Datakeskukset ja kansallisen sähköverkon kuormitus – mitä ehdotettu etusijamenettely tarkoittaa?
Päivitetty: 5 päivää sitten

Suomeen kaavailluista ja osittain jo toteutuneista datakeskushankkeista on käyty kiivaasti keskustelua viime kuukausina. Puolestapuhujien hehkutukset pitävät sisällään lupailua työllisyyden kasvusta, positiivisista oheisvaikutteista ja ylipäätänsä talouden piristysruiskeesta. Vilahtaa näissä mielipiteissä myös investointiylpeys kotimaahamme. Negatiiviset kannanotot taas keskittyvät (hyvin ymmärrettävästi) lähinnä ympäristöhuoliin, kuten Googlen selkkauksessa. Tähän liittyvästä YVA-menettelystä olenkin kirjoittanut jo blogissamme aiemmin: Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) -menettely ja valitusperusteet.
Julkisessa keskustelussa kuitenkin yksi peruslähtökohta on jäänyt paljon mediahuomiosta paitsi: sähkön riittävyys.
Sähkömarkkinalain muutos
Sähkön riittävyys ja siihen liittyvät epäkohdat eivät kuitenkaan ole jääneet lainsäätäjältä pimentoon. Valtioneuvosto aloitti hankkeen sähköverkon tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan hyödyntämisen turvaamiseksi 19.8.2026. Hankkeen tuloksena oli hallituksen esityksen luonnos, joka oli lausuntokierroksella 18.9.–9.10.2026 ja johon liittyen palautteita annettiinkin yli 200 kappaletta. Luonnoksessa esitetään muutoksia sähkömarkkinalakiin 588/2013 ja erityisesti mainitaan uuden etusijamenettelyn käyttöönotto kansalliseen kantaverkkoon liittymiseksi. Luonnoksen tavoitteena on turvata verkkokapasiteetin riittävyys etenkin kilpailutilanteissa kuitenkin säilyttämällä liittämisvelvollisuus.
Etusijamenettely jakaa liittymispyynnöt neljään ryhmään
Luonnoksessa esitelty etusijamenettely on ehdottomasti syventymisen arvoinen aihe, sillä sen rakenteessa on erityisesti otettu huomioon juuri datakeskukset. Ehdotetussa mallissa verkkoliittymien tarjouspyynnöt jaoteltaisiin ottotehon ja käyttötarkoituksen mukaan neljään etusijaryhmään:
Kuluttajat ja pk-yritykset (3 MW), datakeskukset (1 MW), yhteiskunnan kannalta kriittiset sähkönkäyttöpaikat sekä voimalaitoksiin kytketyt tai pienet (100 kVA) sähkövarastot.
Yritykset (3–100 MW) ja datakeskukset (1–10 MW) TAI yksi seuraavista:
vähintään 80 % joustositoumus huipputehosta, tai
vähintään 50 % tuotantositoumus sähkönkulutuksen kattamisesta samalla alueella sijaitsevalla uudella sähköntuotannolla
Ryhmien 1 ja 2 tehorajat ylittävät suuret sähkönkäyttökohteet ilman jousto- tai tuotantositoumusta.
Erilliset, verkosta ladattavat sähkövarastot sekä kohteet, joiden aiempi liittymissopimus on purettu sitoumusten laiminlyönnin vuoksi.
Datakeskusten erillisvaatimukset ja ottotehorajat
Ryhmäsijoitteluissa huomion kiinnittävät etenkin datakeskusten erillisvaatimukset. Datakeskusten ottotehorajoitusten poikkeavuutta muista sähkönkäyttökohteista perustellaan luonnoksessa esimerkiksi sähköverkon kapasiteetin riittävyydellä, datakeskustoiminnan ominaispiirteillä sekä vallitsevalla markkinatilanteella.
Näistä juurikin ”ominaispiirteet” pitävät sisällään luultavasti eniten harkinnassa painaneet seikat: datakeskukset ovat tyypillisesti erittäin suuritehoisia ja niiden sähkönkulutus on tasaista ja jatkuvaa ympäri vuorokauden ja vuoden. Datakeskukset eivät luonnostaan pidä tuotantotaukoja ja näin ollen kuormittavat verkkokapasiteettia huomattavasti enemmän verrattuna ajoittaiselta ottoteholtaan samansuuruiseen muuhun teollisuuden- tai sähkönkäyttökohteeseen.
Jousto- ja tuotantositoumus liittymispyynnön aseman parantamiseksi
Erillisvaatimusten lisäksi on tärkeää ymmärtää jousto- ja tuotantositoumuksen toimintatapaa ja merkitystä. Joustositoumus mahdollistaa sen, että liittyjä voi parantaa liittymispyyntönsä ryhmäasemaa. Käytännössä joustositoumuksella siis tarjotaan järjestäytyneellä markkinapaikalla joustavaa sähköntuotantokapasiteettia tai kulutusjoustoa jatkuvasti ja huipputehon prosenttirajan mukaisesti. Tämä ei liene ajatuksena ongelmallinen, mutta 80 %:n saavutettavuusraja huipputehosta voi käytännössä sulkea monet sähkönkäyttökohteet tämän mahdollisuuden ulkopuolelle.
Tuotantositoumuksessa liittyjä sitoutuu kattamaan vähintään 50 % sähkönkäyttökohteen arvioidusta vuotuisesta sähkönkulutuksesta siten, että tähän tarvittava sähkö on tuotettu voimalaitoksessa, joka on otettu käyttöön aikaisintaan 36 kuukautta ennen sähkönkäyttökohteen käyttöönottoa ja joka sijaitsee kantaverkon siirtorajoitusten kannalta samalla alueella kuin sähkönkäyttökohde.
Lausuntokierroksen keskeinen kritiikki: takautuva soveltaminen ja alueellinen eriarvoisuus
Virallisen lausunnon luonnoksesta antoi yhteensä 212 tahoa, jotka koostuivat yrityksistä, julkisista toimijoista ja yksityishenkilöistä. Tarve muutoksiin tunnistettiin ja hyväksyttiin laajasti, mutta luonnosesitys sai runsaasti kritiikkiä liittyen valittuihin muutoskeinoihin.
Yksi suurimmista yksittäisistä kritiikin kohteista oli etusijamenettelyn suunniteltu takautuva soveltaminen ennen 1.1.2027 jätettyihin liittymispyyntöihin. Varsinkin monet yhtiöt pitivät tätä eriarvoistavana menettelynä, jossa suuria investointeja vaatineet hankkeet asetettaisiin samaan jonoon vasta suunnitteluvaiheessa olevien kanssa esimerkiksi vain siksi, että kunnalliset rakennusluvat puuttuvat. Määräaikainen suojasäännös tämän korjaamiseksi esiintyi monessa yhtiön jättämässä lausunnossa.
Tuotantositoumuksen vaatimus samalla siirtorajoitusalueella sijaitsevasta uudesta sähköntuotannosta koettiin raskaaksi varsinkin Itä- ja Kaakkois-Suomessa, jossa Puolustusvoimien aluevalvontajärjestelmät (kuten tutkat) estävät esimerkiksi maatuulivoimaloiden rakentamisen. Tämä puolestaan tekisi alueellisen ehdon täyttämisestä huomattavasti vaikeampaa tai mahdotonta ja näin ollen kohtelisi hankkeita eriarvoisesti maantieteellisen sijainnin perusteella.
Tarjouspyyntöjen käsittely kahdesti vuodessa (etusijaryhmät 2–4) koettiin liian hitaaksi varsinkin kansainvälisten investointikilpailujen näkökulmasta. Joustovaatimuksen huipputehorajan lisäksi myös tuotantositoumuksen ikuinen kesto koettiin ongelmalliseksi. Kaupunkien ja kuntien näkökulmasta niiden oma päätäntävalta koettiin puutteelliseksi ja lausunnoissa vaadittiin esimerkiksi lakisääteistä kuulemisoikeutta kapasiteetin jaossa.
Yhteenveto: sähkömarkkinalain uudistusehdotus ja sitä kohtaan esitetty kritiikki
Sähkömarkkinalain uudistus ja kaavailtu etusijamenettely vastaavat aitoon tarpeeseen turvata kantaverkon kapasiteetin riittävyys. Vaikka sääntelyn tavoite ja verkkokapasiteetin turvaamisen tarve hyväksytään laajasti, hallituksen esityksen luonnosta kohtaan esiintyy runsaasti kritiikkiä kohdistuen etenkin liittymispyyntöjen takautuvaan soveltamiseen, alueelliseen eriarvoisuuteen, jousto- ja tuotantovaatimusten teho- ja käyttörajoituksiin sekä liittymispyyntöjen käsittelyaikoihin.
Tasapainon löytäminen eri intressitahojen välillä tulee luultavasti osoittautumaan erittäin hankalaksi samalla, kun tulilanka sähköntuotannon riittämättömyyspommissa uhkaa palaa loppuun.
Usein kysytyt kysymykset kantaverkon etusijamenettelystä
Koskeeko ehdotettu etusijamenettely myös jo olemassa olevia sähköliittymiä vai vain uusia liittymispyyntöjä?
Nykyisessä ehdotuksessa lakia sovellettaisiin myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin sähkönkäyttökohteiden ja sähkövarastojen liittymistä koskeviin tarjouspyyntöihin, joiden perusteella ei ole tehty sitovaa ehdollista liittymisopimusta tai liittymissopimusta.
Mitä tapahtuu, jos liittyjä ei täytä antamaansa jousto- tai tuotantositoumusta liittymisen jälkeen?
Tämä voi johtaa liittymissopimuksen purkamiseen, jonka jälkeen uusi liittymispyyntö sijoitetaan viiden vuoden ajan etusijaryhmään 4. Asiassa selvitetään kuitenkin ensin, onko rikkomus ollut siinä mielessä olennainen, että se täyttää sopimuksen purkamisen edellytykset.
Tarjoamme yrityksille ympäristölainsäädäntöön liittyviä selvityksiä erilaisiin hankkeisiin ja liiketoiminnan tarpeisiin.
Leo-Pekka Salmi-Itkonen
Tradenomi (AMK), Liiketalous
oikeustieteen ylioppilas
Associate
Lakitoimisto KPF
puh. 050 3528 438




