkaisussa korostettiin Suomen Asianajajaliiton päätösvaltaa koskien asianajajien kelpoisuusvaatimusten täyttymisen arviointia. Ratkaisu on merkittävä mm. sen vuoksi, että ratkaisussa korostettiin edellisen lisäksi asianajajia koskevien tapaohjeiden merkitystä asianajotoiminnassa.

Taustatietoa: Suomen asianajajat ja asianajajaliiton valvontatehtävä

Suomen Asianajajaliitto on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka tehtävänä on huolehtia asianajajien toiminnan valvonnasta Suomessa sekä siitä, että asianajajat täyttävät laissa säädetyt kelpoisuusvaatimukset ja noudattavat hyvää asianajajatapaa. Liitto toimii osana oikeusjärjestelmää ja käyttää laissa sille annettua harkintavaltaa asianajajien kelpoisuutta ja toimintaa koskevissa kysymyksissä.

Lue lisää oikeustapauskommentteja:

Ammatillista kelpoisuutta ja esteellisyyttä koskevaa arviointia on käsitelty myös toisen ammattiryhmän osalta. Muuta vastaavaa oikeuskäytäntöä löytyy kirjoituksesta EU-tuomioistuin katsoi tilintarkastajan esteelliseksi tekemään työsopimuksen – ECLI:EU:C:2021:230.

Marjaana Korhonen

HTM (finanssioikeus), kauppatieteen ylioppilas

Veroasiantuntija

Tilintarkastusassistentti

Lakitoimisto KPF

050 533 8295

marjaana.korhonen@kpflaki.com