Ilmavesilämpöpumpun ulkoyksiköstä aiheutuva melu – KHO 2025:34
- Saana Simula
- 2 tuntia sitten
- 3 min käytetty lukemiseen
Ilmavesilämpöpumppuja hyödynnetään varsin yleisesti lämmityksessä. Joskus ne voivat aiheuttaa meluhäiriötä. Tapauksessa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tuli, aiheuttiko ilmavesilämpöpumppu sellaista melua, jonka perusteella tuli antaa ympäristönsuojelulain mukainen määräys tai yksittäinen määräys. Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen ratkaisun keskeisen sisällön, tapauksen taustat ja aiheeseen liittyvän lainsäädännön.
Sovellettavat oikeusohjeet
Ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan:
“Ympäristölupa on lisäksi oltava:
3) toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.”
Tämän perusteella toiminta, joka aiheuttaisi kohtuutonta rasitusta naapureille, voisi vaatia ympäristöluvan, vaikka toiminto ei muutoin olisi luvanvaraista.
Ympäristönsuojelulain 175 §:n 1 momentin mukaan:
“Valvontaviranomainen voi:
1) kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä taikka määrätä asianomaisen täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa;
2) määrätä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta;
3) määrätä toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä toiminnasta aiheutuvan tämän lain vastaista ympäristön pilaantumista.”
Tämä tarkoittaa sitä, että viranomainen voisi pykälän nojalla oikaista tilanteen, jossa on tapahtunut ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun velvoitteen rikkominen tai laiminlyönti.
Ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaan:
“Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi toimittamansa tarkastuksen nojalla antaa ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa koskevan yksittäisen määräyksen, joka on tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määräys voi koskea toimea tai rajoitusta, toiminnan tarkkailua tai tiedottamista taikka valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista. Määräys ei voi koskea luvanvaraista, ilmoituksenvaraista eikä rekisteröitävää toimintaa. Määräyksen on oltava kohtuullinen ottaen huomioon toiminnan luonne ja ympäristön pilaantumisen merkittävyys.”
Puolestaan, jos toiminta aiheuttaisi pilaantumisen vaaraa, ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa tarkastuksen jälkeen yksittäisen määräyksen toiminnasta. Edellytyksenä kuitenkin olisi, että määräys ei koske luvan- tai ilmoituksenvaraista toimintaa tai rekisteröityä toimintaa.
Tapauksen taustat
Asunto-osakeyhtiö oli ottanut käyttöön ilmavesilämpöpumpun öljylämmityksen rinnalle, jonka ulkoyksikkö oli asennettu rivitalon ulkoseinälle. A ja B olivat tehneet hallintopakkohakemuksen ilmavesilämpöpumpun aiheuttamasta meluhaitasta. Lieksan kaupunginhallituksen lupajaosto kuitenkin katsoi, että hakemuksen johdosta ei ollut tarpeen tehdä ympäristönsuojelulain 175 §:n tai 180 §:n mukaista velvoittavaa määräystä asunto-osakeyhtiölle. Laitteesta ei jaoston mukaan aiheutunut sellaisia seurauksia, joiden vuoksi se olisi vaatinut ympäristöluvan ympäristönsuojelulain 27 §:n perusteella, eikä siitä näin ollen voitu antaa ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaista määräystä tai ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaista yksittäistä määräystä.
Hallinto-oikeus hylkäsi A:n ja B:n valituksen kokonaisuudessaan. Tuomioistuimen mukaan selvityksen perusteella ei ollut ilmennyt, että laite aiheuttaisi melua, jonka perusteella laite vaatisi ympäristöluvan ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun kohtuuttoman rasituksen vuoksi. Lisäksi tuomioistuin katsoi, että melumittauksen tulosten perusteella melutaso oli asiaa kokonaisuutena arvioiden kohtuullinen ja vallitsevissa olosuhteissa meluhäiriötä on pidettävä tavanomaisena ja kohtuullisena. Tästä syystä tuomioistuimen mukaan yksittäisen määräyksen antaminen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ei ollut tarpeen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Lieksan kaupunginhallituksen lupajaoston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätös oli kumottava. Asia oli palautettava Lieksan kaupunginhallituksen lupajaoston uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ilmavesilämpöpumppua ei ollut pidettävä sellaisena laitteena, joka vaatisi ympäristöluvan ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella. Tuomioistuimen mukaan ohjearvot valtioneuvoston päätöksessä melutason ohjearvoista (993/1992) eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta ne voivat osoittaa tason, jolla ympäristön terveellisyys ja sen ohessa viihtyisyys yleisesti ottaen voidaan turvata. Tuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että raportoidun selvityksen mukaan melutasot eivät olleet ylittäneet ohjearvoja paitsi yhdellä mittauspisteellä, joka ei välttämättä ollut edustava. Lisäksi tuomioistuin totesi, että ilmavesilämpöpumppua oli pidettävä suhteellisen tavanomaisena asuinrakennuksen lämmityslaitteena.
Tuomioistuin katsoi, että kyse ei ollut myöskään sellaisesta lainvastaisesta tilanteesta, joka voitaisiin oikaista ympäristönsuojelulain 175 §:n nojalla, sillä asiassa ei ollut ollut esillä ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun velvoitteen rikkomista tai laiminlyöntiä.
Tuomioistuin kuitenkin katsoi, että laitteen melu saattoi aiheuttaa muutoksenhakijoille ympäristön pilaantumisen vaaraa, jota voi olla tarpeen ehkäistä ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisella yksittäisellä määräyksellä. Tuomioistuin kiinnitti huomiota paikallisiin olosuhteisiin. Kiinteistö sijaitsi maaseutumaisella tyypillisesti rauhallisella alueella ja ulkoyksikkö suuntautui muutoksenhakijoiden hoidetulle piha-alueelle. Tuomioistuimen mukaan ulkoyksikkö aiheutti käynnissä ollessaan selvän melutason nousun suhteessa alueen taustameluun. Lisäksi tuomioistuin kiinnitti perusteluissaan huomiota meluhaitan pysyvyyteen ja jatkuvuuteen. Selvityksen mukaan laite oli käynnissä ympärivuotisesti, kuitenkin aktiivisemmin lämmityskaudella.
Yhteenveto
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli, aiheutuiko ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikön melusta kohtuutonta rasitusta muutoksenhakijoille niin, että oli olemassa perusteet ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaisen määräyksen antamiselle. Lisäksi sen oli ratkaistava, jos edellä mainittuun ei ollut perusteita, voiko ilmavesilämpöpumpun ulkoyksiköstä aiheutua muutoksenhakijoille meluhaittaa, joka edellyttäisi ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisen yksittäisen määräyksen antamisen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tapauksessa saattoi olla tarpeen ehkäistä ympäristön pilaantumisen vaaraa ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisella yksittäisellä määräyksellä.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
Saana Simula
ON, LuK (geotieteet)
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 3528 438
