Yhtiön jakautumista ei katsottu veronkierroksi - KHO 2022:79

Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen tuoretta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa arvioitiin, syyllistyttiinkö yhtiön useaksi yhtiöksi jakamisessa veronkiertoon. Kyseinen ennakkoratkaisu koskee osakeyhtiön kokonaisjakautumista, johon liittyy useita verosääntöjä, jotka käyn tarkemmin läpi tässä kirjoituksessa. Osakeyhtiön jakautumistilanne synnyttää usein verotuksellisia ongelmia.


Kokonaisjakautuminen


Jakautumista koskeva perussääntely on osakeyhtiölain 17-luvussa. Jakautumisen määritelmä on 17:1 §:ssä:


Osakeyhtiö (jakautuvayhtiö) voi jakautua siten, että jakautuvan yhtiön varat ja velat osittain tai kokonaan siirtyvät yhdelle tai useammalle osakeyhtiölle (vastaanottavayhtiö) ja jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat jakautumisvastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita. Jakautumisvastike saa olla myös rahaa, muuta omaisuutta ja sitoumuksia.”


Jakautuminen voidaan toteuttaa kokonaisjakautumisena tai osittaisjakautumisena 17:2 §:n mukaan:


Jakautuminen voi tapahtua siten, että:


1) jakautuvan yhtiön kaikki varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle ja jakautuva yhtiö purkautuu (kokonaisjakautuminen); taikka


2) osa jakautuvan yhtiön varoista ja veloista siirtyy yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle (osittaisjakautuminen).


Jakautumisella toimivaan yhtiöön tarkoitetaan jakautumista, jossa vastaanottava yhtiö on perustettu ennen jakautumisen täytäntöönpanoa, ja jakautumisella perustettavaan yhtiöön jakautumista, jossa vastaanottava yhtiö perustetaan jakautumisen yhteydessä. Jakautuminen voi tapahtua samalla sekä toimivaan että perustettavaan yhtiöön.”


Osakeyhtiölaissa on useita jakautumista koskevia velvoitteita, mutta niiden noudattaminen on suhteellisen suoraviivaista. Jakautuminen vaatii toki tarkkaa dokumentaatiota ja useiden velvoitteiden noudattamista, mutta se on silti suhteellisen yksinkertaista. Yleensä ongelmia syntyy vasta verotuksen kanssa. Jakautumista koskeva elinkeinoverolain (laki elinkeinotulon verottamisesta) pykälä on EVL 52c §. Pykälän koko sisältö kuuluu:


Jakautumisella tarkoitetaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua järjestelyä, jossa jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita; vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta yhtiön maksettua osakepääomaa ja jossa:


1) osakeyhtiö purkautuu selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle osakeyhtiölle (kokonaisjakautuminen); tai


2) osakeyhtiö selvitysmenettelyttä siirtää, ilman että se purkautuu, yhden tai useamman liiketoimintakokonaisuutensa sellaisenaan yhdelle tai useammalle osakeyhtiölle ja jättää vähintään yhden liiketoimintakokonaisuuden siirtävään yhtiöön (osittaisjakautuminen).

Liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan yhtiön osan kaikkia varoja ja vastuita, jotka hallinnollisesti muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön.


Jakautumisessa noudatetaan, mitä 52 b §:ssä säädetään sulautumisesta. Mitä säädetään sulautuvasta yhtiöstä ja sen osakkeenomistajista, sovelletaan jakautuvaan yhtiöön ja sen osakkeenomistajiin, ja mitä säädetään vastaanottavasta yhtiöstä ja sen osakkeenomistajista, sovelletaan vastaanottaviin yhtiöihin ja niiden osakkeenomistajiin.


Jakautuvan yhtiön verotuksessa vähennetyt varaukset, jotka kohdistuvat tiettyyn toimintaan, siirtyvät sille vastaanottavalle yhtiölle, jolle siirrettyyn toimintaan varaus kohdistuu. Kokonaisjakautumisessa muut varaukset siirtyvät vastaanottaville yhtiöille samassa suhteessa kuin jakautuvan yhtiön nettovarallisuus siirtyy vastaanottaville yhtiöille. Osittaisjakautumisessa muut varaukset siirtyvät jakautuvalle yhtiölle ja vastaanottavalle yhtiölle samassa suhteessa kuin jakautuvan yhtiön nettovarallisuus jakautuu näille yhtiöille. Nettovarallisuudella tarkoitetaan yhtiön varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 2 luvussa tarkoitettua nettovarallisuutta jakautumisajankohtana.


Vastaanottavan yhtiön osakkeiden hankintamenoksi katsotaan se osa jakautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenosta, joka vastaa vastaanottavalle yhtiölle siirtynyttä osaa jakautuvan yhtiön nettovarallisuudesta. Osittaisjakautumisessa jakautuneen yhtiön osakkeiden hankintamenoksi katsotaan se osa jakautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenosta, joka vastaa sille jäänyttä osaa jakautuvan yhtiön nettovarallisuudesta. Jos kuitenkin on ilmeistä, että kokonaisjakautumisessa vastaanottaville yhtiöille siirtyvien nettovarallisuuksien tai osittaisjakautumisessa jakautuvalle yhtiölle jäävän ja vastaanottavalle yhtiölle siirtyvän nettovarallisuuden suhde olennaisesti poikkeaa näiden yhtiöiden osakkeiden käypien arvojen suhteesta, hankintamenon jakoperusteena käytetään osakkeiden käypien arvojen suhdetta.”


Pykälä on hyvin monimutkainen ja pitkä, mutta sen perusideana on, että yhtiön jakautumisesta ei tulisi aiheutua veroseuraamuksia. Jos alkuperäinen yhtiö katsottaisiin purkautuneeksi verotuksessa, katsottaisiin kaikkien sen varojen ja velkojen siirtyvän omistajille, mitä verotettaisiin luovutusvoittona. Tällöin osakeyhtiöstä saadusta nettovarallisuudesta vähennettäisiin yhtiöön sijoitetut pääomapanokset ja loppuosa olisi verotettavaa luovutusvoittoa. Tämä halutaan kuitenkin välttää, koska tällainen verotuksellinen tulkinta käytännössä estäisi jakautumiset, minkä vuoksi elinkeinoverolakiin on lisätty tämä poikkeuspykälä.


Elinkeinoverolain 52 h §:ssä on erityissäännös tilanteisiin, joissa yritysjärjestely tehdään vain veron välttämiseksi:


Lain 52 ja 52 a–52 g §:ssä olevia säännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen.”


Pykälän tarkoitus on estää järjestelyjä, joissa ainoa peruste on veron välttäminen. Jos järjestelylle on liiketaloudellinen peruste, ei tätä pykälää sovelleta.


Tapauksen KHO 2022:79 taustat


Kiinteistöjä omistava A Oy haki ennakkoratkaisua Verohallinnolta. Yhtiö omisti kaksi tonttia ja rakennuksia, jotka oli tarkoitus jakaa useiksi uusiksi tonteiksi. Yhtiön tarkoituksena oli irrottaa nämä uusiksi tonteiksi muodostettavat rakennukset erilleen omiksi yhtiöikseen. Nämä yhtiöt olisivat A Oy:n osakkeenomistajien omistamia, samassa suhteessa kuin mitä he omistivat A Oy:n osakkeita. Tarkoituksena oli myydä nämä kahdeksan kiinteistöosakeyhtiötä ulkopuoliselle ostajalle.


Yhtiö haki ennakkoratkaisua siitä, sovellettaisiinko jakautumiseen veroneutraalisuuden takaavaa elinkeinoverolain 52 c §:ää. Verohallinnon näkemyksen mukaan järjestely tuotti sellaisia veroetuja, jotka eivät olisi hyväksyttävissä. Järjestelyssä A Oy:n osakkeenomistajat maksaisivat huomattavasti vähemmän veroa kuin tilanteessa, jossa A Oy olisi myynyt vain kiinteistöt. Verohallinnon näkemyksen mukaan jakautumiselle ei ollut liiketaloudellista perustetta, ja se katsoi, että kyse oli veron välttämisestä elinkeinoverolain 52 h §:ssä tarkoitetulla tavalla, jolloin 52 c §:ää ei voitu soveltaa.


Yhtiö valitti ratkaisusta Turun hallinto-oikeuteen, joka antoi asiassa ratkaisunsa 12.4.2021. Hallinto-oikeus katsoi, että järjestelylle oli liiketaloudellinen peruste, koska kyseessä oli laaja kiinteistöjärjestely, jossa kiinteistöjä myytiin vaiheittain kahden riippumattoman osapuolen välillä. Koska järjestelyllä oli hallinto-oikeuden arvion mukaan liiketaloudellinen peruste, eikä se tuottanut järjestelmälle vieraita veroetuja, katsoi hallinto-oikeus, että elinkeinoverolain 52 c §:ää voitiin soveltaa ja jakautuminen olisi verotonta.


Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka otti asian käsittelyyn ja antoi asiassa ratkaisun 28.6.2022.


Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu


Verohallinnon näkemyksen mukaan järjestelyä oli arvioitava kokonaisuutena, johon kiinteistöjen myynti sisältyi. Tällöin osakkeenomistajat olisivat saaneet vastiketta yli 10 % osakkeiden nimellisarvosta ja elinkeinoverolain 52 c §:ää ei voitaisi soveltaa. Verohallinnon näkemyksen mukaan kyseessä ei myöskään ollut vaiheittainen järjestely, koska siitä oli sovittu yhdellä kaupalla.


Korkein hallinto-oikeus tarkasteli asiassa yritysjärjestelydirektiiviä, jonka 4-9 artikloissa velvoitetaan vapauttamaan tietyt järjestelyt verosta. Korkein hallinto-oikeus tulkitsi tähän liittyvää EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja katsoi, että jakautumista ja myyntiä riippumattomalle osapuolelle ei voitu tulkita samana kokonaisuutena. Tämän vuoksi järjestelyssä ei maksettu rahavastiketta yli 10 % osakkeiden nimellisarvosta ja elinkeinoverolain 52 c §:ää voitiin siksi soveltaa.


Korkein hallinto-oikeus totesi, että elinkeinoverolain 52 h §:ää voitiin soveltaa vain, jos kyseessä oli järjestelmälle vieras väärinkäytös. Pelkkä luovutuksen siirtyminen alemmin verotettavien verosääntöjen piiriin ei ole yksinään tällainen väärinkäytös. Koska muita perusteita väärinkäytökselle ei ollut, korkein hallinto-oikeus katsoi, että elinkeinoverolain 52 h §:ää ei voitu soveltaa tilanteeseen. Hallinto-oikeuden päätös jäi voimaan eli jakautumisessa ei ollut kyse veronkierrosta ja se oli verotonta.


Yhteenveto


Yhtiöiden jakautumiset ovat lähtökohtaisesti veroneutraaleja tapahtumia. Jos jakautumisiin kuitenkin liittyy kauppoja tai muita vastaavia järjestelyjä, voi joku osapuoli saada jakautumisesta verohyötyä. Tällaisissa tilanteissa järjestelyn verokohtelu ei ole täysin ennakoitavaa, minkä vuoksi on suositeltavaa käyttää ammattilaista verokohtelun arvioimiseksi. Nykyisellään vaikuttaisi siltä, että kokonaisjakautumisessa jakautuneen yhtiön myöhempi myyminen ei tarkoita, että jakautumisesta aiheutuisi lähtökohtaisesti veroseurauksia, kunhan myynti tehdään riippumattomien osapuolten välillä, vaikka järjestely synnyttäisi verohyötyä. Tämä arvioidaan kuitenkin kokonaisarvioinnilla, ja asiaan on syytä perehtyä tarkemmin ennen yritysjärjestelyjä.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

HT-tilintarkastaja

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com


16 katselukertaa0 kommenttia