Hallintopakko jätteiden hyödyntämisestä maanrakennuksessa – KHO 2025:13
- Eelis Paukku
- 6 tuntia sitten
- 4 min käytetty lukemiseen
Korkein hallinto-oikeus arvioi tuoreessa ennakkoratkaisussaan voitiinko viranomaisen jo rekisteröimään toimintaan soveltaa hallintopakkona uhkasakkoa ja määrätä poistamaan rekisteröidyn toiminnan nojalla alueelle tuodut jätteet. Tapauksessa rekisteröinnin tehnyt taho ei ollut antanut kaikkia relevantteja tietoja viranomaiselle ja oli muutoinkin harjoittanut toimintaa MARA-asetuksen vastaisesti. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen taustat ja keskeiset oikeusohjeet.
Jätteiden hyödyntäminen maanrakennuksessa
Jätteiden hyödyntämistä maanrakennuksessa on tahdottu helpottaa säätämällä erikseen asetuksella niistä edellytyksistä, milloin jätettä voidaan käyttää maanrakennukseen ilman ympäristölupaa. Asetuksen soveltamisala on määritelty sen 2 §:ssä:
”Tätä asetusta sovelletaan liitteessä 1 tarkoitettujen jätteiden ammattimaiseen tai laitosmaiseen hyödyntämiseen 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetuissa maarakentamiskohteissa ja siihen liittyvään väliaikaiseen varastointiin silloin, kun rakentaminen ja väliaikainen varastointi perustuvat lakisääteiseen suunnitelmaan, lupaan, ilmoitusmenettelyyn tai kunnan rakennusjärjestykseen.
Asetusta ei sovelleta vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 10 b §:ssä tarkoitetulla 1- ja 2-luokan pohjavesialueella, asumiseen tai lasten leikkipaikaksi tarkoitetulla alueella, luonnonsuojelutarkoitukseen osoitetulla alueella, ravintokasvien viljelyyn tarkoitetulla alueella eikä sisämaan tulvavaara-alueella.”
Soveltamisalarajauksen tarkoituksena on, että jätteitä ei voida käyttää rakentamiseen herkästi vahingoittuvilla alueilla. Asetuksen 4 §:ssä määritellään erikseen, mitkä edellytykset kohteen ja jätteen on täytettävä, jotta jätettä voidaan hyödyntää ilman ympäristölupaa:
”Sen lisäksi, mitä ympäristönsuojelulaissa ja jätelaissa (646/2011) säädetään, jätteen hyödyntäminen maarakentamisessa ilman ympäristölupaa edellyttää, että:
1) maarakentamiskohteen sisältämän jätteen kerrospaksuus ei ylitä liitteessä 2 säädettyä enimmäiskerrospaksuutta;
2) jätteen haitallisten aineiden liukoisuus ja pitoisuus eivät ylitä liitteessä 2 säädettyjä raja-arvoja ja jäte täyttää liitteessä 2 säädetyt muut vaatimukset;
3) jätteen laadunhallinnassa noudatetaan, mitä liitteessä 3 säädetään, ja haitallisten aineiden liukoisuus ja pitoisuus määritetään liitteen 3 mukaisesti;
4) jätettä sisältävä rakenne peitetään tai päällystetään lukuun ottamatta tuhkamursketietä taikka väylää tai kenttää, jonka pintakerroksessa käytetään asfalttimursketta tai -rouhetta;
5) jätettä sisältävän rakennekerroksen etäisyys pohjaveden enimmäiskorkeudesta on vähintään yksi metri ja maarakentamiskohteen etäisyys vesilain (587/2011) 1 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta vesistöstä, talousvesikäyttöön tarkoitetusta kaivosta tai lähteestä on vähintään 30 metriä;
6) sekoitettaessa liitteessä 1 tarkoitettuja jätteitä keskenään teknisten ominaisuuksien parantamiseksi myös lopullinen seos täyttää liitteessä 2 säädetyt raja-arvot.
Jätteen väliaikaisessa varastoinnissa on noudatettava parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Väliaikaisen varastoinnin saa aloittaa aikaisintaan neljä viikkoa tai, jos jäte varastoidaan suojattuna, 12 kuukautta ennen hyödyntämistä.”
Näiden rajoitusten keskeinen tarkoitus on myös varmistua siitä, että ilman ympäristölupaa jätteitä käytetään vain ”turvallisissa” kohteissa. Jos kaikki edellytykset täyttyvät, ei toimintaan tarvita ympäristölupaa vaan ainoastaan niin sanottu rekisteröinti-ilmoitus.
Tapauksen taustat
Yhtiö A Oy teki vuonna 2020 Varsinais-Suomen ELY-keskukselle MARA-asetuksen mukaisen rekisteröinti-ilmoituksen jätemateriaalin hyödyntämisestä Liedossa sijaitsevalla kiinteistöllä. Yhtiö hyödynsi betonimursketta noin 2000 tonnia varastointialueen kantavassa kerroksessa. Yhtiö toimitti loppuraportit jätteen hyödyntämisestä 22.7.2020 ja 17.5.2021.
ELY-keskus suoritti myöhemmin ilmoituksen perusteella vuonna 2022 valvontaa ja vaati yhtiötä 2.2.2022 antamallaan päätöksellä poistamaan MARA-ilmoituksen mukaiset materiaalit uhkasakon nojalla. Uutta päätöstään ELY-keskus perusteli sillä, että toiminnanharjoittaja ei ollut ilmoittanut kiinteistön olevan suota. Tämän lisäksi valvonnan yhteydessä havaittiin, että jätekasat olivat suorassa kosketuksessa veteen, minkä lisäksi jätekasan etäisyys pohjaveden enimmäiskorkeudesta ei täyttynyt.
A Oy valitti uhkasakkopäätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian 18.10.2023 antamallaan päätöksellä. Hallinto-oikeus hylkäsi A Oy:n valituksen. Hallinto-oikeus totesi ELY-keskuksen syyllistyneen menettelyvirheeseen, kun A Oy:lle ei oltu ilmoitettu maastotarkastusta eikä siten varattu mahdollisuutta osallistua tarkastukseen. Menettelyvirhe ei kuitenkaan hallinto-oikeuden mukaan ollut niin vakava, että päätös olisi tullut kumota sen nojalla. Päätöstään hallinto-oikeus perusteli sillä, että A Oy:lle oli asiassa varattu useita tilaisuuksia vastata havaintoihin.
Hallinto-oikeus arvioi myös sitä, mikä merkitys asiassa tuli antaa, että toiminta oli jo rekisteröity A Oy:n ilmoituksen perusteella. Hallinto-oikeus totesi, että toiminnanharjoittajan vastuulla on, että jo toiminta aloitettaessa sille on asianmukainen lupa tai muu oikeutus. Rekisteröintimenettelyssä viranomainen ei erikseen tee arviota ympäristöluvan tarpeellisuudesta, vaan tämä on toiminnanharjoittajan vastuulla.
Hallinto-oikeus katsoi, että A Oy ei ollut antanut tarpeellisia tietoja MARA-ilmoituksilla. Tietoja ei oltu annettu muun muassa turvekerroksen poiston tai ojan ja laskeutusaltaan kaivamisen tarpeesta. Tämän lisäksi kohteella oli erityisiä tarpeita pinta- ja pohjaveden suojelulle. Hallinto-oikeus myös katsoi, että A Oy:n oli tullut jätehuoltoalan ammattilaisena tullut ymmärtää, että toiminnan aloittaminen olisi vaatinut paljon tarkempia selvityksiä alueesta.
Hallinto-oikeus totesi myös, että jo tehtyä maanrakennusta ei ollut mahdollista korjata sellaiseksi, että se täyttäisi MARA-asetuksen edellytykset. Tältä osin vaihtoehtoja olivat ainoastaan rakenteen poistaminen ja ympäristöluvan hakeminen. Hallinto-oikeus totesi tältä osin, ettei ympäristönsuojelulain tavoitteena voida pitää luvan hakemista jälkikäteen erityisesti tilanteessa, jossa toiminta on tullut käsitellyksi rekisteröintimenettelyssä MARA-ilmoituksien puutteellisten tietojen seurauksena. Tältä osin ELY-keskuksella oli ollut oikeus määrätä jätemateriaalit poistettavaksi.
A Oy pyysi valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja ratkaisi asian 30.1.2025 antamallaan päätöksellä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus totesi, että ilmoituksenvaraisessa rekisteröintimenettelyssä on voitava luottaa toiminnanharjoittajan omaan ilmoitukseen. Tämän vuoksi ilmoituksen rekisteröinti ei luo sellaista oikeudellista varmuutta toiminnanharjoittajalle, että harjoitettuun toimintaan ei voitaisi puuttua jälkivalvonnassa, jos lain tai asetuksen määräyksiä ei ole noudatettu. Tätä voidaan myös tehostaa hallintopakolla.
Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomion siihen, että yhtiö ei ollut erikseen ilmoittanut sijaintikiinteistön olevan suota. Asiakirjoista kuitenkin käy ilmi, että kyse on suoalueesta. MARA-asetuksen soveltamisalasta ei sinänsä oltu rajattu pois suoalueita. Käytännössä suoalueet ovat kuitenkin erityisen herkkiä, jolloin muun muassa vesitalouteen ja siihen liittyvään ympäristönsuojeluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että yhtiön olisi tullut ilmoittaa turvekerroksen poistaminen, ojituksen uusiminen ja laskeutusaltaan rakentaminen viranomaiselle.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että osa rikkomuksista olisi mahdollista määrätä korjattavaksi ilman jätetäytön poistamista kokonaan. Toisaalta jätteiden hyödyntäminen kohteessa ei ollut monilta osin lainkaan mahdollista MARA-asetuksen mukaisesti. Jätteiden käsittely oli siis ympäristönsuojelulain vastaista. Tältä osin viranomaisen harkintaan jäi, velvoitettiinko toiminnanharjoittaja poistamaan jätteet heti vai vasta sitten, jos toiminnalle ei haettu tai saatu ympäristölupaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ollut perusteita ja hylkäsi valituksen.
Yhteenveto
Toiminnanharjoittajien on syytä käyttää erityistä varovaisuutta harjoittaessaan toimintaa rekisteröinti-ilmoituksen perusteella. Ilmoituksen rekisteröinti ei usein anna toiminnanharjoittajalle luottamuksensuojaa, vaan viranomainen voi myöhemmin määrätä toiminnan lopetettavaksi ja jopa purkamaan jo tehtyjä ratkaisuja, jos rekisteröinnin yhteydessä ei ole annettu riittäviä tietoja tai jos lakia ei kaikilta osin ole noudatettu. Tämä taas voi johtaa taloudellisesti hyvinkin merkittäviin menetyksiin.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Juristi, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
