Tarvitseeko läheisen todistaa oikeudenkäynnissä?

Minulta kysytään usein, tarvitseeko puolison tai entisen puolison todistaa oikeudenkäynnissä, jos ei halua. Puoliso tai muu läheinen henkilö voi kieltäytyä todistamasta rikosasian esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä, jos ei halua kertoa mitään sellaista, joka voisi asettaa hänet tai hänen läheisensä syytteen vaaraan. Tässä blogitekstissä kerron kenellä on oikeus olla vaiti sekä siitä, missä tapauksessa ja miten vaitiolo-oikeuteen vedotaan.


Todistamispakko ja kieltäytymisoikeus


Lähtökohtaisesti todistajaksi nimettyjen henkilöiden tulee todistaa oikeudenkäynnissä. Todistajan ei kuitenkaan tarvitse todistaa sellaisessa tilanteessa, jossa todistaminen saattaisi hänet tai hänen läheisensä syytteen vaaraan tai myötävaikuttaisi syyllisyyden selvittämistä. Kieltäytymisoikeudesta ja kieltäytymisoikeuden murtamisesta säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luku 18 §:n 1 momentissa:


“Jokaisella on oikeus kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen saattaisi hänet tai häneen 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön syytteen vaaraan tai myötävaikuttaisi hänen tai häneen mainitussa suhteessa olevan henkilön syyllisyyden selvittämiseen.

Sen estämättä, mitä 17 §:ssä ja edellä tässä pykälässä säädetään asianosaiseen 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön vaitiolo-oikeudesta, tuomioistuin voi rikosasiassa päättää, ettei todistajana kuultavalla asianomistajalla, jolla ei ole vaatimuksia, ole vaitiolo-oikeutta, jos on syytä epäillä, ettei hän ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä.”

Todistajan tulee vedota vaitiolo-oikeuteensa oikeudenkäynnissä. Vaitiolo-oikeuteen vetoaminen tapahtuu silloin kun todistaja on kutsuttu saliin ja on hänen vuoronsa todistaa. Eli vaikka todistaja olisikin päättänyt, ettei hän tule asiassa kuulluksi, tulee hänen silti saapua oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 43 §:ssä säädetään tuomioistuimen puheenjohtajan velvollisuudesta tiedustella todistajan henkilöllisyyttä sekä ilmoittaa todistajalle hänen oikeudestaan olla vaiti. Puheenjohtajan on tarvittaessa tiedusteltava todistajan suhdetta vastaajaan:

Ennen todistajan tai asiantuntijan kuulemista tuomioistuimen puheenjohtajan on kysyttävä kuultavalta hänen nimeään ja tarvittaessa varmistauduttava hänen henkilöllisyydestään. Tarvittaessa puheenjohtajan on tiedusteltava, onko estettä antaa vakuutusta ja onko kuultavalla velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta. Puheenjohtajan on tarvittaessa tiedusteltava kuultavan uskottavuuteen vaikuttavia seikkoja.

Jos todistajalla tai asiantuntijalla on oikeus kieltäytyä todistamasta, puheenjohtajan on ilmoittava se kuultavalle ja kerrottava, että jollei hän tahdo käyttää hyväkseen tätä etua, hänellä on sama totuusvelvollisuus kuin muillakin todistajilla tai asiantuntijoilla. Puheenjohtajan on lisäksi tarvittaessa muutoinkin selostettava kuultavaa koskevan vaitiolovelvollisuuden tai vaitiolo-oikeuden sisältö.”

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:ssä mainitulla lähisukulaisella tarkoitetaan:

- nykyistä tai entistä aviopuolisoa, - nykyistä avopuolisoa, - sisarusta, - lasta, - vanhempaa tai - muuta sellaista henkilöä, jolla on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde asianosaiseen.

Edellä esitetyn perusteella voidaan tiivistetysti sanoa, että läheisimmillä perheenjäsenillä on oikeus vedota vaitiolo-oikeuteen. Muulla sellaisella henkilöllä, jolla on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde asianosaiseen, voidaan tarkoittaa esimerkiksi adoptioäitiä, joka ei ole sukua, mutta on siitä huolimatta erittäin läheinen henkilö.

Aina pelkästään samassa taloudessa asuminen ei riitä osoittamaan sitä, että asianosaiset ovat riittävän läheisiä. Arviointi tehdään tapauskohtaisesti ja siihen vaikuttavat suhteen pituus, yhteinen talous ja muut olosuhteet. Yhteinen lapsi puoltaa vahvasti sitä, että osapuolet ovat riittävän läheisiä. Selvityksen esittäminen on vapaamuotoista ja käytännössä yleensä suullinen selvitys on ollut riittävää. Todistaja voi esimerkiksi kertoa tuomioistuimelle, kauanko asianosaiset ovat seurustelleet keskenään, asuvatko he samassa osoitteessa, kuinka kauan aikaa he ovat asuneet yhdessä sekä onko asianosaisilla yhteisiä lapsia tai lemmikkejä.

Mihin kieltäytymisoikeus yltää?

Jos todistaja käyttää edellä esitettyä vaitiolo-oikeuttaan ei hänen tarvitse tulla oikeudenkäynnissä kuulluksi. Todistaja voi vedota kieltäytymisoikeuteen jo esitutkinnassa. Silloin hänen ei tarvitse kertoa kuulusteluissa sellaisista tapahtumista, jotka voisivat asettaa hänet tai hänen läheisensä syytteen vaaraan. Vaikka todistaja olisikin antanut esitutkinnassa kertomuksen tapahtumista, ei tätä kertomusta saa hyödyntää oikeudenkäynnissä (oikeudenkäymiskaari 17 luku 25 §).

Korkein oikeus on antanut ratkaisuja siitä, mihin kieltäytymisoikeus yltää. Tapauksessa KKO 1995:66 korkein oikeus katsoi, ettei poliisikuulustelun tehnyttä poliisia saa kuulla oikeudessa poliisikuulustelun sisällöstä. Ratkaisussa KKO 2021:73 korkein oikeus katsoi, että todistamasta kieltäytyneen asianomistajan kertomusta poliisille alustavassa puhuttelussa ei saatu hyödyntää, mutta asianomistajan kertomusta, joka oli merkitty lääkärinlausunnon esitietoihin, saatiin hyödyntää.

Voiko kieltäytymisoikeuden murtaa?

Aina todistajana oleva läheinen ei voi vedota vaitiolo-oikeuteensa. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:ssä säädetään kieltäytymisoikeudesta ja sen murtamisesta. Sen mukaan tuomioistuin voi päätöksellään murtaa kieltäytymisoikeuden silloin kun todistajana kuultavalla asianomistajalla ei ole vaatimuksia. Kieltäytymisoikeuden murtaminen tulee useimmiten kyseeseen perheväkivaltatapauksissa, joissa asianomistaja on antanut esitutkinnassa kertomuksen tapahtumista, mutta oikeudenkäynnissä haluaakin vedota vaitiolo-oikeuteensa.


Kieltäytymisoikeuden murtaminen edellyttää sitä, että on syytä epäillä, ettei asianomistaja ole itse päättänyt siitä, todistaako oikeudenkäynnissä vai ei. Tällainen epäilys voi syntyä esimerkiksi silloin, kun vastaaja on aikaisemminkin kohdistanut asianomistajaan väkivaltaa tai asianomistajan käytöksestä on havaittavissa, että häntä painostetaan. Olen itse avustanut vastaajaa perheväkivaltatapauksessa, jossa tuomioistuin mursi asianomistajan kieltäytymisoikeuden, koska epäili, että vastaaja oli painostanut asianomistajaa vetoamaan vaitiolo-oikeuteensa. Painostuksen katsottiin olleen olemassa siitä huolimatta, että vastaaja oli suorittamassa pitkää vankeusrangaistusta eikä ollut vapautumassa vielä moneen vuoteen. Syytä epäillä -kynnys on oikeuskäytännön mukaan matalalla ja käräjäoikeuden mukaan täyttyi tässä tapauksessa. Merkitystä annettiin myös sille, että asianomistaja oli paennut osapuolten yhteisen lapsen kanssa turvataloon ja lähihistoriassa oli myös muita väkivaltatapauksia samojen asianosaisten välillä.


Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 68 §:n mukaan kieltäytymisoikeuden murtamiseen liittyvästä päätökseen voidaan hakea muutosta pääasian yhteydessä. Korkein oikeus on antanut ratkaisun KKO 2019:17 koskien todistajan kieltäytymisoikeuden murtamista. Ratkaisun mukaan asianomistajalla ei ollut vaitiolo-oikeutta, koska oli syytä epäillä, ettei hän ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä. Asianomistajan esitutkintakertomus otettiin huomioon sekä tapahtumapaikalle saapunutta poliisia kuultiin siitä, mitä asianomistaja oli hänelle kertonut.


Yhteenveto


Rikosasiassa vaitiolo-oikeuden käyttämiseen vaikuttaa todistajana kuultavan henkilön suhteen laatu vastaajaan sekä osallisuus tapahtumiin. Vastaajan läheinen voi kieltäytyä todistamasta, jos hänen ja vastaajan suhde on riittävän läheinen. Oikeus vaitiolo-oikeuden käyttämiseen ratkaistaan tapauskohtaisesti viime kädessä oikeudenkäynnissä ja vaitiolo-oikeuteen vetoavan kannattaa valmistautua esittämään selvitystä osapuolten suhteesta.


Vaitiolo-oikeutta ei ole tilanteessa, jossa käräjäoikeus on päätöksellään murtanut sen. Jos todistajana kuultava henkilö on asianomistaja, eli rikoksen uhri eikä hän ole esittänyt oikeudenkäynnissä rangaistus- tai korvausvaatimuksia, voidaan vaitiolo-oikeus murtaa. Vaitiolo-oikeuden murtaminen edellyttää kuitenkin sitä, että on riittävä epäily siitä, ettei asianomistaja ole päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä itse. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oikeudenkäynnissä voidaan ottaa vastaan sellaista näyttöä, joka muuten asianomistajan käyttäessä kieltäytymisoikeutta olisi tullut jättää oikeudenkäynnin ulkopuolelle.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit


Julia Sieppi

OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Lakimies, rikosoikeus

Lakitoimisto KPF


Puh: 050 5300 152

julia.sieppi@kpflaki.com




26 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki