Olemme MACONin kanssa mukana kiertotaloushankkeissa, jossa selvitetään mahdollisuuksia käyttää jätettä uudelleen raaka-aineena tai tehostaa jätteiden keräystä ja käsittelyä. Tuottajavastuun alainen jäte on noussut erityiskysymykseksi useissa hankkeissa, koska kiertotalous on nouseva taloudenala Suomessa ja kiertotalouteen liittyy usein jätteiden käyttäminen raaka-aineena. Käsittelen tässä kirjoituksessa erilaisia tuottajavastuun alaiseen jätteeseen liittyviä kysymyksiä sekä sitä, miten nykyinen sääntely jossain määrin haittaa ja rajoittaa kiertotalouden kehittymistä Suomessa.
Mitä tuottajavastuu tarkoittaa?
Tuottajavastuu tarkoittaa tiettyjen tuotteiden tuottajien ja maahantuojien velvollisuutta huolehtia tuotteeseen liittyvästä jätehuollosta, kun tuote poistetaan käytöstä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että laissa määriteltyjä tuotteita valmistavien tai maahantuovien tahojen on järjestettävä erillinen jätteenkeräysjärjestelmä, jonka avulla nämä tuotteet kerätään pois sen jälkeen, kun niistä tulee jätettä. Velvollisuus koskee omien tuotteiden lisäksi (ensisijainen vastuu) markkinaosuuden mukaista osuutta saman tuoteryhmän kaikista jätteistä (toissijainen vastuu). Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuottajien on järjestettävä jätehuolto yhdessä, jotta tuotteet saadaan kerättyä järkevästi.
Tuottajavastuu koskee jätelain 48 §:n mukaisesti seuraavia tuotteita:
- Ajoneuvojen renkaat
- Autot (käytännössä vain B-kortilla ajettavat)
- Sähkö- ja elektroniikkalaitteet
- Paristot ja akut
- Paperituotteet
- Pakkaukset (mm. muovipakkaukset)
Kaikkien näitä tuotteita valmistavien tuottajien on osallistuttava jätehuollon järjestämiseen jätelain 46 §:n mukaisesti. Jätehuollolla tarkoitetaan jätelain 6 §:n mukaan ” keräystä, kuljetusta, hyödyntämistä ja loppukäsittelyä” eli käytännössä kaikkea jätteen keräämisestä sen kierrätykseen tai hävittämiseen. Tuottajavastuu perustuu pääosin EU:n jätedirektiiviin. Tuottajavastuun piirissä olevat toimijat ovat järjestäneet jätehuollon Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:n kautta, joka nimestään huolimatta huolehtii myös muovi-, lasi- ja elektroniikkajätteen käsittelystä. Tuottajat osallistuvat yhdessä Ringin kustannuksiin ja huolehtivat siten tuottajavastuustaan. Tuottajavastuu koskee vain sellaisia tuottajia, joiden liikevaihto on yli miljoona euroa.
Etuoikeus jätehuoltoon
Tuottajavastuu on lähtökohtaisesti haitaksi tuottajalle, koska se aiheuttaa lisää kustannuksia, jotka joudutaan sisällyttämään tuotteiden hintoihin. Tuottajille on kuitenkin jätetty jotain etuuksia: jätelain 47 § antaa tuottajille etuoikeuden järjestää jätehuolto niistä jätteistä, jotka kuuluvat tuottajien vastuulle eli käytännössä kaikelle tietyntyyppiselle jätteelle. Tämä tarkoittaa, että kukaan muu ei saa kerätä tai käsitellä tällaista jätettä, ellei laissa siihen erikseen säädetä poikkeusta. Tämä etuoikeus ei perustu EU:n sääntelyyn, vaan on kansallinen ratkaisu.
Etuoikeutta perustellaan hallituksen esityksessä sillä, että muussa tapauksessa joku muu taho voisi kerätä raaka-aineena hyödyllisen jätteen ja jättää tuottajien vastuulle ainoastaan taloudellisesti kannattamattoman jätteen keräyksen. Tätä on oikeuskirjallisuudessa kutsuttu vapaamatkustajaongelmaksi. Hallituksen esityksen mukaan tällainen toiminta uhkaisi tuottajavastuun tavoitteiden toteutumista, koska tuottajien halu kerätä jätteitä tehokkaasti olisi tällöin pienempi. Tämän vuoksi päätettiin säätää tuottajille etuoikeus järjestää tällaisen jätteen jätehuolto.
Etuoikeuteen on kuitenkin kolme poikkeusta:
1. Muut tahot saavat järjestää jätehuollon yhteistyössä tuottajan kanssa
2. Muut tahot saavat järjestää jätehuoltoa, jonka tarkoitus on korjata ja saattaa tuote uudestaan käyttöön samanlaisena tai samankaltaisena
3. Kunnat saavat kerätä jätettä, jota tuottajat eivät kerää, jos ne toimittavat sen tuottajille lajiteltavaksi ja hävitettäväksi.
Poikkeukset on otettu käyttöön lisäämään tuottajavastuun alaisen jätteen keräämistä ja uudelleenkäsittelyä.
Etuoikeuden aiheuttamat ongelmat
Etuoikeus aiheuttaa tiettyjä ongelmia. Jos jokin taloudellinen toimija haluaisi käyttää jätettä raaka-aineena tuotteessaan, ei hän saa kerätä tai käsitellä tuottajavastuun alaista jätettä ilman tuottajien kanssa tehtyä sopimusta tai jätteen ostamista tuottajilta. Jos tuottajien kanssa ei päästä sopimukseen ja jäte on ainoa taloudellisesti järkevä raaka-aine, joudutaan sitä ostamaan toisesta EU-maasta. Esimerkiksi eräs suomalainen toimija joutuu kuljetuttamaan paperijätettä rekoilla Tanskasta Suomeen, koska tuottajavastuun alaisen jätteen käyttö ei onnistu.
Toinen ongelma on, jos kunta haluaisi mahdollistaa yksittäisille kiinteistöille jätteen lajittelun ja sen kierrätyksen eli ns. monilokerojärjestelmän. Tällöin kunta ja kiinteistöjen omistajat joutuisivat vastaamaan jätteen keräyksen kustannuksista, mutta toimittamaan kerätyn jätteen käsiteltäväksi ja uudelleenkäytettäväksi tuottajille, jotka voisivat taas myydä raaka-ainetta eteenpäin. Toki jätehuoltomääräyksillä voidaan jossain määrin asettaa tuottajille painetta jätteen keräämiseen ja käsittelyyn tehokkaammin Nykyiset rinki-ekopisteet eivät välttämättä ole kaikkein tehokkain tapa kerätä kaikkea jätettä, erityisesti muovijätettä. Useiden tutkimusten mukaan tuottajavastuun alaista jätettä päätyy yhä huomattavia määriä sekajätteeseen. Jätteen keräyksen järjestäminen kiinteistöiltä voisi olla tehokas tapa järjestää tämä keräys, mutta nykyinen tuottajavastuujärjestelmä rajoittaa tämän ratkaisun hyödyntämistä kustannustenjakokysymyksistä johtuen.
Johtopäätökset
Nykyinen tuottajavastuulainsäädäntö on säädetty varmistamaan tuottajavastuun alaisten tuotteiden tehokas uudelleenkäyttö ja kierrätys. Järjestelmä pakottaa tuottajat keräämään tuottajavastuun alaisen jätteen omalla kustannuksellaan. Järjestelmä lisää näiden tuotteiden kierrätysastetta pakkoon perustuvilla keinoilla. Järjestelmällä on kuitenkin myös joitain haittapuolia. Yhtenä haittapuolena on tuottajavastuuseen liittyvä yksinoikeus järjestää jätehuolto. Tämä estää jätteen käyttöä raaka-aineena erilaisissa kiertotalousratkaisuissa, koska tuottajien yhteenliittymällä on käytännössä monopoli päättää, millaisiin liiketoimiin ne ryhtyvät ja kenen kanssa. Tämä etuoikeus myös haittaa erilaisia mahdollisuuksia kiinteistökohtaiseen jätteen lajitteluasteen nostamiseen kunnan tai muun jätteenkerääjän toimesta.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
Eelis Paukku
Lakimies, toimitusjohtaja
KPF Group Oy
