Vakuutusmeklarin myymät lisäpalvelut olivat arvonlisäverollisia – KHO 2025:45
- Eelis Paukku
- 11.7.
- 3 min käytetty lukemiseen
Rajanveto arvonlisäverollisen ja verottoman toiminnan välillä aiheuttaa usein haasteita. Korkein hallinto-oikeus otti tuoreessa ennakkopäätöksessään kantaa siihen, miltä osin vakuutusmeklarin palvelut olivat verollisia ja miltä osin verottomia. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen taustat, keskeiset oikeusohjeet sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun.
Vakuutuspalveluiden arvonlisäverotuksesta
Arvonlisäverolain 44 § sisältää vakuutuspalveluiden verokohtelun:
”Veroa ei suoriteta vakuutuspalvelun myynnistä ja välityksestä.
Vakuutuspalveluna pidetään myös vakuutushakemusten käsittelyä, vakuutuksen voimassaoloaikana välittömästi vakuutuksen hoitoon liittyviä palveluja, vakuutustaloudellisia palveluja, eläkkeitä ja vakuutuskorvauksia koskevia ratkaisu-, laskenta- ja päätöspalveluja, eläkkeiden ja vakuutuskorvausten suoritus- ja tilastointipalveluja, eläkevastuu- ja eläkemenoennustepalveluja sekä vakuutustoimintaan liittyviä vahingontarkastuspalveluja.”
Vapautus perustuu arvonlisäverodirektiivin 135 artiklaan:
”1. Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta seuraavat liiketoimet:
a) vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnat, mukaan lukien näihin liiketoimiin liittyvät vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suoritukset;”
Kyseessä on poikkeus pääsääntöön eli verovelvollisuuteen, minkä vuoksi sitä on EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tulkittava suppeasti. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu koski nimenomaan rajanvetoa siitä, millainen toiminta kuului tämän poikkeuksen alle.
Tapauksen taustat
A Oy haki keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua myymiensä palveluiden verotukseen. A Oy toimi vakuutusmeklarina. A Oy myi asiakkailleen vakuutuksiin liittyviä asiantuntijapalveluita, kuten vuosihuoltopalvelun ja vakuutusten kokonaishallinnointipalvelun. Yhtiön myymässä kiinteän vuosimaksun vuosihuoltopalvelussa tehtiin yritysten riskinhallintaa ja arvioitiin näiden kattamista vakuutuksilla. Samassa palvelussa hoidettiin myös muu vakuutuksiin liittyvä asiointi, kuten asiantuntijapalvelut, hallinnolliset palvelut, korvausasiat ja vakuutusten jatkamiseen liittyvät palvelut.
Yhtiö tarjosi myös kokonaishallinnointipalvelua, jossa yhtiö toimi asiakkaansa riskikonsulttina ja avusti asiakkaitaan kaikissa vakuutuksiin liittyvissä asioissa. Palvelussa keskeisessä osassa olivat riski- ja markkina-analyysit, suositukset, kouluttaminen sekä materiaalin tuottaminen asiakkaalle. Palvelu kattoi neuvonnan, vakuutus- ja riskianalyysin, vakuutusohjelmien hallinnoinnin, vakuutuskorvausten hallinnoinnin, vakuutusten voimassaolon jatkamisen palvelut sekä vakuutusten kilpailuttamisen.
A Oy pyysi keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:
1. Onko yhtiön suoritettava arvonlisäveroa ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatun vuosihuoltopalvelun myynnistä?
2. Onko yhtiön suoritettava arvonlisäveroa ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatun vakuutusten kokonaishallinnointipalvelun myynnistä?
Keskusverolautakunta antoi asiassa 21.5.2024 ennakkoratkaisun:
1. Yhtiön on suoritettava arvonlisäveroa vuosihuoltopalveluun sisältyvästä korvausasioiden hallinnointipalvelusta. Muilta osin vuosihuoltopalvelussa on kysymys arvonlisäverolain 44 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta arvonlisäverottomasta vakuutusten välityspalvelusta.
2. Yhtiön on suoritettava arvonlisäveroa vakuutusten kokonaishallinnointipalveluun sisältyvästä neuvontapalvelusta sekä vakuutuskorvausten hallinnoinnista. Muilta osin vakuutusten kokonaishallinnointipalvelussa on kysymys arvonlisäverolain 44 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta arvonlisäverottomasta vakuutusten välityspalvelusta.
Keskusverolautakunta perusteli ratkaisuaan sillä, että vakuutuspalvelut ovat lähtökohtaisesti yhtenäinen kokonaisuus, ja arvonlisäverollisuus määräytyy pääsuoritteen eli vakuutusten välitysten perusteella. Vahinkoasioiden hallinnointia taas on keskusverolautakunnan arvion mukaan pidettävä erillisenä kokonaisuutena, josta on suoritettava arvonlisäveroa. Näillä perusteilla keskusverolautakunta arvioi, että vuosihuoltopalvelussa oli pääosin kyse vakuutusten välittämisestä, pois lukien korvausasioiden hallinnointipalvelu. Samalla tavalla keskusverolautakunta katsoi, että neuvontapalvelut muodostivat erillisen ja siten verollisen palvelun.
Yhtiö haki muutosta ratkaisuun korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja vaati, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että yhtiön on suoritettava arvonlisäveroa vuosihuoltopalvelun ja vakuutusten kokonaishallinnointipalvelun myynnistä. Yhtiön näkemyksen mukaan pääasiallinen luovutettava suorite oli asiantuntijapalvelut eikä vakuutusten välittäminen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomion siihen, että koska verollisuus on pääsääntö, on poikkeusta eli vakuutusmaksujen verottomuutta tulkittava suppeasti. Korkein hallinto-oikeus korosti myös sitä, että palveluntarjoajan muodollisen aseman sijaan huomiota on kiinnitettävä palveluiden sisältöön. Jotta kyse olisi vakuutusten välittämisestä, tulee välittäjän olla tekemissä palvelun käyttäjän ja tarjoajan kanssa, minkä lisäksi tehtävään on kuuluttava vakuutusasiamiehen olennaisia tehtäviä, kuten asiakkaiden etsimistä.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että palvelu on yhtenä kokonaisuutena pidettävä suoritus silloin, kun verovelvollisen asiakkaalle tarjoamat kaksi osatekijää tai toimintoa tai sitä useammat osatekijät tai toiminnot liittyvät niin läheisesti yhteen, että ne muodostavat objektiivisesti tarkasteltuna yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen, jonka paloittelu osiin olisi keinotekoista. Jos asiakas ei voisi nauttia palvelun osasta itsenäisesti, vaan kyseessä on keino nauttia toisesta palvelun osasta, on kyse liitännäisestä palvelusta.
Aiemmin oikeuskäytännössä oli jo katsottu, että vahinkotapahtumissa avustamisessa ei ollut kyse verottomasta vakuutusmeklaripalvelusta edes silloin, jos se myytiin palvelukokonaisuuden osana. Tältä osin korkein hallinto-oikeus totesi, että yhtiön myymää vuosihuoltopalvelua ja kokonaishallinnointipalvelua ei ollut välttämätöntä käsitellä jakamattomana kokonaisuutena. Tämän vuoksi palveluiden eri osien verokohtelua voitiin tarkastella erikseen.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että vakuutuksenvälittäjän palvelussa on kysymys vakuutuksenottajien tai vakuutuksenantajien etsimisestä ja näiden saattamisesta yhteen vakuutussopimuksen tekemiseksi. Tästä poiketen yhtiön tarjoamat asiantuntijapalvelut olivat korkeimman hallinto-oikeuden arvion mukaan asiakkaille jo itsenäisiä palveluita. Korkein hallinto-oikeus korosti myös sitä, että mainittuja palveluja voi olla markkinoilla hankittavissa myös erillisinä verollisina palveluina.
Tällä perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi, että tällaiset palvelut olivat arvonlisäverollisia.
Yhteenveto
Ratkaisu oli mielenkiintoinen erityisesti palvelun jakamisen näkökulmasta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että palvelukokonaisuutena myytävä suorite voitiin jakaa erilaisiin osiin ja kohdistaa näihin erilainen verotus. Tältä osin palveluja myyvän tahon haasteeksi jää arvioida, mikä osa maksetusta vastikkeesta kohdistuu verolliseen ja mikä verottomaan toimintaan.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Juristi, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Kommentit